Onko teillä ihmisiä, joille voitte puhua mistä tahansa?

Ei ole. Välillä olisi kiva, jos olisi.

On. Läheinen ystävä jonka olen tuntenut lähes koko ikäni.

Voin puhua mistä tahansa, samoin hän minulle. Luottamus on täydellinen. Tiedän että asiani eivät mene eteenpäin eikä myöskään minun taholtani.

Ystävyys on liian kallisarvoinen rikottavaksi.

On olemassa ihmisiä, vaikka ehkä valitettavan vähän joihin voi luottaa ja jotka luottavat sinuun. Uskaltaa heittäytä turvallisesti. Se on ihana asia omata tällainen ystävä. Emme ole enää aivan nuoria, ystävyys on säilynyt ja säilyy varmasti hamaan hautaan.

Joo, puhun itsekseni

On yksi ystävä.

Periaatteessa on, mutta olen itse se ongelma. Luottamuksen puutteesta ei ole kyse.

Voin keskustella itseni kanssa oman pääni sisällä kaikista asioista taivaan ja maan välillä. 

Joku kutsuisi tätä hulluudeksi, mutta kyse on vain siitä, että olen huippuälykäs. 

Puoliso. Miksi puhuisin muille.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso. Miksi puhuisin muille.

Miksi kysyt tätä ihmisiltä, jotka eivät tunne sinua?

Ei ole. Enkä ymmärrä, miten voisikaan olla.

Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, kyllä suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat täysin luotettavia, eivätkä jutut etenisi kuulijaa pitemmälle. Mutta on väärin rasittaa ystäviään, perheenjäseniään tai ketään (paitsi ehkä maksettua terapeuttia) IHAN MILLÄ TAHANSA jutuillaan. En voi olettaa, että kukaan jaksaa kuunnella mitä tahansa ahdistuksen aiheitani: kun ne ovat liikaa minullekin niin miten eivät olisi heille? Lisäksi osa huolistani koskee muita ihmisiä, ja ne ovat lähtökohtaisesti heidän asioitaan. Ei minulla ole oikeutta kertoa niistä edes äärimmäisen luotettaville muille ihmisille: heillä on jokaisella oikeus ihan itse päättää, kertovatko ja kenelle kertovat asioistaan.

Osan huolistaan voi ehkä kertoa jollekulle, ja toisen osan jolle kulle muulle, muttei koskaan ole oikein kaataa kaikkea jonkun niskaan. Ja joistain asioista ei ole oikeutta puhua kenellekään, ellei sitten tosiaan jollekin vieraalle maksetulle terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Enkä ymmärrä, miten voisikaan olla.

Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, kyllä suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat täysin luotettavia, eivätkä jutut etenisi kuulijaa pitemmälle. Mutta on väärin rasittaa ystäviään, perheenjäseniään tai ketään (paitsi ehkä maksettua terapeuttia) IHAN MILLÄ TAHANSA jutuillaan. En voi olettaa, että kukaan jaksaa kuunnella mitä tahansa ahdistuksen aiheitani: kun ne ovat liikaa minullekin niin miten eivät olisi heille? Lisäksi osa huolistani koskee muita ihmisiä, ja ne ovat lähtökohtaisesti heidän asioitaan. Ei minulla ole oikeutta kertoa niistä edes äärimmäisen luotettaville muille ihmisille: heillä on jokaisella oikeus ihan itse päättää, kertovatko ja kenelle kertovat asioistaan.

Osan huolistaan voi ehkä kertoa jollekulle, ja toisen osan jolle kulle muulle, muttei koskaan ole oikein kaataa kaikkea jonkun niskaan. Ja joistain asioista ei ole oikeutta puhua kenellekään, ellei sitten tosiaan jollekin vieraalle maksetulle terapeutille.

Ei se, että voi puhua ihan mistä tahansa, tarkoita sitä, että jatkuvasti kuormittaisi jotakuta huolillaan tai kaataisi asiat jonkun niskaan.

On. Naapurin pappa käy postilaatikolla yleensä ilman kuulolaitetta. Voin puhua mistä vaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Enkä ymmärrä, miten voisikaan olla.

Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, kyllä suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat täysin luotettavia, eivätkä jutut etenisi kuulijaa pitemmälle. Mutta on väärin rasittaa ystäviään, perheenjäseniään tai ketään (paitsi ehkä maksettua terapeuttia) IHAN MILLÄ TAHANSA jutuillaan. En voi olettaa, että kukaan jaksaa kuunnella mitä tahansa ahdistuksen aiheitani: kun ne ovat liikaa minullekin niin miten eivät olisi heille? Lisäksi osa huolistani koskee muita ihmisiä, ja ne ovat lähtökohtaisesti heidän asioitaan. Ei minulla ole oikeutta kertoa niistä edes äärimmäisen luotettaville muille ihmisille: heillä on jokaisella oikeus ihan itse päättää, kertovatko ja kenelle kertovat asioistaan.

