Miksi olla vapaaehtoisesti työtön, koska työttömän elämä on harvoin hohdokasta?

Nykyään matalapalkkaityössä tulot eivät ole paljoa sen suuremmat kuin työttömänä ollessa.

Harvoin se työssäkäyvänkään elämä on hohdokasta.

Kai kyse on siitä että minkä arvon laittaa vapaa-ajalleen.

Vapaaehtoisesti työttömäksi päätyneet ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämäntyylinsä ja motiivinsa työttömyyteen voivat vaihdella huomattavasti. Joillekin vapaaehtoinen työttömyys voi olla tapa välttää stressaavia tai epämiellyttäviä työtehtäviä, ja he saattavat löytää muita tapoja täyttää aikansa, kuten harrastuksilla tai matkustelemalla. Toisille se voi olla tapa saada aikaa perheen ja ystävien kanssa tai keskittyä omiin projekteihin ja kiinnostuksenkohteisiinsa.

Vapaaehtoisesti työttömän elämä ei välttämättä ole hohdokasta jokaiselle, mutta se voi olla täyttävää ja merkityksellistä niille, jotka ovat valinneet sen omasta tahdostaan ja ovat löytäneet tapoja tehdä elämästään mielekästä ilman työtä. Ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämäntyylinsä ja arvonsa voivat vaihdella huomattavasti.

Ei minulla 4000e tienaavanakaan ole muita harrastuksia kuin TV ja tietokone.

Itselle suurimmat ongelmat harrastusten sijaan olisi:

-ei voisi pitää autoa, esim sukulaisten luona vieraiut ja muutkin matkat saisi unohtaa, julkiset liian huonoja

-ei voisi juuri herkutella ruoilla/juomilla, samaa halpaa sapuskaa vuoden ympäri

-ei saisi säästöön mitään, vaikka nytkin säästömäärät pieniä, ainakin vanhempana/eläkeläisenä olisi ehtinyt kertyä jonkinlaiset säästöt/omaisuus

Olen työssäkäyvä, eikä minun elämäni ole yhtään sen hohdokkaampaa. Ei ole aikaa tai jaksamista kunnon harrastuksille. Työ on perseestä, paljon mieluummin makaisin sohvalla kuin olisin työpaikalla. 

Minulla sentään on sinänsä ihan ok palkka, mutta mihin asti se riittää kun inflaatio 10%, sähkölaskut nousee 1000%, lainan korot nousee jne. 

Kuinka monta vapaaehtoisesti työttömänä tunnet?

Olen mielummin työttömänä kotona, kun katson hieman suuremmalla rahalla esim. mulkkua esimiestä.

Mulla on ainakin ihan leppoisaa elämä työttömänä.

Saan pientä lisätuloa ostamalla autoja/moottoripyöriä, periaatteessa kaikenlaisia moottoroituja laitteita, pääasiassa epäkuntoisia ja laittelen niitä kuntoon, myyn pienellä voitolla ja sen ja työttömyyskorvausten ansiosta vietän ihan siedettävää ikuista vapaa-aikaa :-)

Vapaa-ajan harrastuksina matkailu omalla matkailautolla, kesällä moottoripyörällä..

Harrastan kalastusta ja ensi kesänä taas suunnitelmissa matkustaa Saltstraumeniin Norjaan narraamaan merikalaa ja harrastamaan vaellusta euroopan upeimmissa maisemissa Pohjois-Norjan vuoristoissa.

En juo viinaa, enkä polta, paitsi söhköröökiä, joten niihinkään ei mene paljon rahaa vuoden mittaan, ainakaan jos tilaa laitteet ja niksat ulkomailta.

Veneily jäänyt hieman taka-alalle viime vuosien aikana ja ajattelinkin myydä paattini keväällä pois ja sijoittaa vapautuneen pääoman uuteen motskariin.

Ei työ tee elämästä hohdokasta.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se työssäkäyvänkään elämä on hohdokasta.

Kai kyse on siitä että minkä arvon laittaa vapaa-ajalleen.

Arvo vapaa-ajalle? Useimmat ihmiset maksavat keinoista, joilla saada vapaa-aikaansa kulumaan.

Aikaa elämälle vain la ja su.

Arki menee töissä ja töistä palautuen. Mitään ei jaksa.

Lainat kun saan maksetua niin työttömäksi jään. Vähällä pärjään kyllä.

Olen ollut vapaaehtoisesti työtön jo vuodesta 2014 asti ja silloin lähdin vakaasta työpaikasta.

En vaan enää sietänyt sellaista elämää, että pitää käydä nukkumaan su-to joka ilta määrättyyn kellonaikaan ja herätä raivostuttavaan herätyskellon ääneen.

En sietänyt myöskään sitä, että aikani ja elämäni meni hukkaan töiden takia. Työt alkoi tyypillisesti 7-8 ja minun piti herätä jo puolitoista tuntia ennen työmaalle saapumista. Kotona olin yleensä puolisen tuntia tai tunti töiden päättymisen jälkeen.

