Lue keskustelun säännöt.
Itkuherkkä työkaveri, miten jaksaa
25.12.2022 |
Työskentelen isossa yksikössä ja eniten olen tekemisissä työkaverin kanssa joka ahdistuu helposti ja kriiseilee. Esim. Viime viikolla hän tuli stressissä ja kiireessä vähän tiuskaisseeksi minulle - ei iso juttu, on joulukiireitä jne. Oikeudentajuisena ihmisenä työkaveri hoksasi tiuskineensa ja pyysi itkien anteeksi. Sanoin että ei haittaa ja elämä jatkuu, mutta ilmeisesti olisi pitänyt lohdutella ja ymmärtää koska tuli paha mieli - huom. työkaverille, ei minulle!
Näitä tapauksia riittää. Tässä esimies antoi työkaverille kahden kesken palautetta, aiheesta, ja esimiehen tuntien asiallisesti. Ei isosta asiasta, itse olisin ottanut vaarin ja korjannut toimintaani. Työkaveri kertoi menettäneensä ruokahalun viikoksi ja piinasi esimiestä, vaati perusteluja ja vänkäsi - ja itki.
Meitä on monesti ja toiset herkempiä kuin toiset. Mutta ollaan myös aikuisia ihmisiä. Ollaan työskennelty yhdessä jo kauan ja alkaa jo korpeamaan kun pitää aina varoa sanojaan. Esimies tietoinen ja hänkin joutuu taiteilemaan - ei voi aina yhden kohdalla lepsuilla mutta jos sanoi napakasti niin pahimmillaan tämä yksi jää pahan mielen saikulle.
Aivan kuin elämä olisi vain uhkatilanteita ja kriisejä. Muutamankin kerran hän on tulkinnut esimiehen sanat tyystin toisin kuin muu porukka - eli kaivanut negatiiviset asiat jotka nekin tajunnut väärin.
Kunta-alalla ollaan, tietysti. Yksityisellä ei varmaan onnistuisi että yksi työntekijöistä kuormittuu pienestä, itkee kun vastoinkäymisiä tulee.
Piti vain avautua, meillä muutoksia tulossa ensi vuonna ja nyt jo ärsyttää kun niistäkin tehdään taas elämää suurempi kriisi. Miten teidän työpaikoilla, löytyykö kriiseilijöitä ja miten toimitte?
Kommentit (59)
Kohtele kuin muitakin työkavereita. Et ole vastuussa toisen tunteista jos et niitä tarkoituksella loukkaa. hänellä on varmasti masennus tai joku muu mielenterveys ongelma, että on sen takia liian herkkä. Mutta sellaista asioista ei aina halua kaikille kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan ollakin, mutta kaikkien muiden kanssa tulen toimeen. Myös tämän itkuherkän, hänellä on huumorintajua ja aivan hyviä keskusteluja meillä on. Ei pahoita mieltään minun sanomisistani vaan ylipäätään asioista, tilanteista, kiireestä, siitä että kokee epäoikeudenmukaisuutta asiasta x.
Ap
Ehkä se ala on liian stressaava tai on kiireinen ala, jolloin ei sovi kaikille hyvin ja toinen osa ei ota stressiä samoin. Kunnalla on tiukat vaatimukset työajoissa ja tehtävissä. Tuskin sinun kannattaa käyttää energiaa sen työkaverin miettimiseen, hän hoitaa omat asiansa ja ei jää kuuntelemaan tiuskintaa, menee toiseen huoneeseen. Jos ei juttele liikoja hänen kanssa, vaan jonkun toisen kanssa, hoitaa asiat vaan töissä. -Jos hän ahdistuu helposti, on parempi että ihmiset varovat sanojaan, asiat muotoillaan erilailla (vaikka olisi selkeä viesti) ja tiedotteiden kautta joka ei stressaisi. Ehkä joku kuuntelee häntä.
Vierailija kirjoitti:
Kohtele kuin muitakin työkavereita. Et ole vastuussa toisen tunteista jos et niitä tarkoituksella loukkaa. hänellä on varmasti masennus tai joku muu mielenterveys ongelma, että on sen takia liian herkkä. Mutta sellaista asioista ei aina halua kaikille kertoa.
