Lue keskustelun säännöt.
Äitini möi kaikki arvokorunsa pilkkahintaan rahapulassa
29.12.2022 |
Harmittaa, kun edesmennyt isä aikanaan antoi äidille mitä kauneimpia koruja. Kauniita kultaisia, joissa runsaasti kiviä.
Eräs riipus oli suosikkini, siinä oli iso ja kauniisti leikattu safiiri. Sitä ihailin usein nuorempana.
Tottakai ne on äitini korut, mutta meinasin tippua tuolilta kun kuulin, että oli myynyt ison kasan koruja jollekin Prismassa olleelle ostostandille.
Kysyessäni, että mites ne timantit, niin äiti kertoi, että ständin työntekijän mukaan niillä ei ollut mitään lisäarvoa.
Sinne menivät ja äiti sai ruokarahaa. Olisin vaikka maksanut itse hänelle niistä koruista.
Elättelin toivoa, että saisin jotain joskus muistoksi.
Kommentit (47)
Esim. kultatukulla on verkkokauppa, johon tulee jatkuvasti näitä käytettyjä ja huollettuja koruja myyntiin. Ap:n kannattaa seurata vastaavia sivuja jos sattuisi bongaamaan tuttuja koruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranen aika. Osta omat korusi äläkä inise.
Ei niissä ole samanlaista tunnearvoa, hyvänen aika.
Käy ostamamassa ne sieltä ständiltä, hyvänen aika.
Ja mistähän ständiltä? Ehkä aikaa on kulunut jo vuosia siitä kun AP:n äiti myi korunsa. Taikka muutenkaan niiden jäljittäminen ei ole helppoa.
Ymmärrän ap harmituksesi. Meillä on suvussa jo viidellä sukupolvella kulkeneita koruja. Kyllä ketuttaisi suuresti jos korut nyt omistava sukupolvi myisi ne suvusta pois. Toki siihen on oikeus mutta mielestäni se ei ole järkevää. Jos saa näitä koruja joskus perintönä, lisään testamenttiini ne ja lauseen, että korut tulee pitää suvussa. Ei sillä ehkä mitään merkitystä ole mutta pieni muistutus, että muistoarvoilla voi olla mittaamaton arvo.
Olen tämän kokenut myös toisen sukuhaaran kautta jossa kaikki tällainen, osin arvokaskin tavara meni serkuille (perusteetta mutta ei alettu riitelemään, testamenttia ei ollut). Persaukiselle porukalle joka hiljaa myi eteenpäin. Olisin ollut valmis maksamaan tietyistä esineistä yli niiden arvon ja olin sen ilmoittanut ja ihan sama kenelle suvussa olisivat myyneet kunhan olisi pysyneet suvussa. Mutta taisi kuitenkin hävettää kun myytiin vähemmällä rahalla muualle.
Nuo kauppakeskuksissa kiertävät kullanostajafirmat ovat huonoin mahdollinen paikka myydä kultaa ja koruja. Panttilainaamotkin ovat parempia. Ottakaa selvää vaihtoehdoista, ennenkuin sorrutte myymään.
Ethän itse myy mitään kysymättä ensin äitisi mielipidettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jobbarit hilluu kaikilla tasoilla. Äidilläni on noin 100 vuotta vanha arvotaulu. Siinä oli alkuperäiset, taiteilijan itsensä valitsemat kehykset. Taulun koti. Dementoitunut äitini sai päähänsä, että kehyksissä on kärpäsenkakkaa. Hän suunnitteli ostavansa kultamaalia ja maalaavansa kehykset uusiksi. Sain estettyä hankkeen ja onneksi eivät myyneet maalikaupassa hänelle kultamaalia.
Seuraava siirtoo oli, että hän meni kehystysliikkeeseen ja vaihdatti tauluun kehykset. Tämän tekivät liikkeessä kyselemättä, eivätkä opastaneet, että alkuperäiset kehykset ovat alkuperäiset, siis tekevät koko taulun.
Ottivat maksun ja vanhat kehykset, jotka myivät eteenpäin.
En itke rahallista menetystä, joka koitui, kun taideteos pilattiin. Itken vanhan arvotyön tuhoamista. Itken sitä, että vanhuksilta otetaan raha siinä kohtaa kun se vain on mahdollista.
Nyt taitaa puhua kehyskauppias.
Mun mielestä olisi outoa, jos kehysliikkeessä olisivat kieltäytyneet vaihtamasta kehyksiä. Tietenkin, jos asiakas haluaa vaihdattaa kehykset, niin he ne vaihtavat. Sehän olisi huonoa palvelua, jos ei näin tekisi.
Alkuperäisten kehyksien vaihto nyt muutenkaan mikään erikoinen asia ole. Se on useimmiten järkevääkin ja antaa taululle ryhdikkäämmän ilmeen.
Se, että sinä arvostit alkuperäisiä kehyksiä on täysin mitätön seikka tässä.
Alkuperäiset kehykset ovat yleensä ne, jotka taiteilija on kuvitellut teokselleen jo maalatessaan sitä. Tiedän pari köyhää taiteilijaa suvustani, jotka 60 vuotta sitten olivat jättäneet työn kehystämättä, kunnes tarvittavat varat haluamaansa kehykseen olivat kasassa ja saattoivat laittaa myyntiin koko teoksen kehyksineen.
Vai antaa ryhtiä. Todellakin taitaa kehyskauppias kertoilla ns. totuuksia.
Kyllä saisi Mona Lisakin ryhtiä, kun vaan vaihdettasiin kehykset.
Keskustelin asiasta oikean, arvonsa tuntevan kehystäjän kanssa. Hän ainakin sanoi, että vanhan arvotaulun ollessa kyseessä, ensin tarjotaan vaihtoehdoksi alkuperäisten kehysten restaurointia ja varmasti kerrotaan, että alkuperäiset kehykset ovat ne parhaat.
Tusinataulut ovat sitten asia ihan erikseen.
Mun mielestä olisi outoa, jos kehysliikkeessä olisivat kieltäytyneet vaihtamasta kehyksiä. Tietenkin, jos asiakas haluaa vaihdattaa kehykset, niin he ne vaihtavat. Sehän olisi huonoa palvelua, jos ei näin tekisi.
Alkuperäisten kehyksien vaihto nyt muutenkaan mikään erikoinen asia ole. Se on useimmiten järkevääkin ja antaa taululle ryhdikkäämmän ilmeen.
Mun mielestä olisi outoa, jos kehysliikkeessä olisivat kieltäytyneet vaihtamasta kehyksiä. Tietenkin, jos asiakas haluaa vaihdattaa kehykset, niin he ne vaihtavat. Sehän olisi huonoa palvelua, jos ei näin tekisi.
Alkuperäisten kehyksien vaihto nyt muutenkaan mikään erikoinen asia ole. Se on useimmiten järkevääkin ja antaa taululle ryhdikkäämmän ilmeen.
Se, että sinä arvostit alkuperäisiä kehyksiä on täysin mitätön seikka tässä.