Lue keskustelun säännöt.
En ole taas viiteen päivään poistunut kotoa. En vain jaksa enää.
15.12.2022 |
Kävin kai viimeksi maanantaina suihkussa. En ole jaksanut mitään tehdä. Kaksi kertaa olen käynyt lähikaupassa pitkän ponnistelun ja harkinnan päätteeksi.
Muuten vain olen kotona, sängyssä. En jaksa siivota, en oikein tehdä mitään. Jotain asuntoilmoituksia katselin yhtenä päivänä, join viiniä. Muuten en mitään muuta kuin sarjaa katsellut.
En enää jaksa tehdä. Sata asiaa olisi listalla mitä pitäisi hoitaa. En vain pysty. Tämä pahenee eikä muuta oikeastaan tarjota kuin lääkkeitä, jonot mt-palveluihin on erittäin pitkiä.
En tiedä edes jaksanko enää elää. En saa voimaa oikein mistään ja tämä on vain kuukausi kuukaudelta mennyt pahemmaksi, hiljaa mutta kuitenkin.
Työt lopetin kun en enää vain pystynyt.
En mä tajuu enää tätä, itseäni.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä suosta sinua voi kukaan nostaa. Se pitää nousta itse.
Auttaako tehdä lista niistä sadasta asiasta. Ja yksi kerrallaan hoidat ne pois alta. Helpottaako oloa, kun listalta olisi yliviivattu kaikki? Tulisiko siitä hyvä mieli?
Niin, odotan kai ihmettä, että jonain päivänä olisi voimia taas. Olen ollut ahkera ja tunnollinen aina, nyt ihan samantekevää. Kaikki on ihan ylösalaisin mennyt. En tajua enää. Terveys, työt, suhteet, talous.
Ihan sama mutta vielä kun tuli tämä täydellinen voimattomuus niin en enää käsitä. Tekisi mieli näyttää keskaria elämälle. Usein huokailen ja pohdin, että mikä minun on.
Ennen tein tuota, että listailin tärkeitä asioita lapuille mitä pitää tehdä. Yritin sillä tavalla tsempata, listasin ne tärkeimmät ja annoin itselleni viikon hoitaa. Lopulta sekään ei enää toiminut. Viimeisin lista on tehty viikkoja sitten, en edes muista ja varmaan jäänyt paljon hoitamatta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määkin olen erakoitunut omaan pikku kerrostalo-asuntooni. Voisin elää loppuelämäni vain yksin tässä asunnosani. Huh. Kai sitä on taas kohta lähdettävä töihin...
Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.
Askel kerrallaan. Teet vaan miten susta itestäs nyt tuntuu. Onhan sulla läheisiä siellä, joilta saisit tukea ja apua, jos tilanne vaatii? Väsymys on hirveä riesa ja se ei edes nukkumalla parane, tiedän kokemuksesta. Nyt vaan vähän kerrallaan teet, sen mitä pystyt ja pyydä rohkeasti apua myös muilta, jos tarvitset. Toivotaan aurinkoa vielä näihin päiviin piristämään ja tuomaan energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä suosta sinua voi kukaan nostaa. Se pitää nousta itse.
Auttaako tehdä lista niistä sadasta asiasta. Ja yksi kerrallaan hoidat ne pois alta. Helpottaako oloa, kun listalta olisi yliviivattu kaikki? Tulisiko siitä hyvä mieli?
No ainakaan mikään ei silti muutu paremmaksi vaikka kuinka hoitaisi to-do-listaa lyhyemmäksi. Ei ole muuttunut ennenkään vaikka kuinka on ollut tunnollinen.
ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä se lista h*lvettiin... Mitään ei ole pakko tehdä.
Nyt on hyvä aika olla itsekäs, siis ihan luvan kanssa. Jokaisen meistä tulis panostaa enemmän itteemme, mut sit on meitä, jotka kantavat kaiken maailman taakan omilla harteillamme. Kantaa kaikkien muiden surut. Joskus on hyvä pysähtyä kysymään, entäs minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä vielä ap! Kyllä me kaikki täältä vielä noustaan. Mikään kiire ei ole mihinkään valmiissa maailmassa.
Tänään kirjoitit tänne avlle ja yritit purkaa tunteita, se on jo askel eteenpäin.
Toivottavasti nämä Mieli ryn palvelut on tuttuja
https://mieli.fi/tukea-ja-apua/
Voisitko kirjoittaa kriisipuhelimen numeron 09 2525 0111 lapulle ja laittaa sen jääkaapin oveen tai johonkin muulle näkyvälle paikalle? ... Kiitos jos teet sen! Ja soita jos joskus tarvetta tulee.