Mihin asti täytyy ymmärtää? Toki kaikilla on elämäntilanteita, ongelmia jne. Ja tämä ok, tarkoitan vain että mihin kaikkeen esim masennus saa työyhteisössä vaikuttaa, kärsiihän siinä muutkin.
Jos toinen työkaveri tekee mukisematta kaksi iltavuoroa putkeen, mutta tämä itkuherkkä ei voi sillä kuormittuu, ei ole koirille hoitajaa kahdeksi illaksi peräkkäin? Tänä onneksi on esimiehen ongelma, mutta toki napinaa joutuu muutkin kuuntelemaan.
Ap
Minkä ikäisestä ihmisestä kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Voi olla näkemyseroja, jos yhdestä asioissa on epäkohta ja muita se ei häiritse. On mahdollista että on paljon epäkohtia, jotka joitakin haittaavat ja korjausta ei kunta-alalla ole vielä tullut.
Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä ihmisestä kysymys?
Yli 30, alle 40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä yksikkö
En tarkemmin avaa, mutta omasta mielestäni työmme ei ole ihan hirvittävän kuormittavaa, toki kiireaikoja on ja väkeä on liian vähän. Ei esim varhaiskasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Voi olla näkemyseroja, jos yhdestä asioissa on epäkohta ja muita se ei häiritse. On mahdollista että on paljon epäkohtia, jotka joitakin haittaavat ja korjausta ei kunta-alalla ole vielä tullut.
Kiitos, voihan se olla näinkin. Ja hyvä jos joku nostaa epäkohdat esiin, niitä varmasti on alalla kuin alalla. Nyt ehkä enemmän on kyse sellaisesta arkipäivän asioista kuormittumisesta, kärpäsestä tehdään härkänen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ala on liian stressaava tai on kiireinen ala, jolloin ei sovi kaikille hyvin ja toinen osa ei ota stressiä samoin. Kunnalla on tiukat vaatimukset työajoissa ja tehtävissä. Tuskin sinun kannattaa käyttää energiaa sen työkaverin miettimiseen, hän hoitaa omat asiansa ja ei jää kuuntelemaan tiuskintaa, menee toiseen huoneeseen. Jos ei juttele liikoja hänen kanssa, vaan jonkun toisen kanssa, hoitaa asiat vaan töissä. -Jos hän ahdistuu helposti, on parempi että ihmiset varovat sanojaan, asiat muotoillaan erilailla (vaikka olisi selkeä viesti) ja tiedotteiden kautta joka ei stressaisi. Ehkä joku kuuntelee häntä.
Kiitos, näinhän se on. Ei pitäisi minun näitä murehtia vaan vaikkapa esimiesten. Meillä itse asiassa on asiat ihan hyvin, etätöitä voi tehdä jonkin verran ja liukuva työaika. Itse asiassa moneen muihin samantyyppisen työpaikkaan asiat on hyvin. Kiirettä on ajoittain, mutta missäpä ei nykyään olisi? Toisaalta ei ole reilua jos toiset joutuvat yhden takia aina varomaan sanojaan ja muotoilemaan asiat niin ettei väärinymmärryksille jää sijaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtele kuin muitakin työkavereita. Et ole vastuussa toisen tunteista jos et niitä tarkoituksella loukkaa. hänellä on varmasti masennus tai joku muu mielenterveys ongelma, että on sen takia liian herkkä. Mutta sellaista asioista ei aina halua kaikille kertoa.
Mihin asti täytyy ymmärtää? Toki kaikilla on elämäntilanteita, ongelmia jne. Ja tämä ok, tarkoitan vain että mihin kaikkeen esim masennus saa työyhteisössä vaikuttaa, kärsiihän siinä muutkin.
Jos toinen työkaveri tekee mukisematta kaksi iltavuoroa putkeen, mutta tämä itkuherkkä ei voi sillä kuormittuu, ei ole koirille hoitajaa kahdeksi illaksi peräkkäin? Tänä onneksi on esimiehen ongelma, mutta toki napinaa joutuu muutkin kuuntelemaan.
