Entä jos en jaksa synnyttää? Jos voimat ei riitä.

takia. Ja ei ollut edes kunnolla laskeutunut. Ei sitäkään kannata pelätä. Tuntui tosi helpolta ja nopealta tuo toimenpide tai sattuihan se, mutta nopeasti tuli ulos. En kokenut mitään ylimaallista kipua vaan se oli luonnollinen jatke niille supistuksille. Ja tikkejä tuli epparin verran ja muutama emättimen pintaan. Ei mitään pahaa repeämää edes.

Minullakin on jo yksi synnytys takana, mutta silloin en ollut ollenkaan näin "vetelä". En saa hemoglobiineja nousemaan millään ja tää lämpökin vaikuttaa (esikoinen syntyi talvella). Mutta pitää kai vaan uskoa, että jostain niitä voimia sit löytyy.



ap

T: saman kokenut

huono kunto. Silti olen saanut kaksi 4,5kg ja 37 ja 38 -senttistä päätä maailmaan. Kyllä se keho ne puskee väkisin ulos, jos muuten paikat kestää ja vauva on oikeassa asennossa. Leikkaahan ne sitten, jos tulee ihan fiasko.



Älä pelkää. Rohkeasti vaan. Syntymättä ei todellakaan jää!

ja silti jaksoin. ne hormoonit auttaa kovasti! Synnytyksen jälkeen olin pirteä kuin peipponen, eikä univelat painaneet ollenkaan

Ehkä synnytyksessä on jotain niin alkukantaista, että siitä vaan selviää. Tsemppiä synnytykseen! Pääsisinpä minäkin, ehkä ensin pitäisi kuitenkin tulla raskaaksi ;-)

Silti jaksoin synnyttää. Toisaalta, ei se synnytys aina vaadi hirveästi voimia.

Mun kokemuksella ainakin tulee oikein vimma puskea se muksu pihalle, että pääsisi siitä tilanteesta jo seuraavaan :D



Ja voimien vähyydestä se kokemus, että ennen esikoisen syntymää valvoin (4h yöunien jälkeen) 34h putkeen ja synnytin lähemmäs 39 asteen kuumeessa.

että se vauva vaan tulee sieltä eikä sille mitään mahda. Tuntuu vaan että pakko ponnistaa. Vähän sama tunne kuin kakalla käynti. Sattuu vaan paljon, mutta kun tietää että ponnistamalla pääsee siitä kivusta eroon, että se on ainoa vaihtoehto siinä tilanteessa niin se ajatus auttaa.

kehon omista "huumeista" :) On tietysti niitäkin tilanteita, että voimat loppuvat ihan kesken. Kahden lapsen kohdalla viidestä olen kuullut kätilön huolen, että tämä äiti ei kyllä jaksa enää. Silloin olisi kai menty sektioon. Lapset ovat kuitenkin syntyneet viimeisillä voimilla mm. imukupilla, eppareilla ja kätilön käsivoimilla. Ovat painaneet vatsasta.



Olen ollut synnytyksissä sekä huonokuntoinen ja ylipainoinen että sutjakka ja sporttinen. Hankalat synnytykset olivat no:1 ja no:4. Viitonen vaati vielä epparin.

yleensä se johtuu ettei hengitä riittävästi supistuksien välissä....Kyllä kätilöt huomaavat tällaiset merkit ja neuvovat hengittämisessä ja antavat tarvittaessa happimaskin. Ei syytä huoleen.

kyllä siinä synnytyksessä jotenkuten kestää (kun on vain pakko) mutta itselläni ei kertakaikkiaaan ponnistusvoima riittänyt. Lapseni syntyi imukupilla. Kyllä ne sen lapsen sieltä ulos saavat, jos niin käy, ettet jaksa.

silkasta kivusta, mutta ei siitä sen enempää.

mutta jaksoin synnyttää. Jostain ihmeestä (hormoneista) ne voimat vain tulevat! Normitilassa olisin sairaalassa letkuissa makaamassa jos valvoisin tuollaisen rupeaman. Synnyttäminen on ainutkertainen, ihmeellinen tapahtuma juuri senkin vuoksi, että siinä oikeasti näkee, kuínka vahva ihmiskeho on sille luonnollisessa tapahtumassa eli uuden elämän luomisessa.



Minä pelkäsin etukäteen pyörtymistä. Jossain kohtaa synnytystä alkoihjin hieman helpottaa, mutta happiviikset ja adrenaliinitippa auttoi hyvin!



Tsemppiä synnytykseen, hyvin se varmasti menee! Olet asiantuntevissa käsissä, ja kun se alkaa niin tietää ettei sitä viikkotolkulla kestä! :)

niin imukupilla autetaan tai tehdään sektio, mut aina se vauva jotenkin ulos tulee... =P Todennäköisesti kuitenkin jaksat itse puskea!

eli tuosta pyrrytyksen pelosta: jossain kohtaa synnytystä minua alkoi pyörryttää, mutta adrenaliinitippa ja happiviikset auttoi. ;)