Ystävien lasten kanssa keskustelu
Minulla ei ole omia lapsia. Siksi onkin kiva käydä läheisen tuttavaperheen luona silloin tällöin ja jutella ja touhuta lasten kanssa. Lapset ovat 1 ja 3 vuotiaat. Olen näistä toisen kummikin.
Ongelma on se että lasten kanssa jutustelusta ja leikkimisestä ei tahdo tulla mitään kun perheen äiti tunkee aina väliin hölisemään päälle omiaan. Juuri kun aion sanoa tai vastata lapselle jotakin niin perheen äiti ikäänkuin vastaa puolestani ja minun päälleni. Oikeastaan en ehdi edes sanomaan mitään. Minun ja lasten välisestä mukavasta rupattelusta ei siis tule mitään.
Esimerkki vaikka tilanteesta jossa lapsi tuo uuden lelunsa minulle näytille:
*lapsi tulee luokseni ja ojentaa lelun*
Minä: "Onp..." (lause jää kesken, mutta aion sanoa jotakin että onpas sinulla uusi hieno lelu)
Äiti päälleni: "Tuotko uuden lelusi näytille vainiin onpa se hieno!!"
Minä: *mietin kuumeisesti mitä voisin sanoa, mutta lapsi jo lähtee*
Kunnes lapsi taas tulee, haluaisin heittää lapselle jotain hauskaa ja ystävällistä mutta taas äiti ehtii huutamaan jotain omia juttujaan väliin. Haluaisin edes kerran päästä sanomaan lapselle jonkun ystävällisen asian mutta tuntuu että äiti ehtii aina ensin.
Ja kun jännittyneenä odotan sopivaa hetkeä niin möläytän jotain ihan tyhmää.
Muutenkin tuntuu että jos leikin lasten kanssa niin minun pitää olla hirveän aktiivinen ettei äiti ennätä jollakin tapaa väliin kun tuntuu muutenkin seuraavan sivusta miten tilanne etenee. Haluaisin vain olla rennosti.
Kun äiti ei ole paikalla vaan ainoastaan perheen isä, niin minusta on todella hauskaa jutella ja leikkiä lasten kanssa ja voin olla rennosti.
Kyllä te tiedätte, sellaista lasten hauskaa pientä small-talkkia ja ihmettelyä vaikkapa leluista.
Mitä voin tehdä? Kuinka saisin sen äidin olemaan edes hetken hiljaa noissa tilanteissa? Ymmärrän kyllä häntä, hän varmasti rakastaa lapsiaan mutta nämä tilanteet ärsyttävät minua. Siitä olen varma että hän ei tee tuota tahallaan tai kiusallaan.
Kommentit (24)
Hän tekee sen siksi, että tietää sinun möläyttävän ja lapsen pelästyvän. Ei se ojennettu auto ole tarkoitettu sinulle eikä se ole lelu, se on auto tai punainen tai kädessä, mutta lapselle se ei ole lelu.
Ehkä äiti kaipaa myös huomioita, yleensä lapset vie sen kaiken.
Ehkä voit tarjoutua lastenvahdiksi? Silloin saisit olla lasten kanssa itseksesi. Ehkä voisit myös sanoa, että voisinko leikkiä/jutella hetken lasten kanssa?
Kuvailusta tulee ristiriitainen käsitys: toisaalta äiti suojelee lapsia "tyhmiltä möläytyksiltäsi," toisaalta hän jättää lapset Sinun - möläyttelijän - seuraan. Suojeleeko äiti lapsia, vai eikö suojele? Mitä tuollainen "puoliksi suojelu" oikein on??
Tuntuuko sinusta, että ellei yrityksesi saa edetä häiriöttömästi, se ei lainkaan onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Hän tekee sen siksi, että tietää sinun möläyttävän ja lapsen pelästyvän. Ei se ojennettu auto ole tarkoitettu sinulle eikä se ole lelu, se on auto tai punainen tai kädessä, mutta lapselle se ei ole lelu.
Mitä ihmettä yrität selittää tuolla viimeisellä lauseella? Älä ota niin kirjaimellisesti, tajusit kyllä pointin.
Äideille jää usein päälle se jatkuva kohkaaminen ja äitipuhe. Ei se ole mitään henkilökohtaista, ystäväsi on vain äitikuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusta tulee ristiriitainen käsitys: toisaalta äiti suojelee lapsia "tyhmiltä möläytyksiltäsi," toisaalta hän jättää lapset Sinun - möläyttelijän - seuraan. Suojeleeko äiti lapsia, vai eikö suojele? Mitä tuollainen "puoliksi suojelu" oikein on??
En ole mikään möläyttelijä, eikä tuossa ole kyse siitä että äiti suojelisi möläytyksiltäni. Tarkoitin siis, että kun noita tilanteita tulee ja tulee, niin lopulta olen aivan jännittynyt ja yritän äkkiä sanoa johonkin väliin edes jotakin ja vasta silloin saatan möläyttää jotain. En siis ole mikään jatkuvasti möläyttelijä.
ap
Kuten itse sanoit, ei varmasti tee tahallaan. Joten anna olla. Ei kaikki, ystävätkään, ole täydellisiä. Jos asia on sitten liian sietämätön, älä käy kylässä. Jos se on vain pieni harmi muuten tärkeässä ystävyydessä, anna olla.
