Miksi olla vapaaehtoisesti työtön, koska työttömän elämä on harvoin hohdokasta?

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen ap:n mainitseva vapaaehtoisesti työtön. Irtisanoin itseni keväällä sairaasta työpaikasta jossa sairastuin henkisesti. Jos olisin jäänyt olisin todennäköisesti menettänyt työkykyni lopullisesti. Sekö olisi parempi vaihtoehto.

Yritin sitkeästi töissä ollessa hakea uutta paikkaa, mutta en onnistunut saamaan uutta työtä. Viimeinen niitti tuli keväällä jolloin esimiehi taas jälleen haukkui mua niin, että loppuillan vaan itkin huutoitkua ja tärisin. Jokainen työpäivä ennen sitäkin oli pelkkää pelossa elämistä ja ahdistusta.

Tuona iltana mieheni ns vihelsi pelin poikki ja käski jättää irtisanomisilmoituksen. Näin tein heti seuraavana päivänä.

Edelleen työttömänä, valitettavasti. Päivät kuluu lähinnä työhakemuksia ja kotitöitä tehden. Siivoan, teen ruoan, pyykkään jne. Autan iäkästä isääni nettijutuissa. Olen seuraneitinä/apuna tuttavalle esim. lääkärikäynneillä.

Välillä toki aika käy pitkäksi ja masentaa kun ei tuota työtä tunnu millään löytyvän.

Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa minullekin löytyy sopiva paikka.

Ethän sinä ole vapaaehtoisesti työtön, kun haet koko ajan töitä!

Lyhyesti: on.

Olen työtön koska olen tyhmä enkä osaa mitään. En ole koskaan onnistunut missään joten töitä en tule saamaan. Elämäni on silti melko mukavaa. On rahaa, on katto pään päällä. On uusi läppäri jolla surffata netissä. On harrastuksia ja on oma vene jolla pääsee kalaan kesällä koska vaan. Olen nähnyt että minulla on asiat paljon paremmin kuin työläisillä joilla on velkaa loppuelämäksi ja ulosottoa ja alkoholismia, sairauksia. Minulla ei ole velkaa eikä sairauksia.

Olen vapaaehtoisesti jäänyt työelämästä tauolle. Sain ison perinnön.

Kaikki työttömät ei ole köyhiä. Nyt on aikaa opiskella ja harrastaa ennen uutta oravanpyörää.

Moni työssä käyvä on hermoromahduksen partaalla! Ns hohdokkaasta elämästä ei ole tietoakaan! Moni vapaaehtoisesti työtön on henkisesti ja myös fyysisesti terveempi,kuin työssä stressaantunut/läpeensä kiusattu"kehäraakki"!

Työtön mies kirjoitti:

Olen työtön koska olen tyhmä enkä osaa mitään. En ole koskaan onnistunut missään joten töitä en tule saamaan. Elämäni on silti melko mukavaa. On rahaa, on katto pään päällä. On uusi läppäri jolla surffata netissä. On harrastuksia ja on oma vene jolla pääsee kalaan kesällä koska vaan. Olen nähnyt että minulla on asiat paljon paremmin kuin työläisillä joilla on velkaa loppuelämäksi ja ulosottoa ja alkoholismia, sairauksia. Minulla ei ole velkaa eikä sairauksia.

Ja kuitenkin olet, Rauman mies, tänäänkin itkenyt naisen puutetta.

Ei pääse eläkkeellekään, mutta ei myöskään huvita mennä työelämään romahtamaan lopullisesti?

Vapaus. Saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, ja muutenkin tehdä mitä haluaa. Jos ei edes kaipaa mitään luksusta, niin miksi uhrata suurin osa hereilläoloajastaan työlle?

Tykkään käyttää aikaani taiteen tekemiseen. Se ei vie rahaa paljoakaan, on aivan mahdollista toteuttaa "rahattomana". Tykkään myös ulkoilla, sekin on ilmaista. Kerkeää tässä myös sohvallakin piereskellä. Niin ja lukea kirjoja! Tämä on mulle aivan hyvä.

Olen ollut työpaikkakiusattu kaikilla työpaikoillani. Köyhyyskin on sitä parempaa.

