Lue keskustelun säännöt.
Miehen mykkäkouluilu
06.12.2022 |
Olen yhdessä miesystäväni kanssa, joka suuttuu herkästi, jos ääneni sävy on edes vähän ärsyyntyneen oloinen ja muuttuu sen jälkeen omituiseksi ja pitää koko loppupäivän ja seuraavankin päivän mykkäkoulua.
Aina, kun meille tulee riitaa niin hän pitää minulle mykkäkoulua eikä puhu minulle ja kun yritän kysyä häneltä, jotain niin vastaa tosi vähäeleisesti tai sitten ei ollenkaan. Kun olen itkenyt hänelle sitä, kun ei vastaa minulle mitään niin silti käyttäytyy minua kohtaan todella kylmästi eikä oikeastaan välitä siitä, että minulla on todella paha olo siitä, kun ei puhu minulle mitään. Lapsille puhuu kuitenkin normaalisti, mutta minua kohtelee, kuin minua ei olisi olemassa.
En tiedä onko tämä narsismia vai onko mies vaan tunteeton ja kylmä ihminen muuten vaan.
Rupean olemaan loppu tähän, kun aina riita tilanteissa minulle pidetään mykkäkoulua ja näissä tilanteissa en osaa asian olla vaan ärsyynnyn siitä ja rupean valittamaan ja korottamaan ääntä asiasta miehelleni niin kauan ennen kuin sanoo mitään. Tiedän, että tämä ei ole oikea tapa, mutta kun olen jo aivan loppu ja ärsyyntynyt niin ulosantini ei ole mikään paras mahdollinen tässä vaiheessa ja koen näissä mykkäkoulu tilanteissa olevani hylätty ja, että minua vihataan ja minua ei enää rakasteta ja en tiedä mitä toinen ajattelee minusta enää, kun ei vastaa mitään.
Onko kenelläkään mitään vinkkejä tai neuvoja tähän? Voiko olla, että mies joskus lopettaa mykkäkouluilun?
Mies on todella jääräpää ja pitää mykkökoulua, jos olen vähänkin ärsyttävän oloinen tai jos sanon hänelle, jotain sellaista mistä hän ei pidä. Esim. Jos olen valittanut hänelle, että miksi ei ole ollut aikaisemmin lämmittänyt ruokaa meille, kun hänellä on aikaa ollut, kun olen ollut töissä, niin suuttuu minulle tästä ja mykkäkoulu alkaa. Tuntuu, että minulla ei koskaan saisi olla huonoa päivää minkään asian takia, mutta mieheni saa olla huonotuulinen ja ihan minkälainen vain ilman, että olen pitkävihainen hänelle.
Ymmärrän kyllä, että voi olla, että olen ärsyttävästi tämän sanonut, mutta onko oikeasti aina näin pienistä asioista pakko suuttua ja pitää koko päivän mykkäkoulua toiselle?
Olen itse alistuvaa sorttia ja miellyttäjä, joten koen, että mielenterveyteni ei enää kestä tätä suhdetta vaan olen jatkuvassa stressi tilassa, kun pelkään, että mieheni pitää taas mykkäkoulua tai käyttäytyy minua kohtaan kylmästi ja välinpitämättömästi, jos sanon hänelle väärän sanan.
Tiedän, että ehkä ero olisi paras mahdollinen, mutta pelkään jättää hänet, koska pelkään yksinoloa ja tuntuu, että ero olisi kuin maailmanloppu minulle. Kun meillä menee hyvin niin asiat on ihan hyvin, mutta riidoissa miehen puolelta menee mykäksi ja minä koen näissä tilanteissa itseni hylätyksi ja maseentuneeksi.
Kommentit (40)
Olet siis alistuva miellyttäjä mutta tiuskit ja kiukuttelet miehellesi tyhjästä? Sitten ihmettelet miksi hän on pahalla päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis alistuva miellyttäjä mutta tiuskit ja kiukuttelet miehellesi tyhjästä? Sitten ihmettelet miksi hän on pahalla päällä.
Teen yleensä aina sen mitä hän haluaa välittämättä itsestäni. Toki aina sanomiseni ei ole aina harkittua, joten ymmärrän kyllä, jos on pahalla päällä siitä, mutta onko aina pakko pitää mykkäkoulua siitä koko päivän?