Leiki sen lapsen kanssa, älä yritä keskustella. Ota lelu, anna se takaisin, leiki piiloa käsien takana... SEllaiset jutut sopii noin pienille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailusta tulee ristiriitainen käsitys: toisaalta äiti suojelee lapsia "tyhmiltä möläytyksiltäsi," toisaalta hän jättää lapset Sinun - möläyttelijän - seuraan. Suojeleeko äiti lapsia, vai eikö suojele? Mitä tuollainen "puoliksi suojelu" oikein on??
En ole mikään möläyttelijä, eikä tuossa ole kyse siitä että äiti suojelisi möläytyksiltäni. Tarkoitin siis, että kun noita tilanteita tulee ja tulee, niin lopulta olen aivan jännittynyt ja yritän äkkiä sanoa johonkin väliin edes jotakin ja vasta silloin saatan möläyttää jotain. En siis ole mikään jatkuvasti möläyttelijä.
ap
Ehkä äiti yrittää - vaistomaisesti tai tahallisesti, sama se - voimistaa lapsia, olla heidän äänensä, jotta Sinä et saisi liikaa auktoriteettia. Koska silloin sinulla olisi enemmän valtaa istuttaa heihin "kasvatusopillisia aatteita", niin halutessasi... saatuasi äidin myötävaikutuskella lasten luottamuksen.
Ehkä sinut pidetään nyt toistaiseksi kurissa. Nuorin varsinkin, vasta 1-vuotias.
Jos välillä saatkin puuhata omiasi, äiti ojentaa tilanteen ja osoittaa, ettet ole hallitsevin. Äidin asenne ratkaise, ei se, mitä ilman häntä puuhailet. Vaikka laspsilla olisi kanssasi hauskaa, he tietävät, että äidin mielestä et ole johtava henkilö.
Mikä tahansa tarkoitusperäsi lasten suhteen onkin, viisainta olisi ajatella, että lasten äiti on pakollinen liittolaisesi. Jos alat ajatella häntä liittolaisena, lakkaat kokemasta häntä uhkana, joka on vesittää tavoitteesi. Ja silloin lakkaat "sabotoimasta missiosi," sen epäonnistumsien pelossa. Ole mieluummin vaikka hiljaa ja keskity katsomaan ja kuulemaan, nauttimaan - lapset aistivat sen kyllä, eivätkä tarvitse niin paljon sanoja, kuin luulet.
Niin, äiti kenties kokee, että suhteenne tarvitsee rakennetta. Ja kun hän välillä puhuu puolestanne, hän ottaa suhteeseenne vallan - siitä lähtökohdasta voitte jatkaa, kuten tykkäätte.
Vierailija kirjoitti:
Leiki sen lapsen kanssa, älä yritä keskustella. Ota lelu, anna se takaisin, leiki piiloa käsien takana... SEllaiset jutut sopii noin pienille.
Tottakai lapsen, aivan pienenkin kanssa keskustellaan, mutta ei tarvitse lässyttää, kuten tuon aloituksessa mainittu äiti tekee. Siinä kehittyy side lapseen ja samalla lapsen sosiaaliset taidotkin muokkautuvat.
Ap,, saat näköjään aivan älyttömiä vastuksia. Ei kannata välittää.
Mulla on piemet lapsenlapset, joita tapaan harvoin, ja mun oma tytär tekee tota samaa. Mä olen kokenut sen niin, että koska lapset ei vielä puhu kunnolla ja äiti ymmärtää niitten mokellusta paremmin, niin se tavallaan puhuu ja selittää mulle, lasten puolesta, että mäkin pysyisin juonessa mukana. En ole siitä harmistunut, koska olen itsekin puhelias ja otan kopin siitä mitä äiti sanoo ja jatkan luontevasti jutustelua aiheesta.
Itse olen törmännut samaan ja ilmiöön on tullut viimeisen 10v aikana tai se on ainakin yleistynyt.
Ajattelen keittiöpsykologilla sen johtuvan äidin epävarmuudesta ja hän elää elämänsä lapsen kautta.
Jos joku ulkopuolinen yrittää keskustelua lapsen kanssa, oli sitten lääkärissä, kotona, naapurissa, neuvolassa, hammaslääkärissä jne. Äiti puhuu lapsen suulla ulkopuoliselle henkilölle ja vastaavasti lapselleen toisinpäin.
Itsekkin koen sen hyvin kiusalliseksi, eikä se ole lapsen etu, vaan lapsi saa huonon mallin ja esimerkin äidiltään.
Ja olen miettinyt, miten hienotunteisesti voisi äitiä pyytää olemaan muutaman sekunnin hiljaa, jotta lapsi saisi sanoa sanottavansa.
Joo anna olla. Mieti nyt miltä äidistä tuntuisi kun joku vieras sanoisi että "voitko olla välillä hiljaa kun minua ärsyttää kun sinä ehdit aina vastata omille lapsillesi ensin". Kuulostaisit suoraan sanottuna ihan typerältä. Älä pilaa välejänne tuollaisen pikkujutun takia.
Ole hiljaa.
Miksi otat tästä ongelman?