En ole taas viiteen päivään poistunut kotoa. En vain jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tässä kirjoittamisessa joku taika, tai siinä, että tsemppaatte. Päätin nousta tänään ylös, käydä suihkussa äskön, jossa hoin ääneen, että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä. Mitä minä teen, että nousen taas elämään, tulisi edes joku vastaus tai oivallus itselleni. Yritän saada kiinni ja huutaa, että miten täältä noustaan ylös. En enää tunnista itseäni, naama on turvonnut kuten koko keho muutenkin. 

Äiti päivitteli miten on mahdollista, että olen lihonut niin paljon kun soiteltiin. Sanoin, että kun en jaksa liikkua, syön epäterveellisesti kun en jaksa laittaa ruokaa kuin vain silloin tällöin hyvinä päivinä. 

Onhan se totta, että vaikuttaa sekin mielialaan ja jaksamiseen kun vain lihoo. Kahdessa vuodessa tullut niin paljon, että en kehtaa kertoa ja hävettää kulkea missään. En jaksa edes vaatteita itselleni hankkia lisää. 

Häpeän tätä tilannetta niin paljon. 

No sain siivottua, koti on ollut pommin jäljiltä, nyt tiskikone ja pesukone on päällä sentään. 

Mitä mieltä olette hormonikierukasta? Otin sen muutama vuosi sitten. On tässä elämässä paljon ikäviä asioita tapahtunut, joten sinänsä ihan vain uupumus/masennuskin on helppo ja todennäköinen diagnoosi. Joskus epäilen kuitenkin fyysistä vaivaa. Eihän tämä ole normaalia, että ihminen vain jää makaamaan ja menettää otteensa elämään näin nuorenakin, kun pitäisi olla parhaimmillaan ja suunnitella omaa elämäänsä. Joskus tuntuu silkalta painajaiselta koko tilanne ja sitä toivoisi heräävänsä tästä, että ei tämä olekaan totta mitä tässä on tapahtunut. 

-ap 

Tilaa aika lääkärille.

Ainakin kilpirauhasen vajaatoiminta pitää sulkea pois - ja muutama muukin asia siinä sivussa.

Ne on tutkittu aikaisemmin. Lääkärille meno on aina sitä samaa, eli sairaslomaa ja masennuslääkkeitä. Loppuun lääkäri sanoi vielä viimeksi, että "Älä jää yksin." Siinäpä se. Olen ihan kyllästynyt tähän tilanteeseen. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tässä kirjoittamisessa joku taika, tai siinä, että tsemppaatte. Päätin nousta tänään ylös, käydä suihkussa äskön, jossa hoin ääneen, että mitä helvettiä tässä pitäisi nyt tehdä. Mitä minä teen, että nousen taas elämään, tulisi edes joku vastaus tai oivallus itselleni. Yritän saada kiinni ja huutaa, että miten täältä noustaan ylös. En enää tunnista itseäni, naama on turvonnut kuten koko keho muutenkin. 

Äiti päivitteli miten on mahdollista, että olen lihonut niin paljon kun soiteltiin. Sanoin, että kun en jaksa liikkua, syön epäterveellisesti kun en jaksa laittaa ruokaa kuin vain silloin tällöin hyvinä päivinä. 

Onhan se totta, että vaikuttaa sekin mielialaan ja jaksamiseen kun vain lihoo. Kahdessa vuodessa tullut niin paljon, että en kehtaa kertoa ja hävettää kulkea missään. En jaksa edes vaatteita itselleni hankkia lisää. 

Häpeän tätä tilannetta niin paljon. 

No sain siivottua, koti on ollut pommin jäljiltä, nyt tiskikone ja pesukone on päällä sentään. 

Mitä mieltä olette hormonikierukasta? Otin sen muutama vuosi sitten. On tässä elämässä paljon ikäviä asioita tapahtunut, joten sinänsä ihan vain uupumus/masennuskin on helppo ja todennäköinen diagnoosi. Joskus epäilen kuitenkin fyysistä vaivaa. Eihän tämä ole normaalia, että ihminen vain jää makaamaan ja menettää otteensa elämään näin nuorenakin, kun pitäisi olla parhaimmillaan ja suunnitella omaa elämäänsä. Joskus tuntuu silkalta painajaiselta koko tilanne ja sitä toivoisi heräävänsä tästä, että ei tämä olekaan totta mitä tässä on tapahtunut. 

-ap 

Tilaa aika lääkärille.

Ainakin kilpirauhasen vajaatoiminta pitää sulkea pois - ja muutama muukin asia siinä sivussa.