Minä harkitsen, mutta täytyy keksiä miten elää karenssiaika. Olen täysin uupunut, sydän hakkaa, ajatus ei kulje, kotiin päästyäni yleensä nukun ja itken. En jaksa yhtään mitään. Sain uupumukseeni 2 viikkoa saikkua ja 2 käyntiä työpsykologilla, jotka käytin. Tilanne ei muuttunut mitenkään. 

Ilmeisesti olen hyvätuloinen, täällä kerrottiin eilen niin. Maksan päivähoidosta 400e, bensaan menee 350e, asuntolainaan 800e ja korot nousee ihan pian, sähköön seuraavassa laskussa n 600e. Jos tilille tulee n 3000e, niin iso siivu on jo käytetty veroihin ja noihin muutamaan omaan laskuuni ennen kuin saan alkaa jäljelle jäävällä ökypalkallani rilluttelemaan. Haluaisin olla saamapuolella joskus. Miettiä että ihan sama, jos laskut nousee, Kela maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla 4000e tienaavanakaan ole muita harrastuksia kuin TV ja tietokone.

Itselle suurimmat ongelmat harrastusten sijaan olisi:

-ei voisi pitää autoa, esim sukulaisten luona vieraiut ja muutkin matkat saisi unohtaa, julkiset liian huonoja

-ei voisi juuri herkutella ruoilla/juomilla, samaa halpaa sapuskaa vuoden ympäri

-ei saisi säästöön mitään, vaikka nytkin säästömäärät pieniä, ainakin vanhempana/eläkeläisenä olisi ehtinyt kertyä jonkinlaiset säästöt/omaisuus

Mulla on työttömänäkin ollut aina auto ja olen joka kuukausi saanut säästöön. Onnistuu kyllä kun excelöi elämän tarkkaan.

Kyllä minusta on hohdokasta mennä nukkumaan kun haluan herätä milloin haluan nukkua päikkärit milloin haluan. Minun ei tarvitse kuunnella vit tumaisia työkavereita päivästä ja vuodesta toiseen eikä kestää seläntakana haukkumista. On aikaa ja voimia tehdä kotityöt. Voi matkustaa ja tehdä mitä haluaa ilman aikatauluja. Päivät on täys hommaa en kaipaa sosiaalista elää siihen riittää oma perhe.

Niin, miksi en raataisi terveyttäni pilalle saadakseni omien laskujen lisäksi muiden työhaluttomien laskut maksettua. Siksi, että olisi sitten sitä eläkettä joskus? Hah, en tule olemaan hengissä enää silloin, koska terveys pettää tällä työtahdilla ennen kuin on 50 mittarissa. Saa joku toinen pitää nekin ansaitsemani rahat. Pitäkää vain laiskana tai kateellisena, mutta kyllä joskus on käynyt mielessä, että vaihtaisin osia. Mutta yksi ongelma jäisi. Miten ihmeessä nauttisin niistä tukirahoista tietäen, että ne ei ole minun, vaan jonkun kanssaihmisen selkänahasta revitty. 

Tuskin kaikki voivat valita, eli eivät voi tehdä työtä tai mitä tahansa. Osalla perussairauksia, vaikeakulkuiset matkat ja lisäksi se voisi tuoda ongelmia sairauteen. Vaikka joku olisi terve, voi olla erilaisia tilanteita ja tuntemuksia. Ei voi tietää muiden olotiloja koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen ap:n mainitseva vapaaehtoisesti työtön. Irtisanoin itseni keväällä sairaasta työpaikasta jossa sairastuin henkisesti. Jos olisin jäänyt olisin todennäköisesti menettänyt työkykyni lopullisesti. Sekö olisi parempi vaihtoehto.

Yritin sitkeästi töissä ollessa hakea uutta paikkaa, mutta en onnistunut saamaan uutta työtä. Viimeinen niitti tuli keväällä jolloin esimiehi taas jälleen haukkui mua niin, että loppuillan vaan itkin huutoitkua ja tärisin. Jokainen työpäivä ennen sitäkin oli pelkkää pelossa elämistä ja ahdistusta.

