Miksi ihmisillä tarve itsekehuskeluun ja itsensä korostamiseen?

Joillakin on. Parillakin tuttavalla on tarve kertoa minulle aina, kun heitä on joku kehunut ihan mistä tahansa syystä, sanonut vaikka mukavaksi tai fiksuksi. Se tuntuu jotenkin omituiselta. Mutta ehkä olen itse jotenkin estynyt, kun mieluummin säilön saamani kehut hiljaa sydämeeni ja mietin niitä itsekseni.

Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Itselläni ei ole ainakaan koskaan ole ollut sellaista tarvetta. Kaikki mitä omistan olen ansainnut tekemällä rehellistä työtä. Kaikki eivät sellaiseen pysty selvästikään.

Vierailija kirjoitti:

Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Niinpä! Tämä sitten vielä menee läpi idiooteille? Ainakin töissä tämmöinen tyyppi, joka kehuskelee ja korostaa itseänsä aina ääneen...noh, pomot uskoo että on se hyvä...ja me muut kiroillaan ja korjataan sen työn jälkiä. Ennen uskoin että riittää että teet työsi hyvin, mutta en enää. Ääntä näköjään pitää pitää itsestään ja haukkua muut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Niinpä! Tämä sitten vielä menee läpi idiooteille? Ainakin töissä tämmöinen tyyppi, joka kehuskelee ja korostaa itseänsä aina ääneen...noh, pomot uskoo että on se hyvä...ja me muut kiroillaan ja korjataan sen työn jälkiä. Ennen uskoin että riittää että teet työsi hyvin, mutta en enää. Ääntä näköjään pitää pitää itsestään ja haukkua muut

Tämmöisille tavoille ne ehkä haluaisi kunnon kansalaiset "opettaa" muttei kaikista ole siihen. Enkä yhtään ihmettele ettei kaikkia ns rikolliskeinot elämässä kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on. Parillakin tuttavalla on tarve kertoa minulle aina, kun heitä on joku kehunut ihan mistä tahansa syystä, sanonut vaikka mukavaksi tai fiksuksi. Se tuntuu jotenkin omituiselta. Mutta ehkä olen itse jotenkin estynyt, kun mieluummin säilön saamani kehut hiljaa sydämeeni ja mietin niitä itsekseni.

Kyllä kyllä, joo. Olet niin paljon parempi ja vaatimattomampi, kuin he.

Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.

Psykopaateilla on tämmöinen piirre

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Niinpä! Tämä sitten vielä menee läpi idiooteille? Ainakin töissä tämmöinen tyyppi, joka kehuskelee ja korostaa itseänsä aina ääneen...noh, pomot uskoo että on se hyvä...ja me muut kiroillaan ja korjataan sen työn jälkiä. Ennen uskoin että riittää että teet työsi hyvin, mutta en enää. Ääntä näköjään pitää pitää itsestään ja haukkua muut

Niinpä niin. Te muut olette suhteessa tätä yhtä parempi ihminen.

Joillain on, toisilla ei. Isäni isä ja äitini äiti olivat aikoinaan sairaalassa samaan aikaan. Ukki kehui, miten hyvää hoitoa oli saanut ja mummo valitti, miten kurjaa elämä sairaalassa on. Sama asenne toistui kaikessa muussakin heidän elämässään ja puheissaan.

Miksi on hienompaa vähätellä ja valittaa kuin korostaa ja kehua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?

Niinpä! Tämä sitten vielä menee läpi idiooteille? Ainakin töissä tämmöinen tyyppi, joka kehuskelee ja korostaa itseänsä aina ääneen...noh, pomot uskoo että on se hyvä...ja me muut kiroillaan ja korjataan sen työn jälkiä. Ennen uskoin että riittää että teet työsi hyvin, mutta en enää. Ääntä näköjään pitää pitää itsestään ja haukkua muut

Niinpä niin. Te muut olette suhteessa tätä yhtä parempi ihminen.

Kateellisia akkoja on työpaikat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.

Jos haaveilee avobemarista, mutta ei voi saada, suupielestä karkaa pian peniksen jatke -vitsi.🤣

Ei minulla ollut tarvetta itsekehuskeluun. Kyllästyin keskinkertaisiin ja ei niin älyn jättiläisiin ja heitä härnätäkseni nostatin itseäni kehuilla. Se meni heillä niin ihon alle, että siksi. Toivoin, että saisivat ajattelemisen aihetta, mutta tiesin valmiiksi, että eivät paljon tule saamaan.