Ne on tutkittu aikaisemmin. Lääkärille meno on aina sitä samaa, eli sairaslomaa ja masennuslääkkeitä. Loppuun lääkäri sanoi vielä viimeksi, että "Älä jää yksin." Siinäpä se. Olen ihan kyllästynyt tähän tilanteeseen. -ap 

Pystytkö vaihtamaan terveyspalveluidesi tuottajaa?

Kuulostaa minusta elämän hetkittäiseltä normivaiheelta, johon lääketiede ei voi auttaa enempää. Jos ap haluaa toimia enemmän, pitää hänen yrittää ja toimia. Jos on kotihiirenä tyytyväinen, niin on. Ap:na harrastaisin ainakin liikuntaa. En minäkään mielelläni ulos lähde tai töihin, mutta joidenkin on pakko hoitaa työt ja muut asioinnit tai raha ei riitä.

Sä aina mainitset tuon viininlipittämisen ikäänkuin sivulauseessa, pistää miettimään että paljonko sitä todellisuudessa kuluu ja oisko tuossa päihdekuntoutus nyt ensin se oikea osoite.

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.

Oletko tehnyt masennustesti? Useamman kuukauden suhkuttomuus oli mullekin tavallista, mutta niin vaan lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen, ja kun tätä vähän ihmettelin niin psykiatrinen terveydenhoitaja tiesi kertoa, ettei masennus välttämättä oireilekaan alakulona vaan voi oireilla lähinnä tekemisen välttelemisenä. Siksihän en tajunnut edes apua hakea, kun aiemmin olin tunnistanut alakulon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.

Oletko tehnyt masennustesti? Useamman kuukauden suhkuttomuus oli mullekin tavallista, mutta niin vaan lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen, ja kun tätä vähän ihmettelin niin psykiatrinen terveydenhoitaja tiesi kertoa, ettei masennus välttämättä oireilekaan alakulona vaan voi oireilla lähinnä tekemisen välttelemisenä. Siksihän en tajunnut edes apua hakea, kun aiemmin olin tunnistanut alakulon.

Myös laiskuus ja muutama muu eri asia voi aiheuttaa tekemisen välttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.

Oletko tehnyt masennustesti? Useamman kuukauden suhkuttomuus oli mullekin tavallista, mutta niin vaan lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen, ja kun tätä vähän ihmettelin niin psykiatrinen terveydenhoitaja tiesi kertoa, ettei masennus välttämättä oireilekaan alakulona vaan voi oireilla lähinnä tekemisen välttelemisenä. Siksihän en tajunnut edes apua hakea, kun aiemmin olin tunnistanut alakulon.

Mitä tarkalleen oli saamasi apu?

Vierailija kirjoitti:

Sä aina mainitset tuon viininlipittämisen ikäänkuin sivulauseessa, pistää miettimään että paljonko sitä todellisuudessa kuluu ja oisko tuossa päihdekuntoutus nyt ensin se oikea osoite.

Aina? Juon joskus kaksi kertaa viikossa, joskus en useampaan viikkoon. Silloin tällöin yritän saada tähän elämään jotain väriä juomalla pienet humalat ja kuuntelemalla musiikkia. Keskimäärin kuukaudessa 4-6 krt.

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Ennen lääkarii kokeile Puerh Tee.

Joku käärmeöljy ja rukoilu vois kanssa auttaa, ja Päivi Räsäsen näkemykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä aina mainitset tuon viininlipittämisen ikäänkuin sivulauseessa, pistää miettimään että paljonko sitä todellisuudessa kuluu ja oisko tuossa päihdekuntoutus nyt ensin se oikea osoite.

Aina? Juon joskus kaksi kertaa viikossa, joskus en useampaan viikkoon. Silloin tällöin yritän saada tähän elämään jotain väriä juomalla pienet humalat ja kuuntelemalla musiikkia. Keskimäärin kuukaudessa 4-6 krt.

-ap 

Alkoholi on haitallista aivoille ja suolistolle. Humala on käytännössä elimistön myrkytystila. Tee tuo sama: musiikkia, tanssia, väriä, mutta ilman alkoholia. Sivusta

Älä anna itsellesi aikaa pohdiskella menetkö suihkuun vai et, koska silloin aivosi alkavat miettiä syitä kuten jaksaako vai ei. Heti kun tulee mieleen ajatus, että nyt pitäisi mennä suihkuun niin heität vaatteet samantien pois ja hyppäät sinne suihkuun. Tuo pätee ihan kaikkeen mitä pitäisi tehdä, eli rupeat tekemään ihan siinä silmänräpäyksessä kun se ajatus tulee mieleen muuten se usein jää tekemättä kun alat liikaa mietiskelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.