Välillä saattaa pitää mykkäkoulua, jostain mitä olen sanonut tai tehnyt enkä saa vastausta siihen mitä tein väärin.
kun tapahtuu uudestaan, lähde ovesta ulos. mitä sitä murjottavaa ukkoa katsomaan. älä mene takaisin ennenkuin soittaa tai laittaa viestiä perääsi. tee tämä jokakerta niin taitaapi mykkäkoulu loppua lyhyeen. jos haluat liittonne kestävän menkää terapiaan ja opetelkaa keskustelemaan ja sopimaan asioista
Erosin tuollaisen käytöksen takia. Olin avioliiton loppuaikoina todella ahdistunut, kun en tiennyt mitä olin sanonut tai tehnyt. Mielestäni kyse on henkisestä väkivallasta.
Eron jälkeen oivalsin, että tämä oli jonkunlaista sanatonta manipulointia puolison puolelta, jolla hän varmisti, että liittomme loppuu. Hänellä olikin uusi kierroksessa, joka oli ollut ns salarakas liittomme aikana.
Mun ex-mieheni harrasti mykkäkouluja, meni aina vain pahemmaksi. Varoitin sitä, että jos ei lopeta, niin haen avioeroa, koska en jaksa sen pelleilyä enää katsoa. Ei lopettanut, hain avioeroa ja sille häädön. Kyllä siltä sitten olisi puhe alkanut sujumaan, mutta se tuli liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltaahan tuo on. Jos tuo on toistuvaa, eikä jokin harvinainen romahdus mieheltäsi, niin suosittelen vakavasti harkitsemaan suhteen jatkoa. Onko lapset siis yhteisiä, vai toisen teistä, kun puhut miesystävästä?
Meillä mies on alottanut mykkäkoulut viidenkympin kynnyksellä. Toisinaan ovat aivan älyttömistä aiheista.
Tänään on mykkispäivä, eikä mulla ole käsitystäkään miksi. Aamulla heräsin ja sanoin huomenet ja huomasin, että jahas... Hiljanen päivä tulossa.
Tuo pitää visusti nyt kuulokkeita päässään, etten pääse edes juttelemaan.
Näitä on nykyään lähes viikottain. Ne vaan purkautuu jossain vaiheessa. Eikä tietenkään tarvii käsitellä mitenkään hänen mielestään. Mä todella olisin halukas neuvonpitoon, kun ei voi kauan jatkua näin. Mä olen aika täynnä tämmöistä. Tänäänkin vilkuilin jo asuntoja..
Lapset on aikuisia, ettei niistä jää kiinni. Rakastan mä tota miestä, mutta tuo käytös mua kohtaan on niin epäoikeudenmukaista, etten mä sellaista kovin kauan jaksa. Sairastun tässä vielä.
Näitä kun on ennen ollut, niin kaksi päivää mykkäkoulua, kun luuli mun syöneen pitsansa loput.. olin laittanut slicet muoviastiaan ja jääkaappiin. Käytit sitte kaksi päivää mun vihaamiseen oletuksies takia!? Hän kyllä pyysi anteeksi ja yritti hyvitellä.
Toisinaan hän on itselleen vihainen, kun on joku moka tullut esim töissä tai ei tajua.. mykkäkoulu kestää kolme vuorokautta. Olen siis täysin ulkopuolinen asiaan, mutta käsittelyn saan sata prossasesti.
Mä olen todella kyllästynyt. Me ollaan oltu 28 vuotta yhdessä ja nää pari viimistä on ollut tämmöstä.. Sapettaa todellakin.
Ap en osaa antaa mitään ratkaisua, vaan lähinnä kerroin, ettet ole yksin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen kanssa ne lapset on tehty, ilmeisesti ei tämän mieslapsen kanssa? Miksi ihmeessä olet noin hullussa suhteessa, kivaa mallikäyttäytymistä lapsille, eroa.
Yllättävää että on noinpäin. Oman kokemukseni mukaan me naiset yleisemmin harrastetaan tuota mykkäkoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun tapahtuu uudestaan, lähde ovesta ulos. mitä sitä murjottavaa ukkoa katsomaan. älä mene takaisin ennenkuin soittaa tai laittaa viestiä perääsi. tee tämä jokakerta niin taitaapi mykkäkoulu loppua lyhyeen. jos haluat liittonne kestävän menkää terapiaan ja opetelkaa keskustelemaan ja sopimaan asioista
Mihin sitä kotoaan lähtis? Kyllähän täällä arki rullaa, vaikka on mykkäkoululainen läsnä.
Ihan kun mun ex-mies, korostan sanaa ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"..pelkään yksinoloa ja tuntuu, että ero olisi kuin maailmanloppu minulle."