Osan huolistaan voi ehkä kertoa jollekulle, ja toisen osan jolle kulle muulle, muttei koskaan ole oikein kaataa kaikkea jonkun niskaan. Ja joistain asioista ei ole oikeutta puhua kenellekään, ellei sitten tosiaan jollekin vieraalle maksetulle terapeutille.

Ei se, että voi puhua ihan mistä tahansa, tarkoita sitä, että jatkuvasti kuormittaisi jotakuta huolillaan tai kaataisi asiat jonkun niskaan.

Kyllä se, ettei voi puhua milloin vain ja muinka paljon vain väistämättä myös tarkoittaa, ettei voi puhua mistä vaan: Ensimmäisen asian kun on kertonut niin toisella ei enää voi jatkaa.

Ei ole koska en vain voi kertoa ihmisille niitä niitä kaikkein synkimpiä salaisuuksiani jotka vain minä tiedän.

On. Kaverini, joka on 15v minua nuorempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Enkä ymmärrä, miten voisikaan olla.

Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, kyllä suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat täysin luotettavia, eivätkä jutut etenisi kuulijaa pitemmälle. Mutta on väärin rasittaa ystäviään, perheenjäseniään tai ketään (paitsi ehkä maksettua terapeuttia) IHAN MILLÄ TAHANSA jutuillaan. En voi olettaa, että kukaan jaksaa kuunnella mitä tahansa ahdistuksen aiheitani: kun ne ovat liikaa minullekin niin miten eivät olisi heille? Lisäksi osa huolistani koskee muita ihmisiä, ja ne ovat lähtökohtaisesti heidän asioitaan. Ei minulla ole oikeutta kertoa niistä edes äärimmäisen luotettaville muille ihmisille: heillä on jokaisella oikeus ihan itse päättää, kertovatko ja kenelle kertovat asioistaan.

Osan huolistaan voi ehkä kertoa jollekulle, ja toisen osan jolle kulle muulle, muttei koskaan ole oikein kaataa kaikkea jonkun niskaan. Ja joistain asioista ei ole oikeutta puhua kenellekään, ellei sitten tosiaan jollekin vieraalle maksetulle terapeutille.

Ei se, että voi puhua ihan mistä tahansa, tarkoita sitä, että jatkuvasti kuormittaisi jotakuta huolillaan tai kaataisi asiat jonkun niskaan.

Kyllä se, ettei voi puhua milloin vain ja muinka paljon vain väistämättä myös tarkoittaa, ettei voi puhua mistä vaan: Ensimmäisen asian kun on kertonut niin toisella ei enää voi jatkaa.

En ole ollenkaan samaa mieltä. Se, että on tunne siitä, että voi puhua mistä vain, kertoo luottamuksesta ja välittämisestä. Se, että joku ihminen kaataa kaikki asiansa jonkun toisen niskaan miettimättä ollenkaan tämän toisen tunteita, taas kertoo rajattomuudesta ja itsekkyydestä.

On, useampikin. Mieheni, ystäväni ja siskoni. Heidän lisäkseen on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa voin puhua lähes kaikesta, myös anoppi on yksi tärkein ihminen minulle.

Ei. Enkä kyllä haluaisikaan.

Oli mutta ei ole enää. Toinen joutui lopettamaan ystävyytemme, koska hänen puolisonsa ei pidä minusta. Toinen on kuollut joitain vuosia sitten sairastettuaan pitkään sitä ennen.

Siskoni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Enkä ymmärrä, miten voisikaan olla.

Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, kyllä suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä ovat täysin luotettavia, eivätkä jutut etenisi kuulijaa pitemmälle. Mutta on väärin rasittaa ystäviään, perheenjäseniään tai ketään (paitsi ehkä maksettua terapeuttia) IHAN MILLÄ TAHANSA jutuillaan. En voi olettaa, että kukaan jaksaa kuunnella mitä tahansa ahdistuksen aiheitani: kun ne ovat liikaa minullekin niin miten eivät olisi heille? Lisäksi osa huolistani koskee muita ihmisiä, ja ne ovat lähtökohtaisesti heidän asioitaan. Ei minulla ole oikeutta kertoa niistä edes äärimmäisen luotettaville muille ihmisille: heillä on jokaisella oikeus ihan itse päättää, kertovatko ja kenelle kertovat asioistaan.

Osan huolistaan voi ehkä kertoa jollekulle, ja toisen osan jolle kulle muulle, muttei koskaan ole oikein kaataa kaikkea jonkun niskaan. Ja joistain asioista ei ole oikeutta puhua kenellekään, ellei sitten tosiaan jollekin vieraalle maksetulle terapeutille.

Ei se, että voi puhua ihan mistä tahansa, tarkoita sitä, että jatkuvasti kuormittaisi jotakuta huolillaan tai kaataisi asiat jonkun niskaan.

Kyllä se, ettei voi puhua milloin vain ja muinka paljon vain väistämättä myös tarkoittaa, ettei voi puhua mistä vaan: Ensimmäisen asian kun on kertonut niin toisella ei enää voi jatkaa.

Ei kahta asiaa? Miksi?