Ap
Jos on vakituinen työ, niin miksei voi järjestää elämäänsä niin, että onnistuu vuoro luin vuoro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Emotionaalista manipulointia. Jotkut ihmiset osaa käyttää tunteitaan aseena muiden ihmisten pakottamiseksi mielensä mukaiseen malliin. Ja kaikki pyörii sen oman itsen ympärillä, ja itse on aina se suurin uhri ja kärsijä. Nuo ovat todella epämiellyttäviä ja raskaita ihmisiä jos niistä on millään tavalla riippuvainen.
Tätä olen joskus miettinyt. Mutta toisaalta työkaveri on hyvin oikeudenmukainen ja empaattinen ihminen, osaa kyllä huomioida muutkin. Joskus vain menee ylitulkinnaksi ja hän usein pohtii sitä mitä muut hänestä ajattelevat, pienistäkin jutuista jää kelaamaan että mitä tästä puhutaan jne - vaikka juttu olisikin toisille vain olankohautuksella ohi menevä.
Mutta täytyypä nyt vain ottaa etäisyyttä. Tässä lyhyen ajan sisällä tullut useampi tilanne päälle niin siksi tämä on pyörinyt mielessä enemmän.
Ap
Työkaverillasi vaikuttaa aloituksen perusteella olevan ongelmia stressin- ja tunteidenhallinnan kanssa, joita hänen pitäisi oppia käsittelemään. On ihan ok tirauttaa silloin tällöin stressi-itkut mutta jos itkeskely on jatkuvaa ja ahdistuneisuus hänelle se oletustila, niin se alkaa väistämättä vaikuttaa paitsi teidän työilmapiiriinne niin myös - ironista kuin se onkin - hänen omaan työsuoritukseensa. Tiedätkö, onko hänellä taustallaan aiempia traumaattisia kokemuksia työelämästä, esimerkiksi työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista tai jonkin tärkeän työtehtävän mokaaminen? Yliherkkyys kuormittumiselle, alituinen asioista ahdistuminen, vänkääminen ja jankuttaminen sekä sanomisten väärin tulkitseminen voivat viitata myös jonkinasteiseen neuroepätyypillisyyteen, josta hän ei itse ole välttämättä ollenkaan tietoinen. Oli miten oli, hän tarvitsisi ammattiapua tilanteeseensa, koska eihän meno voi tuollaisena jatkua. Hän polttaa loppuun paitsi itsensä niin myös muut työyhteisön jäsenet, jos ei löydä keinoja hallita tunnetilojaan. On myös mahdollista, että tämä työ ei vain sovellu hänelle ja oireilee sitä itkeskelyllä ja muulla.
Mahtaakohan kyseessä olla sama henkilö kuin tässä ketjussa: https://www.vauva.fi/keskustelu/4068778/liian-herkka-tyokaveri
Vierailija kirjoitti:
Työkaverillasi vaikuttaa aloituksen perusteella olevan ongelmia stressin- ja tunteidenhallinnan kanssa, joita hänen pitäisi oppia käsittelemään. On ihan ok tirauttaa silloin tällöin stressi-itkut mutta jos itkeskely on jatkuvaa ja ahdistuneisuus hänelle se oletustila, niin se alkaa väistämättä vaikuttaa paitsi teidän työilmapiiriinne niin myös - ironista kuin se onkin - hänen omaan työsuoritukseensa. Tiedätkö, onko hänellä taustallaan aiempia traumaattisia kokemuksia työelämästä, esimerkiksi työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista tai jonkin tärkeän työtehtävän mokaaminen? Yliherkkyys kuormittumiselle, alituinen asioista ahdistuminen, vänkääminen ja jankuttaminen sekä sanomisten väärin tulkitseminen voivat viitata myös jonkinasteiseen neuroepätyypillisyyteen, josta hän ei itse ole välttämättä ollenkaan tietoinen. Oli miten oli, hän tarvitsisi ammattiapua tilanteeseensa, koska eihän meno voi tuollaisena jatkua. Hän polttaa loppuun paitsi itsensä niin myös muut työyhteisön jäsenet, jos ei löydä keinoja hallita tunnetilojaan. On myös mahdollista, että tämä työ ei vain sovellu hänelle ja oireilee sitä itkeskelyllä ja muulla.