Jaksamista ja lämmin etähalaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama, mutta onneks vain silloin kun olen yksin (puoliso on reissutyössä, nyt koko joulukuun kotona). Laitan lapuille mitä pitäis saada tehtyä, jotkut hommat onnistuu, jotkut jää. Ja onneks on myös tuo koira joka on vaan pakko ulkoiluttaa ja hoitaa.
Töitäkin kai pitäis hakea mutta koen senkin niin helkkarin vaivalloiseksi. (Eikä tarvitse raivota, en saa latiakaan mitään tukia)
Minä en vaadi sinulta tehtävälistan suorittamista (unohda sellaiset), mutta kysyn, etkö tykkää yhtään ulkona liikkumisesta? En tarkoita urheilua, en ihmisten kohtaamista, vaan laiskaa kävelyä, ympäristön tarkkailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässä kirjoittamisessa joku taika, tai siinä, että tsemppaatte. Päätin nousta tänään ylös, käydä suihkussa äskön, jossa hoin ääneen, että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä. Mitä minä teen, että nousen taas elämään, tulisi edes joku vastaus tai oivallus itselleni. Yritän saada kiinni ja huutaa, että miten täältä noustaan ylös. En enää tunnista itseäni, naama on turvonnut kuten koko keho muutenkin.
Äiti päivitteli miten on mahdollista, että olen lihonut niin paljon kun soiteltiin. Sanoin, että kun en jaksa liikkua, syön epäterveellisesti kun en jaksa laittaa ruokaa kuin vain silloin tällöin hyvinä päivinä.
Onhan se totta, että vaikuttaa sekin mielialaan ja jaksamiseen kun vain lihoo. Kahdessa vuodessa tullut niin paljon, että en kehtaa kertoa ja hävettää kulkea missään. En jaksa edes vaatteita itselleni hankkia lisää.
Häpeän tätä tilannetta niin paljon.
No sain siivottua, koti on ollut pommin jäljiltä, nyt tiskikone ja pesukone on päällä sentään.
Mitä mieltä olette hormonikierukasta? Otin sen muutama vuosi sitten. On tässä elämässä paljon ikäviä asioita tapahtunut, joten sinänsä ihan vain uupumus/masennuskin on helppo ja todennäköinen diagnoosi. Joskus epäilen kuitenkin fyysistä vaivaa. Eihän tämä ole normaalia, että ihminen vain jää makaamaan ja menettää otteensa elämään näin nuorenakin, kun pitäisi olla parhaimmillaan ja suunnitella omaa elämäänsä. Joskus tuntuu silkalta painajaiselta koko tilanne ja sitä toivoisi heräävänsä tästä, että ei tämä olekaan totta mitä tässä on tapahtunut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs tossa nyt?
Itse kävin lauantaina kaupassa.
Sen jälkeen en ole kotoa poistunut.
Launtaina kävin myös saunassa, jonka jälkeen en ole peseytynyt.
Tänään vois käydä suihkussa, jos jaksaa.
Noh, miksi poistua pakkaseen paleltumaan.
Himas mieluummin Ruikkari tulille tai mixei Netxflixi.
Vierailija kirjoitti:
On tässä kirjoittamisessa joku taika, tai siinä, että tsemppaatte. Päätin nousta tänään ylös, käydä suihkussa äskön, jossa hoin ääneen, että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä. Mitä minä teen, että nousen taas elämään, tulisi edes joku vastaus tai oivallus itselleni. Yritän saada kiinni ja huutaa, että miten täältä noustaan ylös. En enää tunnista itseäni, naama on turvonnut kuten koko keho muutenkin.
Äiti päivitteli miten on mahdollista, että olen lihonut niin paljon kun soiteltiin. Sanoin, että kun en jaksa liikkua, syön epäterveellisesti kun en jaksa laittaa ruokaa kuin vain silloin tällöin hyvinä päivinä.
Onhan se totta, että vaikuttaa sekin mielialaan ja jaksamiseen kun vain lihoo. Kahdessa vuodessa tullut niin paljon, että en kehtaa kertoa ja hävettää kulkea missään. En jaksa edes vaatteita itselleni hankkia lisää.
Häpeän tätä tilannetta niin paljon.
No sain siivottua, koti on ollut pommin jäljiltä, nyt tiskikone ja pesukone on päällä sentään.