Oletko tehnyt masennustesti? Useamman kuukauden suhkuttomuus oli mullekin tavallista, mutta niin vaan lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen, ja kun tätä vähän ihmettelin niin psykiatrinen terveydenhoitaja tiesi kertoa, ettei masennus välttämättä oireilekaan alakulona vaan voi oireilla lähinnä tekemisen välttelemisenä. Siksihän en tajunnut edes apua hakea, kun aiemmin olin tunnistanut alakulon.

Mitä tarkalleen oli saamasi apu?

Lääkkeet ja keskusteluapu, mutta olihan se diagnoosin saaminen jo silmät avaava, että on tässä ihan itsekin saanut työtä tehdä saadakseen toimintakunnon paremmaksi. En usko että pelkät lääkkeet tai keskustelu auttavat kummoisesti, jollei itsestä löydy halua ja ymmärrystä parantua. On vähän heilahtelevaa vielä toi oma kunto, tänään on selkeästi parempi päivä.

Kai sitä on aivokemioissa jotain häikkää. Itsellä ainakin, kun välillä menee paremmin ja elämä tuntuu ihan ok ja sitten ilman mitään erityisempää syytä mieli maassa ja mikään ei huvita ja kaikki vaan ottaa päähän.

Onko sulla ketään läheistä joka voisi tulla sinne ja kävisit vaikka suihkussa ennen sitä ja juttelisitte tai kävisitte kävelyllä? Yksi asia päivässä piristäisi varmasti jos saisit tehtyä. Tai soita auttavaan puhelimeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina suihkussa? Mulla ennätys kolme kuukautta ilman naurettavia suihkuja ja en edes ole ollut koskaan masentunut.

Oletko tehnyt masennustesti? Useamman kuukauden suhkuttomuus oli mullekin tavallista, mutta niin vaan lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen, ja kun tätä vähän ihmettelin niin psykiatrinen terveydenhoitaja tiesi kertoa, ettei masennus välttämättä oireilekaan alakulona vaan voi oireilla lähinnä tekemisen välttelemisenä. Siksihän en tajunnut edes apua hakea, kun aiemmin olin tunnistanut alakulon.

Mitä tarkalleen oli saamasi apu?

Tää minuakin kiinnostaisi.

Minulla keskivaikea masennus, mikä on seurausta pitkäaikaisesta työuupumisesta. Työpsykologilla kävin 5 kertaa (4 vuotta sitten) ja siinä se apu. Kerran sain kuukauden saikkua ja nukuinkin tosi paljon mutta ei se saikku oikein tähän auta, enemmän vaan stressaa kun tietää, että työt on tekemättä. Töissä käyn mutta mitään muuta en jaksa, onneksi on etätyöt mutta sitten ei tule käytyä suihkussa eikä ulkona päiväkausiin. Mulla on jo mennyt näin monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Heitä se lista h*lvettiin... Mitään ei ole pakko tehdä.

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Onhan nuita tekemättömiä töitä siunaantunut itsellekkin, mut kaikki aikanaan. Asioilla on tapana lutviutua ajan kanssa.

Ap minä juttelen sinun kanssasi jos annat nrosi.

Sekin auttaa ensin alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä aina mainitset tuon viininlipittämisen ikäänkuin sivulauseessa, pistää miettimään että paljonko sitä todellisuudessa kuluu ja oisko tuossa päihdekuntoutus nyt ensin se oikea osoite.

Aina? Juon joskus kaksi kertaa viikossa, joskus en useampaan viikkoon. Silloin tällöin yritän saada tähän elämään jotain väriä juomalla pienet humalat ja kuuntelemalla musiikkia. Keskimäärin kuukaudessa 4-6 krt.

-ap 

Niin kun sulla on näitä samoja aloituksia täällä jatkuvasti. Ja siis sä vedät kännit vähintään kerran viikossa, että...

Halaus sulle AP sekä kaikille muillekin ketjuun eksyneille, samojen asioiden kanssa kamppaileville <3 I feel you.

Jo vuosia mulla on ollut mt-ongelmia. Mm. tosi pahasta syömishäiriöhelvetistä onnistuin nousemaan, joskin sairaus on edelleen osa elämääni enkä ole toipunut, mutta pahimman yli pääsin. Sen perässä on tullut ahdistuneisuus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Masennusta on ollut vuosia, siitä kaikki taisi alkaa. Nyt masennus on jälleen pahentunut.