Nämä itsensäkehujat ovat oikeasti todella huonoitsetuntoisia ihmisiä. Heidän pitää jatkuvasti todistella paremmuuttaan itselleen ja muille kovaan ääneen. Ja kohta se taas unohtuu, joten jälleen pitää huutaa.

Tyhjät tynnyrit kolisee eniten.

Oikeasti pätevän ja fiksun ei tarvitse mainostella itseään, koska maine ja työn lopputulos puhuu puolestaan.

Suomessa (ja muuallakin maailmassa) itsekehuntaa pidetään huonona ja nolona käytöksenä sekä itse itseään kehuskelevia vähän säälittävinä hahmoina.

Naurattaa kun täälläkin yritetään valehdella että ollaan jatko-opiskelijoita yliopistolla ym.

Muistan omasta nuoruudesta hyvin minkälaisia nuo menopaussi-ikäiset jatko-opiskelijat yliopistolla olivat ja miten proffakin piikitteli niitä esim seminaarissa muiden kuullen.

Miellyttävimpiä ovat ne joilla ei ole itsekorostuksen tarvetta. Mutta joillain on ja se piirre on yleensä aika johdonmukainen: kailotetaan lasten koulu- ja urheilumenestys, omat tittelit ja tehokkuus kodinhoidossa. Suvussa on niitäkin jotka suorastaan kaunistelevat totuutta vaikuttaakseen rikkailta ja hyvässä asemassa olevilta.

Aika epäempaattista kehua vaikka lasten koulumenestystä. Mitä jos toisten lapset pärjäävät huonosti. Ja ulkonäöllään kehujat harvoin miettivät miltä se muista tuntuu.

Kyllä menestys, kauneus, taitavuus puhuvat puolestaan.

Tuntemani itsekehuskelijat ovat sellaisia, että todellisuudessa he ovat aika mitättömiä, mutta koska kotona on kehuttu joka pieraisusta, niin he kehujen puutteessa kehuvat itse itseään eivätkä tajua, miten noloa se muiden mielestä on.

Eivät tajua noloa touhuaan, vaikka muut vieressä kieriskelee myötähäpeästä.

Varsinkin työkavereina tällaiset itsensä ja omien tekemistensä kehujat ovat todella rasittavia. Sama vielä toistuu päivästä toiseen.

Eivät kaiketi huomaa eivätkä arvosta ollenkaan toisten työntekijöiden työpanosta. Myötähäpeän puolelle menee näitä omakehuja kuunnellessa.

Toisaalta ihmisillä on myös taipumusta ärsyyntyä toisten itsekehuista ja itsekorustuksesta, ja ehkä jopa lyttäämällä "palauttaa maan pinnalle" rehvakkaita retostelijoita. Eli meitä häiritsee suunnattomasti se, jos joku kehuu itseään, etenkin jos kehu on mielestämme "ansaitsematon".

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kun täälläkin yritetään valehdella että ollaan jatko-opiskelijoita yliopistolla ym.

Muistan omasta nuoruudesta hyvin minkälaisia nuo menopaussi-ikäiset jatko-opiskelijat yliopistolla olivat ja miten proffakin piikitteli niitä esim seminaarissa muiden kuullen.

Aikamoisia proffia...No eihän akateemisuus ole kypsyyden tae, vaikka minäkin niin joskus oletin. Silmät aukeni pyöriessäni kolmikymppisenä tutkijapiireissä. Nyt menopaussin ohittaneena sanoisin, että antakaa niiden harmaahapsien opiskella mukana. He eivät vie keneltäkään akateemista virkaa, eli eivät ole kenenkään etenemisen tiellä. Se uravaihtoehto meni jo. He voivat silti olla uteliaita, aktiivisia, ja haluavat osallistua ja oppia uutta, mikä vuorostaan ehkäisee muistisairauksia, ja antaa nuoremmille perspektiiviä.

Voi tietysti olla, että joku tärkeilevä nuorempi proffa on tuntenut olonsa tukalaksi näiden elämää kokeneiden seurassa. Mutta se on proffan ongelma. Niin metsä vastaa jne.