Hyviä huomioita. Olenkin joskus miettinyt onko hänellä aikaisemmassa työssä / yksityiselämässä ollut jotain ikävää kokemusta josta jäänyt alituinen hälytystila päälle. Toivottavasti on ottanut asiaa esimiehen kanssa tai työterveydessä esille, muuten tosiaan koko työyhteisö kuormittuu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan kyseessä olla sama henkilö kuin tässä ketjussa: https://www.vauva.fi/keskustelu/4068778/liian-herkka-tyokaveri
Apua, onneksi ei ihan noin räjähdysherkkä! Mutta paljon samaa, esim nuo virheelliset päätelmät muiden sanomisista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverillasi vaikuttaa aloituksen perusteella olevan ongelmia stressin- ja tunteidenhallinnan kanssa, joita hänen pitäisi oppia käsittelemään. On ihan ok tirauttaa silloin tällöin stressi-itkut mutta jos itkeskely on jatkuvaa ja ahdistuneisuus hänelle se oletustila, niin se alkaa väistämättä vaikuttaa paitsi teidän työilmapiiriinne niin myös - ironista kuin se onkin - hänen omaan työsuoritukseensa. Tiedätkö, onko hänellä taustallaan aiempia traumaattisia kokemuksia työelämästä, esimerkiksi työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista tai jonkin tärkeän työtehtävän mokaaminen? Yliherkkyys kuormittumiselle, alituinen asioista ahdistuminen, vänkääminen ja jankuttaminen sekä sanomisten väärin tulkitseminen voivat viitata myös jonkinasteiseen neuroepätyypillisyyteen, josta hän ei itse ole välttämättä ollenkaan tietoinen. Oli miten oli, hän tarvitsisi ammattiapua tilanteeseensa, koska eihän meno voi tuollaisena jatkua. Hän polttaa loppuun paitsi itsensä niin myös muut työyhteisön jäsenet, jos ei löydä keinoja hallita tunnetilojaan. On myös mahdollista, että tämä työ ei vain sovellu hänelle ja oireilee sitä itkeskelyllä ja muulla.
Hyviä huomioita. Olenkin joskus miettinyt onko hänellä aikaisemmassa työssä / yksityiselämässä ollut jotain ikävää kokemusta josta jäänyt alituinen hälytystila päälle. Toivottavasti on ottanut asiaa esimiehen kanssa tai työterveydessä esille, muuten tosiaan koko työyhteisö kuormittuu.
Ap
Niin, nähtäväksi jää, tiedostaako hän oman tilanteensa niin hyvin että on lähtenyt etsimään apua esimerkiksi työterveydestä. Ikävä kyllä aina tällainen ylireagoiva ja -tulkitseva, stressiherkkä, huonosti tunteidensa kanssa pärjäävä ihminen ei näe mitään ongelmaa, vaikka on itse koko ajan riekaleina.
Minä käyttäydyin samalla tavoin parikymppisenä eräässä työpaikassa, syynä yhdistelmä käsittelemätön trauma + täysin itselle soveltumaton työ + stressaavat elinolosuhteet. Monta kertaa työpaikkaohjaajani ja esimieheni keskustelivat aiheesta kanssani, tilanteen siitä kuitenkaan kohentumatta. Lopulta ainoaksi ratkaisuksi jäi se, että minulle annettiin loparit. Silloin pidin sitä törkeänä ja epäoikeudenmukaisena mutta nyt viisitoista vuotta myöhemmin pystyn näkemään, että olin sekä alalle soveltumaton että aivan liian epätasapainoinen pystyäkseni toimimaan sellaisessa työskentely-ympäristössä (lasten parissa tehtävä työ). Lisäksi se verotti työyhteisönkin voimavaroja ja resursseja, kun tekemisiini ja käyttäytymiseeni piti olla jatkuvasti puuttumassa ja järjestää jos jonkinlaista keskustelua ilman, että tilanteeni olisi siitä millään tapaa parantunut.
Olet varmaan töykeä töksäyttelijä.