Mitä mieltä olette hormonikierukasta? Otin sen muutama vuosi sitten. On tässä elämässä paljon ikäviä asioita tapahtunut, joten sinänsä ihan vain uupumus/masennuskin on helppo ja todennäköinen diagnoosi. Joskus epäilen kuitenkin fyysistä vaivaa. Eihän tämä ole normaalia, että ihminen vain jää makaamaan ja menettää otteensa elämään näin nuorenakin, kun pitäisi olla parhaimmillaan ja suunnitella omaa elämäänsä. Joskus tuntuu silkalta painajaiselta koko tilanne ja sitä toivoisi heräävänsä tästä, että ei tämä olekaan totta mitä tässä on tapahtunut.
-ap
Tilaa aika lääkärille.
Ainakin kilpirauhasen vajaatoiminta pitää sulkea pois - ja muutama muukin asia siinä sivussa.
Ennen lääkarii kokeile Puerh Tee.
En ole minäkään. Päädyin kai perjantaina kun oli saunavuoro, löyhkään jo kloorilta ja sipulilta?!?
Oon saanut pikkusen ruokaa syötyä vasta iltaisin. Tänään pitäis päästä kauppaan kun röökit loppuu ja apteekkiin hakemaan särkylääkkeet, tarvitsen siihenkin varmaan rauhoittavaa että uskallan ulos.
Itse taas reagoin stressiin ja masennukseen syömättömyydellä, sekään ei auta kun keho ei saa ravintoa.
Mielialalääkitys on, silti huomasin äsken googlaavani mistä sais nembutalia.
Kyllä me selvitään, nyt vaan on vaikeaa.
Voitais yhdessä murjottaa ja itkeä sohvalla viltin alla <3
Onko kaupungissasi akuuttipsykiatriaa josta saisit jutteluapua?
Hyvä että kirjoittelet tänne.
Vierailija kirjoitti:
En ole minäkään. Päädyin kai perjantaina kun oli saunavuoro, löyhkään jo kloorilta ja sipulilta?!?
Oon saanut pikkusen ruokaa syötyä vasta iltaisin. Tänään pitäis päästä kauppaan kun röökit loppuu ja apteekkiin hakemaan särkylääkkeet, tarvitsen siihenkin varmaan rauhoittavaa että uskallan ulos.
Itse taas reagoin stressiin ja masennukseen syömättömyydellä, sekään ei auta kun keho ei saa ravintoa.
Mielialalääkitys on, silti huomasin äsken googlaavani mistä sais nembutalia.Kyllä me selvitään, nyt vaan on vaikeaa.
Voitais yhdessä murjottaa ja itkeä sohvalla viltin alla <3Onko kaupungissasi akuuttipsykiatriaa josta saisit jutteluapua?
Hyvä että kirjoittelet tänne.
Itsekin olen haissut pahalle mutta oikeastaan sillä ei ole väliäkään ollut kun eipä sitä juuri jaksa minnekkään mennä. Sinne kauppaan myös samalla asialla tässä pitäisi käydä, menen illalla kun on hämärämpää. Apteekkiin en jaksa vaikka pitäisi mutta ehkä huomenna.
Kiitos kun kirjoitit :) Jospa saisit syötyä tänään hyvin. Itse olen valitettavasti sitä lajia, joka syö väsymykseen. Se ei ole hyvä sekään. Itsekin googlailen kaikenlaista epätoivoisissa fiiliksissä..
Toivottavasti me selvitään, ansaittaisiin sen varmasti kumpikin. Yhdessä viltin alla, tai edes sohvalla olisi piristävää sekin, olisi joku hengenheimolainen, jonka kanssa toipua ja olla. <3
Olen sen verran "vaikea" tapaus kuulemma, että ei minulle mitään kevyempää keskusteluapua tarjota. Viimeksi sanottiin, että tarvitset erikoissairaanhoitoa (jonne vuoden olen jonotellut kiireettömänä), että ei minulle voida antaa mitään tk:n tarjoamia keskusteluaikoja kun tarvitsen vähintään psykiatria. Sitten vain lääkkeitä ja sairaslomaa. Sekin jotenkin vaan saa aikaan sen, että no pärjätään sitten yksin perkele...
Hain kyllä seurakunnalta keskusteluapua kun en vain tiedä, että mitä tässä tekisin. Ehkä he voisivat antaa näkökulmia, en nyt ehkä kirkossa ala käymään mutta saisi edes jotain inhimmilisiä kohtaamisia, ei tarvitse ratkaista mitään, riittää, että joku edes vain kuuntelee.
Käytkö sinä terapiassa tms? Paljon jaksamista, voi kun tästä noustaisiin.
-ap
Ei sieltä suosta sinua voi kukaan nostaa. Se pitää nousta itse.
Auttaako tehdä lista niistä sadasta asiasta. Ja yksi kerrallaan hoidat ne pois alta. Helpottaako oloa, kun listalta olisi yliviivattu kaikki? Tulisiko siitä hyvä mieli?