Oli myös hoidettava kauppakäynnit ja kotihommat, joten aikaa omalle elämälle, kuten harrastuksille, jäi vain 2-3 tuntia päivässä. Tai ei sitäkään, jos halusi viettää aikaa puolisonkin kanssa.

Elä sitten tuollaista elämää ja odottele jotain muutaman viikon kesälomaa ja sitten samaa hirveyttä uusiksi, vuosi vuoden perään. Ei kiitos.

Nyt tieten työttömänä voi käydä nukkumaan kun nukuttaa ja herätä kun siltä tuntuu. Aikaa harrastuksille on mittavasti ja paljon niitä harrastuksia onkin. Mihinkään tyyliin lasketteluun ei tietenkään ole varaa, mutta harrastan monia palloilulajeja, lenkkeilyä, hiihtoa ja erilaisten pelien pelaamista. Puolisonkin kanssa ehdin viettämään joka päivä aikaa enemmän kuin riittävästi.

Ei käy kateeksi oravanpyörässä juoksentelevat.

T: Tieten työtön M37

Christiiina kirjoitti:

Nykyään matalapalkkaityössä tulot eivät ole paljoa sen suuremmat kuin työttömänä ollessa.

Kun lapset oli päiväkodissa tuloni oli suuremmat kuin jos olisin ollut töissä entisellä palkallani. Päivähoitomaksut, matkakulut, jne. Nyt ei ole huvittanut mennä kun tarjotaan 9e/pv kulukorvaus töitä ja kulu ei riitä kattamaan kuluja työmatkoistakaan. Eläkettä olen yrittänyt hakea, koska ei odotettavissa oikeita töitä terveyden vuoksi. 

Minä metsästän, kalastan, tapaan läheisiä ja ystäviä, jne. Käyn myös paikallisessa kahvilassa juttelemassa pappojen kanssa ma-pe. Lounaan päätteeksi voi ostaa 2€ keittoa kotiin.

Mitäs sinä puuhailet kun tulet töistä kotiin? Menet pyykkikoneen kautta hellan viereen? Syöt tiskaat, jne ja menet pesulle ja nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Aikaa elämälle vain la ja su.

Arki menee töissä ja töistä palautuen. Mitään ei jaksa.

Lainat kun saan maksetua niin työttömäksi jään. Vähällä pärjään kyllä.

Heh, minä kävin sunnuntaina postilaatikolla ja muuten makoilin sohvalla ja katsoin sarjoja. Taisin jopa koneellisen pyykkiä pestä. 

Itse taas ihmettelen miksi joku on vapaaehtoisesti töissä epämukavassa työssä pelkästään rahan takia..

Olen tällainen ap:n mainitseva vapaaehtoisesti työtön. Irtisanoin itseni keväällä sairaasta työpaikasta jossa sairastuin henkisesti. Jos olisin jäänyt olisin todennäköisesti menettänyt työkykyni lopullisesti. Sekö olisi parempi vaihtoehto.

Yritin sitkeästi töissä ollessa hakea uutta paikkaa, mutta en onnistunut saamaan uutta työtä. Viimeinen niitti tuli keväällä jolloin esimiehi taas jälleen haukkui mua niin, että loppuillan vaan itkin huutoitkua ja tärisin. Jokainen työpäivä ennen sitäkin oli pelkkää pelossa elämistä ja ahdistusta.

Tuona iltana mieheni ns vihelsi pelin poikki ja käski jättää irtisanomisilmoituksen. Näin tein heti seuraavana päivänä.

Edelleen työttömänä, valitettavasti. Päivät kuluu lähinnä työhakemuksia ja kotitöitä tehden. Siivoan, teen ruoan, pyykkään jne. Autan iäkästä isääni nettijutuissa. Olen seuraneitinä/apuna tuttavalle esim. lääkärikäynneillä.

Välillä toki aika käy pitkäksi ja masentaa kun ei tuota työtä tunnu millään löytyvän.

Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa minullekin löytyy sopiva paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti työttömäksi päätyneet ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämäntyylinsä ja motiivinsa työttömyyteen voivat vaihdella huomattavasti. Joillekin vapaaehtoinen työttömyys voi olla tapa välttää stressaavia tai epämiellyttäviä työtehtäviä, ja he saattavat löytää muita tapoja täyttää aikansa, kuten harrastuksilla tai matkustelemalla. Toisille se voi olla tapa saada aikaa perheen ja ystävien kanssa tai keskittyä omiin projekteihin ja kiinnostuksenkohteisiinsa.

Vapaaehtoisesti työttömän elämä ei välttämättä ole hohdokasta jokaiselle, mutta se voi olla täyttävää ja merkityksellistä niille, jotka ovat valinneet sen omasta tahdostaan ja ovat löytäneet tapoja tehdä elämästään mielekästä ilman työtä. Ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämäntyylinsä ja arvonsa voivat vaihdella huomattavasti.

Kuinka moni "vapaaehtoisesti työtön" on todellisuudessa niin varakas perijä tai sijoittaja, että hänellä on varaa matkustella?

Boomereille tiedoksi, että valtaosa vapaaehtoisesti työttömistä arvostaa omaa-aikaa enemmän kuin pientä palkkaa. Nainen25V