Lue keskustelun säännöt.
Olen aivan poikki, epäilen itselläni masennusta.
02.08.2010 |
Voisin itkeä ja nukkua lähestulkoon koko ajan. En jaksa pitää yhteyttä kavereihini tai harvoihin sukulaisiini. Minulla on lapsia ja he kärsivät siitä, kun äiti ei jaksa mitään. Yritän heidän vuokseen kaikkeni, mutta usein tuntuu että saan nipin napin tehtyä välttämättömimmän enkä mitään muuta.
Olen joskus ollut iloinen ja toimelias ihminen. Kaipaan entistä elämääni ja entistä minääni.
Takana on avioero vajaa vuosi sitten.
Olen puhunut uupumuksestani ja ilottomuudestani psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka teki minulle masennustestin. Tuloksena oli vakava-asteinen masennus. Silti en saa mitään apua mistään. Hoidan työkseni toisten ihmisten lapsia mutta en tiedä enää kauanko jaksan työtäni ja mitä sitten seuraa, jos en enää jaksakaan. En voi vain lopettaa, emme tule toimeen ilman palkkaani.
Olen saanut sydämen rytmihäiriöitä ja kärsin jatkuvasta hengenahdistuksesta. Tunnen etten enää kestä kauan. Lyön päätäni seinään ihan oikeasti ja olen viillellyt itseäni vatsasta, ettei kukaan näe jälkiä paidan läpi.
Kommentit (10)
miten niin ette tule ilman palkkaasi toimeen? kyllähän saat sairauuspäivärahan,sitten kuntoutustukea(jos niin pitkä loma tulee) ja asumistukea+ ehkä toimeentulotukea, miten lastenhoitohommat voi tuoda niin paljon enemmän rahaa?
ota yhteyttä esimieheen jos et muuten pääse eteenpäin.tee kirjallinen huomautus. tai lopulta jopa kantelu lääninhallitukseen jos et saa hoitoa.
mutta mitä mä oon nähnyt psykologien toimintaa,niin aika hyödyttömiä on(paitsi jos ei oo ketään kenelle puhua) psykiatri taas määrää vaan lääkkeitä,pistää tarvittaessa lähetteen sairaalaan osastolle ja kertoo sairaudesta.
miksi viiltelet? kyllähän sen ymmärtää ettei siitä ole hyötyä. muuten ymmärrän sua.onko sulla pieniä lapsia? aika raskasta psyykkeelle ero yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varaat lääkärinajan! Alkuun riittää, että pääset yleislääkärille, jotta lääkitys saadaan aloitettua ja saat ulkopuolisen kuuntelijan, edes sen 15min!. Hän tekee jatkoon sitten lähetteen psykiatrille ( en tiedä tosin kuinka teidän kunnassa ko. asiat hoidetaan). Aikaa varatessasi muista kertoa mistä on kyse, jotta sinulle saataisiin mahdollisimman pian se lääkärinaika. Jo se helpottaa nyt alkuun, jatkossa tulet tarvitsemaan psykiatrin ja psykiatrisen sh:n apua toipuaksesi.
Minkä ikäiset lapsesi ovat? Voisitko perheneuvolaan saada aikaa tms?
Nyt on tärkeintä sinun saada apu heti. Jos et itse pysty/jaksa soittaa lääkärinaikaa, voisitko pyytää ystävää tai muuta läheistä tekemään sen? Älä jää yksin tämän asian kanssa, hienoa, että olet tänne kertonut tuntemksistasi.
Tsemppiä ja voimia arkeen!
Jollain tavalla fyysinen kipu vie huomion henkisestä kivusta. Se on helpompi käsitellä. En tiedä.
Kai sitä sitten pärjäisi ilman palkkaakin jonkin aikaa. En ole koskaan ajatellutkaan hakevani toimeentulotukea. Enkä muutenkaan osaa "vaatia" mitään.
Eniten pelkään, että lapset otetaan minulta pois. Nuorin lapseni täytti juuri 3.
Laitospaikasta se hoitajakin minulle jotain puhui, mutta sanoin heti etten voi mennä mihinkään osastolle. Miten lapset pärjäisivät sen aikaa. Aika psykiatrille tulee kai joskus syksyllä.
Että onhan sitä apuakin tarjottu. Jotenkin vain tuntuu, ettei mikään auta. Minulta kysytään, että minkälaista apua haluaisin. Haluaisin tämän loputtoman, syvän, musertavan pahanolon pois. Mutta en tiedä, pystyykö siihen mikään.
ap
nyt soitat ja varaat vaikka sen yleislääkärin ajan. Jos et saa tk:sta niin uhraa tähän muutama kymppi ja mene yksityiselle yleislääkärille. Ihan vaan siksi että saat ensi alkuun edes mielialalääkkeet. Ne auttaa alkuun. Oikeasti! On kokemusta. Kun olet niitä syönyt hetken niin alat osata/jaksaa vaatia itsellesi muutakin hoitoa ja esim sitä saikkua ja toimeentulotukea. Jaksamista ja rohkeutta! Sinulla on vain tämä elämä elettävänä.
toimintakunto esiin, vie viikkoja. Sen jälkeen terapia/perheneuvonta tms. Paras terapia on vertaistuki, siihen mm saa tietoa perheneuvolasta tai perheasiain neuvottelukeskuksesta. Joillain paikkakunnilla on äitien masennuksesta toipumisryhmiä. Hae apua, itsesi ja lastesi takia TÄNÄÄN HETI, jotta lääkkeet alkaa oitis vaikuttaa (siihen tosiaan menee aikaa!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertomassa tilanteestasi? Kannattaa! Soitapa sinne ja vaadi akuuttiaika!
sinulla on oikeus olla surullinen ja levätä. hae sairaslomaa.
lääkkeitä ei tarviste terve ihminen. olet terve kun suret sitä että liitto kariutui. ja on rankkaa varmasit hoitaa lpaset yksin. siitä olet väsynyt. se on normaalia.
hae lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea masennus takana myös. Onko sinulla ketään läheistä ihmistä esim. omat vanhemmat, jolle voisit kertoa olostasi? Joku joka lähtisi konkreettisesti kanssasi hakemaan apua?
Soita paikkakuntasi mielenterveystoimistoon, kerro rehellisesti tilanteesi, tai mieluummin vaikka liiottele, että saat ajan pian psykiatrille.
Myös yksityiselle terapeutille kannattaa hakeutua, jos muualla tulee seinä vastaan. Raha on nyt pienin huoli, ajattele että olet lastesi ainoa äiti, todella tärkeä ja arvokas ihminen.
Meinaan jos on yhteishuoltajuus niin voidaanko lapset antaa isälle,koska sinulla masennus? Ajattelin vaan, itselläni ei kokemusta mutta onhan masennus edelleen aika tabu vaikka pitäisi olla verrattavissa johonkin fyysiseen flunssaan ym.
sun tarvis päästä psykiatrin tai psykologin juttusille. Ei sairaanhoitaja riitä!