Mikä teillä autto siihen ettettä enää välittänyt mitä toiset teistä ajattelee ja puhuu?

Kun tajusin, etten ole sellainen kuin muut tai kuiin jotkut haluavat minun olevan. Että olen vain minä eikä moista ole toista - ihan sama täytänkö jonkun odotukset vai en ja puhuuko/arvosteleeko joku minua oman ajatusmallinsa mukaisesti. Tämän viisauden opetti minulle naapurin vanha setä, sellainen pienen mökin ukko joka ei ollut juuri kouluja käynyt ja josta tuli minulle todella läheinen, kun isäni kuoli hyvin nuorena ja itse olin esiteini.

Tietty edelleen joskus tulee sellaisia häpeän hetkiä, jos on sattunut joku idottiimainen kommellus...mutta onneksi niillekin pystyy nauramaan.

Ikä ja ymmärrys, että en tästä juurikaan muutu, eikä siihen ole mitään tarvettakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja avioero. Avioeron myötää tavallaan menettää tietynlaisen aseman muiden silmissä. Mutta sen myötä tulee myös omanlaisensa vapaus, jossa ei enää tarvitse koittaa sovittautua tiettyyn muottiin.

Täh? Mikä ihmeen asema lähtee eron myötä? No ei mikään, tai jos joku lähtee, olet sen ihan itse luonut itsellesi, eivät muut.

En oikein jaksa tällaisia juttuja, missä kärpäsestä tehdään härkänen ja sitä jeesustellaan sitten toistaiseksi joka suuntaan.

Kuka tässä on mitään jeesustellut?

Kyllä se on ihan faktaa ja luettavissa historiastakin, että eronneella naisella ja etenkin äidillä on erilainen status ja asema tässä yhteiskunnassa, kuin naimattomalla naisella tai avioliitossa elävällä. Tokikaan se ei ulotu kaikkeen eikä kaikki ihmiset siitä välitä, mutta edelleen on olemassa ihmisiä (olkoon he sitten vaikka vanhoillisia) jotka näistä asioista välittävät ja omaavat vahvojakin mielipiteitä.

Ja ketjun aiheena tosiaan oli miten lakkasit välittämästä muiden mielipiteistä - ja minulle avioero sekä yksin lasten kanssa jääminen oli kokemus mikä herätti ympäristössä paljon kaikenlaisia mielipiteitä, joita minulle myös ihan suoraan lauottiin (edelleen joskus lauotaan esim deittimarkkinoilla). Ja olen oppinut olemaan välittämättä niistä.

Miksi sinä yrität vähätellä toisten kokemuksia?

Ikä ja se että elämässäni tapahtui paljon ja juuri niitä juttuja joista ihmiset juorusi vat. Se kaikki oli minulle niin liikaa ja vastoin mitä ikinä olin kuvitellut minulle tapahtuvan. Se kaikki jotenkin ylitti minussa tietyn rajan ja opin nostamaan itseni sen kaiken yläpuolelle ja tulin vahvaksi ja jotenkin kovetuin. Se oli taitekohta ja kaikki muuttui. Nyt on aivan sama mitä muut ajattelevat.

Politiikkaan mukaan lähteminen. Iso osa ihmisistä on eri mieltä puolueeni asioista ja omista mielipiteistäni ja silti tuon niitä esille. Ei haittaa vaikka joku ihan suoraan kommentoikin tai varsinkaan ajattelee eri tavalla tai ihan mitä tahansa minusta. Siis täysin yhdentekevää. Olen mukava ja ystävällinen ihmisille. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ja avioero. Avioeron myötää tavallaan menettää tietynlaisen aseman muiden silmissä. Mutta sen myötä tulee myös omanlaisensa vapaus, jossa ei enää tarvitse koittaa sovittautua tiettyyn muottiin.

Täh? Mikä ihmeen asema lähtee eron myötä? No ei mikään, tai jos joku lähtee, olet sen ihan itse luonut itsellesi, eivät muut.

En oikein jaksa tällaisia juttuja, missä kärpäsestä tehdään härkänen ja sitä jeesustellaan sitten toistaiseksi joka suuntaan.

Oman eroni jälkeen sukulaisnaiset päivitteli kuorossa miten sinä nyt pärjäät ilman miestä? Ihan hyvin kiitos.

Itse ovat sellaisia miehiinsä ripustuneita, ja kuvittelevat kaikkien olevan samanlaisia. Kehottivat minuakin etsimään äkkiä uutta.

Mitä väliä sillä on, mitä joku sanoo sinusta?

Ei yhtään mitään. Oikeasti.

Useimpia ihmisiä kiinnostaa vain yksi ihminen: he itse.

Kun on saanut tarpeeksi paljon huonoa kohtelua ihmisiltä joista välittää, niin se auttaa.

Läheisen kuolema ja muut isot kriisit. Ei kerta kaikkiaan ollut enää  energiaa pohtia muiden ihmisten mielipiteitä, kun omat voimat riittivät juuri ja juuri itsestä huolehtimiseen ja seuraavaan päivään selviytymiseen.

Kun tajusin, että en ole mikään maailmankaikkeuden keskipiste eivätkä ihmisten ole tapana kulkea ympäriinsä ajatellen minua. Tai mitä sitten vaikka ajattelisivatkin? Ei se minua kiinnosta kunhan pitävät sen omana tietonaan. En minäkään kerro muille, että mitä heistä ajattelen. Siis jos ajattelen, koska useimmiten ajattelen lähinnä vain itseäni ja omia asioitani.