Tuliko sinusta etätöissä epäsosiaalinen erakko?

Ei, vaan minusta tuli etätyöläinen koska olen epäsosiaalinen erakko.

Mä olen ollut koko aikuisikäni epäsosiaalinen erakko. Siksi olen tehnyt 100% etätyötä jo 10 vuotta.

Korona-aika ylipäätään on tehnyt musta erakon. Ei kiinnosta yhtään lähteä kotoa mihinkään pitäisi varmaan

Teki. Olen karsinut kaikki tapaamiset elämästäni, joista en koe iloa. Ennen en ajatellut itseäni yhtään ja tein kaikkea vain toisten mieliksi.

Ei tehnyt. Olen sama kuin ennenkin, ja aika mahdotonta erakoitua kun useamman kerran viikossa pidetään palavereita netissä ja työkavereissa on heitä joista on tullut ystäviä.

Viihdyn kyllä yksin, ja etätyö sopii minulle, mutta en ole erakoitunut. Samaan tapaan kaipaan ihmiskontakteja välillä ja pidän huolen että niitä myös saan.

Asun yksin joten olisi todella helppo vetäytyä luolaansa ja erakoitua, en koe sitä kuitenkaan terveelliseski.

Teki

Oon aina ollut näennäissosiaalinen vaan, viihdyn itsekseni oikein hyvin

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut koko aikuisikäni epäsosiaalinen erakko. Siksi olen tehnyt 100% etätyötä jo 10 vuotta.

Sama täällä. Olen tehnyt etätöitä 20 vuotta, joista viimeiset liki 10 vuotta käytännössä joka päivä.

Osaan olla sosiaalinen ja jauhaa paskaa tarvittaessa, mutta se kuormittaa ja uuvuttaa. Korona-aika oli parasta aikaa työelämässä, ei tarvinnut mitään tekosyitä ja kaikki normaalisti ns. pakolliset kissanristiäiset kuten pikkujoulut ja tiimipäivätkin peruttiin. Mikä ihanuus, ja nauratti kun ekstrovertit märisivät tuskissaan kun eivät päässeet hakemaan huomiota ja olemaan äänessä.

Erakko juu, mutta mielenterveys ja terveys yleisesti paljon paremassa kunnossa. Ei tarvitse olla sosiaalinen ja asioida turhaan joidenkin apinoiden kanssa työpaikalla.

Ei. Olen aina ollut epäsosiaalinen erakko. Etätyö tekee minut siksi erittäin onnelliseksi.

Korona-aika opetti, että itseään voi ja saa kuunnella. Ihminen ei tarvitse järisyttävää määrää hälyä ja menoa ympärilleen. Vähempi onkin enempi ja se saa ihmisen voimaan hyvin.

Mikäli ihmisellä on muuten elämä kohdallaan, saa etätyöajasta irti niin paljon ylimääräistä aikaa (työmatkat ja turhat säädöt ja pippalot pois), että kunto ja mielenterveys on helppo saada nousemaan. Ja on palkitsevaa huomata, kuinka paljon enemmän 8h etätyössä saa tulosta, kuin 8h lähityössä. Häiriöt puuttuvat.

Miksi olisi tullut. Työkaverit ei ole ainoat ihmiskontaktit elämässäni.

Olen varmaan luonnostani epäsosiaalinen erakko. On minulla ystäviä, parisuhde ja teen/koen mitä huvittaa. Mutta läsnätöissä en koskaan nauttinut kahvihuonejorinoista, tykypäivistä, pikkujouluista tai muustakaan pakkososiaalisuudesta, enkä noissa käynyt kuin ihan pakon edessä. Ja kyllä, olen ystävystynyt siitä huolimatta muutaman työkaverin kanssa. Hekin tosin ovat mieluummin etänä, eli hoidamme ystävyytemme työajan ulkopuolella. Moni tuttavani on etätyöstä vain ja ainoastaan onnellinen. Elämänlaatu parani totaalisesti.

Pidän etätöistä ja siitä, että voin itse säädellä sitä milloin käyn toimistolla ja näen työkavereita. Monta vuotta sellainen työpaikan pakkososiaalisuus ja kahvitunnit ym oli aikamoista kidutusta. Se lisäsi vain henkistä pahoinvointiani. Silti minäkin ystävystyin muutamien työkavereiden kanssa.

Olen introvertti ja keskimäärin rasitun ihmiskontakteista niin että akkuja on sitten ladattava omassa rauhassa. Etätyöt ovat tehneet sen että kun työpäivän aikana ne ihmiskontaktit ovat vähentyneet huomattavasti jaksan sitten vapaa-ajalla tavata niitä ihmisiä joita haluan paljon paremmin kuin ennen korona-aikaa.

En välttämättä näe ihmisiä enemmän tai useammin kuin aiemmin, mutta koen että ne kohtaamiset ovat antoisampia ja parempia kun ennen koronaa tästä syystä.

Työpaikkakiusaaminen ja toistuvat ulkopuolelle jättämiset tekivät minusta epäsosiaalisen, joten viihdyn etätöissä oikein hyvin.