Jouluahdistus

Minulle tulee joka vuosi jouluahdistus. Mietin kulunutta vuotta ja löydän vikoja käytöksessäni. En ole ollut mikään enkeli. Olen keskustellut lasteni kanssa ja he kertovat joutuneensa koulukiusatuiksi ja traumoittuneensa minun vuokseni.

Suunnittelen joulun huolella, siivoan itseni kipeäksi. Tänä aamuna herätessä joka lihasta jomotti. Yritän vaihtaa pöytäliinoja ja koristella kodin energiasäästöteemaisesti. Jouluruoat hankin illalla ja pilaantuvimmat huomenna. Täytän hedelmätarjoittimen ja karkkikulhot.

Minulla on menu selvä jne. Kattauksen olen suunnitellut jo kolme kuukautta sitten. Asioiden pitäisi olla siis hyvin.

Kaikesta huolimatta minulle tulee se tuttu ahdistus sen suhteen, että olen lasteni sanojen mukaan aiheuttanut heille mielenterveysongelmia ja traumoja. Minä ahmin kasvatusoppaita ja yritin maalaisjärjen rajoissa kasvattaa heitä kunnon ihmisiksi. Nyt toinen pohtii vaitoehtoa, mitä pitää tehdä että pääsee työkykyttömyyseläkkeelle kuten kaverinsa. Minä yritän sanoa, että hänellä on toiveidensa opiskelupaikka ja tarviiko sitä myötäelää toisen elämää noin vahvasti? Jos omat masennuslääkkeet eivät toimi niin nyrkkiä pöytään ja pyytää toista lääkettä. Olen hyvin kriittinen sen suhteen, että potilaan pitää syödä aina vuosi toimitantonta lääkettä ennen vaihtoa. Sen vaikutuksen huomaa kuudessa viikossa Terveyskirjaston mukaan.

Toinen vetoaa myös vähävaraiseen lapsuuteensa ja nuoruutensa sekä osattomuudem tunteeseensa kun kysyn, että mikä häntä masentaa? Minä yritän lohduttaa, että hän on aikuinen ja voi itse edes yrittää muuttaa tulevaisuutensa suunnan.

Meillä menee joka jouluaatto niin, että annan lahjat ja ne pistetään sitten sivupöydälle. Toki he kiittävät niistä, mutta pakollisen muutaman virkkeen seurustelun jälkeen lähtevät koneelle.

En minä tiedä, että kuinka olisin voinut saada tavallisia lapsia. Minä olen ihan tavallinen ja kuitenkin olen epäonnistunut lasteni kanssa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että he joutuvan minun vuokseni tulemaan joulunviettoon. Sen jälkeen kun lapseni tulivat teini-ikään ei ole ollut yhtään joulua ilman jonkun osapuolen yhteenottoa, riitaa ja mökötystä. Se ahdistaa minua! Välillä ihmettelen, kuinka tällaiselle tallukallw on syntynyt kahisivat sramaattista sisarusta!