Tuona iltana mieheni ns vihelsi pelin poikki ja käski jättää irtisanomisilmoituksen. Näin tein heti seuraavana päivänä.

Edelleen työttömänä, valitettavasti. Päivät kuluu lähinnä työhakemuksia ja kotitöitä tehden. Siivoan, teen ruoan, pyykkään jne. Autan iäkästä isääni nettijutuissa. Olen seuraneitinä/apuna tuttavalle esim. lääkärikäynneillä.

Välillä toki aika käy pitkäksi ja masentaa kun ei tuota työtä tunnu millään löytyvän.

Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa minullekin löytyy sopiva paikka.

Hyvä, että miehesi puuttui asiaan. Minusta on hienoa, että autat iäkästä isääsi. Turha masentua, parempi kotona kuin pas kassa työpaikassa. Itselleni tuli ilmoitus, että vanhuuseläke alkaa ensi vuonna. Kyllä tuli hyvä mieli. Toivon sinulle parempaa loppuelämää

Nauti kotona olosta ja parisuhteesta.

Terv. Kohta eläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ainakin ihan leppoisaa elämä työttömänä.

Saan pientä lisätuloa ostamalla autoja/moottoripyöriä, periaatteessa kaikenlaisia moottoroituja laitteita, pääasiassa epäkuntoisia ja laittelen niitä kuntoon, myyn pienellä voitolla ja sen ja työttömyyskorvausten ansiosta vietän ihan siedettävää ikuista vapaa-aikaa :-)

Vapaa-ajan harrastuksina matkailu omalla matkailautolla, kesällä moottoripyörällä..

Harrastan kalastusta ja ensi kesänä taas suunnitelmissa matkustaa Saltstraumeniin Norjaan narraamaan merikalaa ja harrastamaan vaellusta euroopan upeimmissa maisemissa Pohjois-Norjan vuoristoissa.

En juo viinaa, enkä polta, paitsi söhköröökiä, joten niihinkään ei mene paljon rahaa vuoden mittaan, ainakaan jos tilaa laitteet ja niksat ulkomailta.

Veneily jäänyt hieman taka-alalle viime vuosien aikana ja ajattelinkin myydä paattini keväällä pois ja sijoittaa vapautuneen pääoman uuteen motskariin.

Miten pystyt keplottelemaan työttömyyskorvauksilla elävänä työttömänä " ikuisesti", kuten itse väitit? Työkkäri kyttää ja velvoittaa hakemaan töitä jatkuvasti. Miten vältät työhön joutumisen?

Olen tehnyt niin paljon töitä ja hirveän urakeskeisesti, että sitten kun sairastuin oli aikaa miettiä haluanko oikeasti sellaista elämää: käydä töissä, maksaa asuntolainaa ja elää asunnossa, jossa en koskaan ehdi olemaan työnarkomaniani vuoksi. Tajusin onneksi, että aivan päätöntä touhua.

Olen työtön hyvällä omallatunnolla. TE-toimiston laiskanletkeä meininki, jossa ei mitään osata organisoida kunnolla ja palvella yksilöllisesti, ovat ainoat elämäni haasteet ja josta katson ansaitsevani työttömyyskorvauksen kuukausittain. Suostun olemaan yhteiskunnan järjestelmässä mukana edes niin.

En koe jääväni mistään paitsi, vaikka tuloni ovat romahtaneet entisestä elämästäni. Kun on aikaa, niin arvot ja maailmankuva muuttuvat tosi paljon. Tarve tehdä jotakin, mikä maksaisi, muuttuu, On aikaa miettiä, miten ratkaisen jonkun haaveeni edullisemmin. Mottoni onkin, että köyhyys lisää luovuutta. 

Minusta on paljon hohdokkaampaa ja arvokkaampaa kävellä metsässä luonnon moninaisia ilmestyksiä ihmetellä kun moton sisällä niittämässä metsää sileäksi. Nurinkurin maailma.

En tosiaankaan keksi yhtäkään syytä olla vapaaehtoisesti työtön. Vapaa-aika jolloin ei ole varaa harrastaa tai edes syödä terveellisesti, ei ole syy olla poissa työelämästä.