Mikä teillä autto siihen ettettä enää välittänyt mitä toiset teistä ajattelee ja puhuu?

Ikä. Kun ikäännyt, niin ei ole enää mitään väliä mitä muut ajattelevat.

Muuta pois maalta/pikkukaupungista.

Ikähän siihen on auttanut, mutta en voi sanoa, että se olisi täysin poistunut. Edelleen tulee välillä mieleen, että mitähän ihmiset ajatteli siitä tai tästä tai hävettää joku nolo kommellus. Tosin en kyllä usko, että on kovin paljon ihmisiä, joille ei oikeasti ole yhtään mitään väliä mitä muut ajattelee.

Se, että itse tiedän kuka olen.

Tajusin ettei sillä ole mitään merkitystä. Elän elämääni niin että mulla on mahdollisimman hyvä olla. Miksi välittäisin siitä mitä ihmiset siitä ajattelee? En aio muuttaa itseäni kuitenkaan, ajattelivat mitä tahansa.

Tutustuin stoalaiseen ajatteluun. Sen jälkeen en ole pyöritellyt päässä niin paljon muiden ajatuksia minusta.

Ikä ja avioero. Avioeron myötää tavallaan menettää tietynlaisen aseman muiden silmissä. Mutta sen myötä tulee myös omanlaisensa vapaus, jossa ei enää tarvitse koittaa sovittautua tiettyyn muottiin.

Ikä. Huomasin kolmekymppisenä, ettei mua ihan oikeasti enää kiinnosta. En tarvitse muilta validaatiota ja olen rohkea, kaunis ja armollinen itselleni. En malta odottaa neljää kymppiä!

Suomessa tuo on vaikeaa, vähänkään eroat porukasta, niin heti joudut silmätikuksi. Mutta pitää vain yrittää kasvattaa paksumpi nahka, ei onneksi suurin osa välitä.

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin stoalaiseen ajatteluun. Sen jälkeen en ole pyöritellyt päässä niin paljon muiden ajatuksia minusta.

“It never ceases to amaze me: we all love ourselves more than other people, but care more about their opinion than our own.” – Marcus Aurelius

Ikä, hyvä itsetunto, upea perhe ja ihanat ystävät. En ole jaksanut välittää muiden sanomisista enää teiniaikojen jälkeen.

Minä olen minä ja myös se tieto, että minäkään en ole erehtymätön, on hyvä tajuta. Minäkin saatan sanoa ja varmasti sanonkin erilaisia asioita, jotka eivät ole ajateltu ihan loppuun asti. Ihan yhtä hyvin siis saatan möläyttää jotain vallan typerää vielä nyt 48 vuotiaanakin ja voi olla, että en itse edes huomaa asiaa heti tai koskaan. En myöskään ala vartioimaan ilmeitäni ja varsinkaan jotain mikroilmeitäni, joita monet mielensä pahoittajat tuntuvat muistelevan vielä vuosienkin jälkeen.

Kannattaa siis lopettaa turhien asioiden vatvominen ja keskittyä järkeviin asioihin. Jos huomaa joskus alkavansa vatvomaan jotain ihan typeryyttä, niin se on valitettavasti vain ajattelijan oman pään sisällä oleva ongelma, ei muiden ongelma.

Ikä vei pois paljon murheita ja ahdistusta. Pääsin ylitse itseni tarkkailusta, paniikkihäiriö on lähes muisto vain(lääkityskin on). Elämänkokemuksen myötä olen myös oppinut että ne pahimmat kritisoijat ja kiusaajat ovat olleet vain katkeria.

Jos asut Savossa, muuta pois. Savossa on jokin merkillinen tarve arvostella tuntemattomienkin olemusta kadulla huudellen.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tuo on vaikeaa, vähänkään eroat porukasta, niin heti joudut silmätikuksi. Mutta pitää vain yrittää kasvattaa paksumpi nahka, ei onneksi suurin osa välitä.

Ja höpö höpö, että täällä joutuu silmätikuksi. Itse olen naamallani eri näköinen kuin muut ja juu, minua saatetaan katsoa, mutta ihan samalla tapaa minäkin saatan katsoa muita ihmisiä jne.

Itsetunto on hyvä asia.

Sanouduin irti kaikista myrkyllisistä ihmissuhteista, ja opettelin ilmaisemaan rajani.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja avioero. Avioeron myötää tavallaan menettää tietynlaisen aseman muiden silmissä. Mutta sen myötä tulee myös omanlaisensa vapaus, jossa ei enää tarvitse koittaa sovittautua tiettyyn muottiin.

Täh? Mikä ihmeen asema lähtee eron myötä? No ei mikään, tai jos joku lähtee, olet sen ihan itse luonut itsellesi, eivät muut.

En oikein jaksa tällaisia juttuja, missä kärpäsestä tehdään härkänen ja sitä jeesustellaan sitten toistaiseksi joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos asut Savossa, muuta pois. Savossa on jokin merkillinen tarve arvostella tuntemattomienkin olemusta kadulla huudellen.

Mistähän tämä johtuu? Koska on muuten totta.

Mies, joka ei välitä tippaakaan muiden mielipiteistä (ap:n kontekstissa) sekä mielekäs sisältö omassa elämässäni eli koen oman elämäni ja tekemiseni tärkeäksi monella eri tavalla.

Se, kun ymmärtää että kaikki ihmiset ajattelevat lähinnä itseään ja mitä muut heistä ajattelevat.

Ja se, etten halua tuhlata päiviäni miettimällä miten minun muiden mielestä pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asut Savossa, muuta pois. Savossa on jokin merkillinen tarve arvostella tuntemattomienkin olemusta kadulla huudellen.

Mistähän tämä johtuu? Koska on muuten totta.

Totta tosiaan, samanlaista on, jos naapurina savolainen. Saa kuunnella ja kokea monenlaista kenkkuilua, aivankuin tällä ei olisi muutakaan tekemistä. Mutta vastaapa itse tälle herkkähipiäiselle savolaiselle samalla mitalla, niin saat tästä ikuisen vihollisen.