Synnyin vuonna 1981 rv 28 ja painoin 960 grammaa.

Vanhemmat kertoivat, että heille oli sanottu, että "Ei tuosta rääpäleestä eläjäksi ole, parempi että kuolisi raukka. Jos se sattuukin henkiin jäämään, niin siitä tulee kehitysvammainen, joka ei pysty koskaan huolehtimaan itse itsestään, ei edes syömään itse tai käymään vessassa". Mutta minäpä jäin eloon ja olin jo 1 vuoden iässä osannut puhua yhtä hyvin kuin muut täysiaikaisina syntyneet lapset 2-vuotiaana. Potalle olin oppinut sinä päivänä kun täytin 2 vuotta, koska en enää suostunut käyttämään vaippoja vaan sanoin, että "Isot pojat käyvät astialla, vaivat ovat tyhmille vauvoille". Enkä sitten enää koskaan käyttänyt vaippoja, mutta en tehnyt koskaan kakkaa tai pissaa pottaan. Itse olin syönyt, pukeutunut, peseytynyt ja mennyt yksin nukkumaan jo reilut 3-vuotiaana. Olin jo 4-vuotiaana oppinut lukemaan ja kirjoittamaan ihan itse, menin 6-vuotiaana kouluun kun oli elokuu ja sitten tammikuussa kun kevätlukukausi alkoi, niin menin jo toiselle luokalle. Ollessani 10-votias menin lukioon ja nyt olen 14-vuotias lääkäri, joka teki maanantaina eräälle potilaalle aivojensiirtoleikkauksen. Potilas lähti tänne kotiin ja kiitteli kovasti uusista aivoistaan, hänen entiset aivot olivat menneet pilalle kun hän tippui lapsena puusta pää edellä maahan.