Töissä olen vuosien varrella diagnooseista huolimatta ollut jaksamiseni mukaan. Viimeksi kesällä olin töissä, töissä joissa todella viihdyin. Kesällä olo oli vielä vähän parempi, mutta sitten työt loppuivat eikä uutta sopivaa ole vielä löytynyt. En ole edes varma, olenko tällä hetkellä työkykyinen. Tätä eivät sukulaiset ymmärrä kun utelevat työ- ja elämäntilanteestani. Monelle heistä sairauteni ovat humpuukia. Turha edes yrittää selittää 70v isoisälle, miksi en vain mene töihin. Vanhemmilleni pelkään olevani vain hirveä huoli ja häpeä, kun monien mielestä olen terve nuori nainen. Vain todella harva tietää miten syvällä tässä pahassa olossa todellisuudessa olen...

Ihan tavalliset arjen askareet tuntuvat liian raskailta. Saan kyllä revittyä itseni ylös sängystä jossain kohtaa päivää, mutta unirytmi on sekaisin ja usein nukun myöhään iltapäivään kun on jo pimeää. Todellisuus masentaa, tekee mieli vain nukkua tai sitten vain olen niin väsynyt, että on pakko nukkua.

Peseytyä jaksan, hiukset harjata ja joinain päivinä kevyt meikki, se vähän piristää. Kämpän pidän siistinä; siihen pystyn itseni pakottamaan, kun sotku ahdistaa liikaa. Lemmikeistä pidän huolen, niiden hyvinvointia en suostu riskeeraamaan. Jos en enää niistä huolehtia jaksaisi, soittaisin jonkun muun avuksi.

Itseni olen kuitenkin vain antanut vajota syvälle pahaan oloon. Tiedän, että lääkärissä pitäisi käydä, mutta en saa aikaiseksi. Sinne on myös lamaannuttavan vaikeaa päästä. Viimeksi kun kysyin apua mm. työelämää rajoittavaan ahdistuneisuuteen, lääkäri vain vähätteli.

Lähikauppaan jaksan juuri ja juuri liikkua, mutta sitäkin aina lykkään myöhään iltaan asti. Menen siis vasta kun on pakko. Ruoka maistuu huonosti, sitäkin väkisin alas ja sekin yleensä vasta myöhään illalla, kun olo on jo niin heikko, että on pakko syödä jotain. Alkoholia kuluu aivan liikaa. Sitä en vaan jotenkin osaa tai "jaksa saada aikaiseksi" lopettaa, kun mitäs muutakaan mulla tässä on? Pienessä hiprakassa on kivempi olla, mutta tietysti huoli omasta tissuttelusta ja rahankulusta sitten stressaa.

Niin usein mietin, että milloin ja miten musta tuli tällainen? Ennen niin reipas, tunnollinen ja energinen nuori nainen. Nyt vain varjo entisestä, lojuu kotona masentuneena eikä jaksa mitään. Elämä tuntuu merkityksettömältä ja tulevaisuus toivottomalta. :(

Täydellinen romahtaminen on mielen hätähuuto, joka pakottaa ihmisen pysähtymään ja kuuntelemaan sisintään.

Jos kelaat elämääsi taaksepäin, saatat havaita, että mielesi on yrittänyt saada sinua pysähtymään jo pidemmänkin aikaa.

Ihmiselle on hyväksi pysähtyä elämän suurten kysymysten ääreen. Pohtia, mikä elämässäni on todella tärkeää tai tarpeellista? Elänkö sellaista elämää kuin olin itse suunnitellut vai toteutinko vain muiden minuun kohdistamia odotuksia? Miten päädyin tähän jamaan, missä kohtaa asiat alkoivat mennä pieleen?

On hyvä olla itselleen armollinen, levätä ja tehdä rauhassa vilpitön välitilinpäätös elämästään. Ei kannata kiirehtiä takaisin "normaaliin arkeen", ei ennen kuin on todella käsitellyt tilansa. Moni pelästyy tunteitaan ja pyrkii hätäisesti takaisin työelämään tai opiskelemaan, pois "kurjuudesta ja ahdingosta". Kärsimyksellä on kutenkin tarkoituksensa. Kärsimys on mahdollisuutta oppia tekemiensä virheiden aiheuttamien väistämättömien seurausten kautta. Ne ovat ihmiselle hienoja oppimisen ja kehittymisen paikkoja.

Uutta nousua voi aikanaan hakea mielihyvää tuottavan ja aktivoivan tekemisen kautta, oli se sitten maalausta, musisointia, lukemista, luonnossa liikkumista, leipomista ja ruoanlaittoa, hyväntekeväisyystyötä tai ryhmäliikuntaa.