Miksi? Mikä olisi pahinta, mitä yksinolosta voisi seurata? Olisiko se kamalampaa kuin miehen mykkäkoulujen sietäminen?
Minä voisin olla ap:n mies. Olin aiemmin suhteessa, jossa nainen otti kierroksia todella mitättömistä asioista, välillä tuntui että hän tahallaan halusi aiheuttaa riidan, vaikka mitään syytä ei ollut. Olen itse todella paljon konflikteja kaihtava ihminen, ja kuunneltuani sitä solvausten tulvaa yksinkertaisesti suljin suuni, jotta en itse sanoisi jotain mitä myöhemmin katuisin.
Yritin kyllä selittää naiselle rauhoituttuani, etten kestä sitä että minulle huudetaan ja syydetään loukkauksia. Naisen mielestä riitely vain "puhdistaa ilmaa". Lopulta totesin että olemme liian erilaisia tässä suhteessa, joten lähdin. Lapsia ei onneksi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis alistuva miellyttäjä mutta tiuskit ja kiukuttelet miehellesi tyhjästä? Sitten ihmettelet miksi hän on pahalla päällä.
Tähän minäkin kiinnitin huomiota. Lisäksi ap:n kirjoitusasu on todella surkeaa, mikäli suullinen ulosanti on yhtä epäselvää, en yhtään ihmettele jos mies turhautuu.
Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
Itse varmaan ottaisin ja lähtisin aina tuollaisessa tilanteessa. Vaikka kahvilaan, kaupoille tai edes lenkille. Enkä itsekään puhuisi miehelle mitään. Olisin niinkuin en edes huomaisi. Koska sitä huomiota se just kerjää tai että saa sinut suunniltaan. Jos ei pokka pidä olla hiljaa, sitten tuo että lähtee vaan pois loppupäiväksi. Jonkun mielestä tämä on toki lapsellista, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Ja saattaa se mieskin tajuta miltä tuo tuntuu. Jos kuitenkin raivostuu, on se sitten aika selkeää sekin. Siitä huomaa pystyykö muuttumaan.
Oletko sama, joka kirjoitti mielensä pahoittamisesta (myös mies pahoitti mielensä). Niin samanlaista tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin olla ap:n mies. Olin aiemmin suhteessa, jossa nainen otti kierroksia todella mitättömistä asioista, välillä tuntui että hän tahallaan halusi aiheuttaa riidan, vaikka mitään syytä ei ollut. Olen itse todella paljon konflikteja kaihtava ihminen, ja kuunneltuani sitä solvausten tulvaa yksinkertaisesti suljin suuni, jotta en itse sanoisi jotain mitä myöhemmin katuisin.
Yritin kyllä selittää naiselle rauhoituttuani, etten kestä sitä että minulle huudetaan ja syydetään loukkauksia. Naisen mielestä riitely vain "puhdistaa ilmaa". Lopulta totesin että olemme liian erilaisia tässä suhteessa, joten lähdin. Lapsia ei onneksi ollut.
Minä en taas solvaa jatkuvasti miestäni, mutta ärsyttää, kun puhettani ei kuunnella enkä saa vastauksia kysymyksiini kysyessäni vaan joudun aina tivaamaan vastausta.. olen ehdottanut eroakin, että eroaisimme sovussa, kun olen ollut epätoivoinen, mutta enpä siihenkään mitään vastausta ole saanut ja mies ei ole mihinkään koskaan lopullisesti lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
"..pelkään yksinoloa ja tuntuu, että ero olisi kuin maailmanloppu minulle."
Miksi? Mikä olisi pahinta, mitä yksinolosta voisi seurata? Olisiko se kamalampaa kuin miehen mykkäkoulujen sietäminen?
Järkevästi ajateltuna ero ei olisi kamalaa, kun ei tarvitsisi enää mykkäkouluilua kestää, mutta oma epävarmuuteni tekee sen etten uskalla jättää. Pelkään, että en kelpaa enää kenellekään, kun löytyy 2 lasta eri isien kanssa ja joudun sen takia elämään yksin lasten kanssa, vaikka lapseni ihania onkin, mutta kaipaan myös miehen seuraa.
Miehesi on aivan kuin appiukkoni. Ollut mm. Kolme kuukautta vaimolleen puhumatta, vaimolla ei mitään hajua mitä sillä kertaa oli taas tehnyt ansaitakseen sen.
Pahenee vaan, jollei miehesi ymmärrä itse ongelmaa ja hakeudu terapiaan. Suosittelen lähtemään.