Lue keskustelun säännöt.
Äitini möi kaikki arvokorunsa pilkkahintaan rahapulassa
29.12.2022 |
Harmittaa, kun edesmennyt isä aikanaan antoi äidille mitä kauneimpia koruja. Kauniita kultaisia, joissa runsaasti kiviä.
Eräs riipus oli suosikkini, siinä oli iso ja kauniisti leikattu safiiri. Sitä ihailin usein nuorempana.
Tottakai ne on äitini korut, mutta meinasin tippua tuolilta kun kuulin, että oli myynyt ison kasan koruja jollekin Prismassa olleelle ostostandille.
Kysyessäni, että mites ne timantit, niin äiti kertoi, että ständin työntekijän mukaan niillä ei ollut mitään lisäarvoa.
Sinne menivät ja äiti sai ruokarahaa. Olisin vaikka maksanut itse hänelle niistä koruista.
Elättelin toivoa, että saisin jotain joskus muistoksi.
Kommentit (47)
Vahingosta viisastuneena voisit miettiä onko äidillä jotain muuta omaisuutta jonka haluaisit mieluiten itse ostaa sen sijaan että äiti myy vieraalle. Jos on niin kannattaa kertoa siitä äidille nyt. Toki äiti saattaa silti myydä Aallon suunnitteleman huonekalun kympillä jollekkin kysyjälle mutta olet ainakin kertonut että olisit valmis ostamaan sen ja hyvällä tuurilla äitisi innostuisi myymään sen sinulle.
Ymmärrän harmistumisesi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Timanteista ja korukivistä ei juurikaan makseta. Poikkeuksena suuret kivet. Onhan se hullumaista, että ostettaessa maksaa esim. Timanttisormus 2000e, kun myyt saat sen 100e.
Pienille timanteille ei ole kunnollisia jatkomarkkinoita. Timantit ovat käytännössä arvottomia.
Äitisi tietenkin saa tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Tuskin hänkään mielellään korujaan myy.
Romukultaa ostavat yritykset/ kanikonttorit maksavat koruista huonosti. Käytetyillä koruilla ei muutenkaan yleensä arvo säily kovin hyvin.
Tarjoudu itse ostamaan äidiltäsi koruja, mikäli hänellä on rahalle tarvetta.
Äitisi teki virheen. Ei korujaan myymällä vaan sinunlaistasi ruokkimalla.
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.
Ei niissä ole samanlaista tunnearvoa, hyvänen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on huvittavaa, kun nuo koko ikänsä romua (ja arvokasta) keränneet yhtäkkiä keksivät alkaa konmarittamaan. Siinä lähtee alvarit ilmaiseksi kierrätykseen ja kuluneet rolexit metallijätteeseen. Nimimerkillä estin papan valkokultaisen vaikkakin koneistosta risan rolexin heittämisen pois. Arvoa rikkinäisenäkin 3000-5000e, ehjänä olisi liki 10k kello.
Useimmat korut ovat käytännössä arvottomia. Vaikka esim. kultainen timanttisormus maksaisi uutena 2000e niin käytettynä myydessä siitä voi saada ehkä 100-150e.
Vain todella korkealaatuiset jalokivet ja korkealaatuinen kulta säilyttävät edes jotenkin arvoaan. Ja ne yleensä maksavat uutena järjettömiä summia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten oikeasti varmaa, että korut olivat niin arvokkaita kuin luulet niiden olleen? Että kyseessä oli oikeasti safiiri eikä vain joku sininen korukivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.
Ei niissä ole samanlaista tunnearvoa, hyvänen aika.
Mitä tunnearoa olet kehittänyt äitisi omaisuuteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini kuoli turhan nuorena (54 vuotiaana). Äiti teki "kuolinsiivousta" ja myi lähes kaiken pois ennen kuolemaansa ja siis se on ihan ok. Saimme siskon kanssa äidin sormukset jotka olivat todella huonossa kunnossa. Äidillä oli yksi ihana sormus, jota ihailin pikkutytöstä asti. Kävin sen suurentamassa ja kunnostamassa ja rakastan sitä sormusta, sillä on käsittämättömän paljon tunnearvoa. Sitä käyttäessäni tulee aina rakas äitini mieleen.
Romukultafirmat maksavat vain raaka-aineesta, eivät sen mukaan miten kaunis tai minkä merkin koru on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten oikeasti varmaa, että korut olivat niin arvokkaita kuin luulet niiden olleen? Että kyseessä oli oikeasti safiiri eikä vain joku sininen korukivi?
Ei silläkään ole mitään merkitystä vaan sillä että hän olisi toivonut saada periä kaulariipuksen.
Minä odotan myös että vanhemmat kupsahtavat ennenkuin haaskaavat minun perintöni, että pääsen äidin helmiin käsiksi. Ne ovat niin ihanat ja rakastan niitä kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.
Ei niissä ole samanlaista tunnearvoa, hyvänen aika.
Mitä tunnearoa olet kehittänyt äitisi omaisuuteen?
Kiitos kysymyksestä, kaikkeen mihin liittyy muistoja, liittyy myös tunnearvoa. Erityisesti jos äiti on saanut ne perintönä edellisiltä sukupolvilta ja niihin liittyy lisäksi jokin hieno lapsuudenmuisto.
Entä itse?
Vierailija kirjoitti:
Timanteista ja korukivistä ei juurikaan makseta. Poikkeuksena suuret kivet. Onhan se hullumaista, että ostettaessa maksaa esim. Timanttisormus 2000e, kun myyt saat sen 100e.
Pienille timanteille ei ole kunnollisia jatkomarkkinoita. Timantit ovat käytännössä arvottomia.
Joo, myin vihkisormukseni ja sensellaiset trokarille. Olin katsellut hintoja, sain just romukullan hinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten oikeasti varmaa, että korut olivat niin arvokkaita kuin luulet niiden olleen? Että kyseessä oli oikeasti safiiri eikä vain joku sininen korukivi?
Ei silläkään ole mitään merkitystä vaan sillä että hän olisi toivonut saada periä kaulariipuksen.
Tuntuu olleen, kun erikseen mainittu äidin myyneen ne pilkkahinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.
Ei niissä ole samanlaista tunnearvoa, hyvänen aika.
Äidille niillä oli tunnearvoa, tai sitten ei.
Mulla ei ollut enää mitään sidettä niihin koruihin jotka trokarille myin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten oikeasti varmaa, että korut olivat niin arvokkaita kuin luulet niiden olleen? Että kyseessä oli oikeasti safiiri eikä vain joku sininen korukivi?
Ei silläkään ole mitään merkitystä vaan sillä että hän olisi toivonut saada periä kaulariipuksen.
Tuntuu olleen, kun erikseen mainittu äidin myyneen ne pilkkahinnalla.
Ehkä se pilkkahinta vain korostaa sitä, että AP olisi antanut koruille suuremman arvon kuin korujen rahallinen arvo on. Niin minä aloituksen ymmärsin.
Möin kerran vanhan kultaisen kivisormuksen joka oli tullut itselle jostain huutokaupasta eli ei ollut mitään tunnesidettä. Ostaja sanoi, ettei kivellä ole arvoa, sanoin, että annas tänne, niin otan Leathermanilla kiven irti. Jopas tulikin lisää hintaa sormukselle 50 euroa.
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.