Kuka muistaa koulun kautta jaetut vaateavustukset?
Kuinka ne jaettiin siten, että varmasti kaikki näki kuka niitä tarvitsi. Lapsena se tuntui tosi nöyryyttävältä, mutta nyt ymmärtää kuinka tarpeeseen ne tuli.
Kommentit (22)
Kyllä minun koulussani jaettiin vaateavustuksia. Ymmärtääkseni niitä piti anoa, varma en ole.
Minun luokallani oli kaksi oppilasta jotka niitä saivat, samoin järjestettiin vähävaraisille kesäsiirtolapaikkoja.
Kengätkin muistaakseni annettiin, ainakin kerran on sellainen muistikuva. Itse en ole koskaan saanut.
Muistan kyllä, 1950-luvulla annettiin vaatteita ja kenkiä köyhimmille oppilaille.
Muistan äidin kertoneen niistä. Jaetut vaatteet ja kengät olivat sellaisia, että varmasti näki niiden olevan köyhäinapua. Kirjekuoria jaoin 1978.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä koulussa mitään vaatteita jaettu vaan kirjekuoria, joissa oli eräänlainen maksusitoumus johonkin tiettyyn vaatteeseen. Minunkin luokissani suuri osa niitä sai. Ei sentään kaikkien hyväpalkkaisten virkamiesten lapsille, vaikka ei heillä juuri sen parempi vaatetilanne ollut.
No juu ei ollut vaatteita, mutta yleisnimityksenä kutsuttiin vaateavustukseksi. Kadehdittavaa termistön tarkkailua.
Kyllä ne oli ihan vaatetta. Ne piti anoa ja sitten tuli koululle kumisaappaita.
Olimme köyhiä mutta isä oli janttura, kunnan saappaissa meillä ei kuljeta.
Näin jälkikäteen tuntuu ihan turhalta, olishan joka vuosi saanut kumisaappaat.
Kirjekuoret on jotain myöhempää juttua kuin vaateapu.
Sit oli sellainen joka haettiin kunnanvirastosta, perhelisä suurperheisille. Sitä muistan meillä kerran haetun vuodevaatteisiin. 50- luvun puolessa välissä. Rahalla vanhemmat ostivat flokkipatjat ja olkipatjat hävisi huushollista.
Se oli myös siis kerta-avustus suurperheille.
Meidän perheessä oli neljä lasta. Saatiin kahdet kunnan kumisaappaat.
Minä sain sellaisen avustuksen hiihtohousuja varten. Sain sellaiset vauvankakan väriset, joita inhosin syvästi.
Tapahtui vuonna 1968.
Se oli väärin koulusta niitä jakaa vaan olisi sossusta ne jaettu.
Muistan. Sain kuoressa maksusitoumuksen. 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne oli ihan vaatetta. Ne piti anoa ja sitten tuli koululle kumisaappaita.
Olimme köyhiä mutta isä oli janttura, kunnan saappaissa meillä ei kuljeta.
Näin jälkikäteen tuntuu ihan turhalta, olishan joka vuosi saanut kumisaappaat.
Mielenkiintoista! Meillä ne oli juuri noita maksusitoumuksia kenkien tai vaatteiden ostoa varten.
Tai köyhällistukea, kuten koulukaverit leikkisästi muistuttivat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne oli ihan vaatetta. Ne piti anoa ja sitten tuli koululle kumisaappaita.
Olimme köyhiä mutta isä oli janttura, kunnan saappaissa meillä ei kuljeta.
Näin jälkikäteen tuntuu ihan turhalta, olishan joka vuosi saanut kumisaappaat.
Olen itse aloittanut koulun 1972, ja silloin jaettiin kirjekuoria, ei vaatteita. En itse niitä saanut, mutta ainakin meidän luokalla saajia oli niin monta (yli viisi), että en usko saajien pitäneen sitä nolona.
Muistan että anomuslappuja olisi jaettu, taisi olla meilläkin isä niin junttura, ettei niitä sitten haettu.
Vaatteita ei kyllä juuri ostettukaan, jonkun vanhoissa yleensä kuljettiin, olisiko joku äidille tyrkyttänyt, joten isäkään ei puuttunut asiaan.
Myöhemmin teininä kaventelin itselle housuja isän vanhoista.
Oliko sitten joku koulun/kylän puuhahenkilöiden oma tempaus, kun äiti vei minulta pieneksi jääneitä vaatteita johonkin keräykseen ja vaatekertani ilmestyi kahta luokkaa nuoremman päälle. Tästäkös se riemu repesi koulun irvileukojen keskuudessa kun asian tajusivat. Tämä tapahtui 1980-luvun alkupuolella.
M 48
Joo, kirjekuoret jaettiin koko koulun nähden, juhlasalissa. Piti käydä vuorollaan se kuori hakemassa, köyhät niitä sai. Jonain vuonna se oli 500 markkaa, sillä saatiin paljon minulle vaatteita.
Kyllä 50-luvulla ihan vaatteita ja varsinkin kenkiä jaettiin.
Oman luokan pari poikaa sai koulusta hiihtomonot.
Mekin oltaisi saatu, mutta äiti oli vastaan kaikkea avustusta.
Muisti niin hyvin sota-ajan Amerikan avun, kun kunnan rikkaat rouvat kulki Amerikan lahjaturkeissa ja köyhä sai palan saippuaa😥
Muistan. Olen syntynyt-68. Taisi olla kirjekuori joka annettiin mutta lapsikin tajusi mitä varten sen sai. Opettaja-ääliö jakoi ne luokan edessä saajille. Meidän perhe ei hakenut, tarvinnutkaan, mutta muistan kun kaveri sen sai ja olin kateellinen (!!) ja kotona motkotin äidille että miksi ei laittanut hakemusta..
Nyt ihmettelen miksei opettaja antanut kuoria muiden näkemättä.
Olin peruskoulussa 80-luvulla mutta en muista mitään tällaisia avustuskirjekuoria tai vaateavustuksia kenelläkään ainakan meidän luokalla. Kuulostaa ihan oudolta touhulta, pikemminkin kuin 90-luvun laman touhulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne oli ihan vaatetta. Ne piti anoa ja sitten tuli koululle kumisaappaita.
Olimme köyhiä mutta isä oli janttura, kunnan saappaissa meillä ei kuljeta.
Näin jälkikäteen tuntuu ihan turhalta, olishan joka vuosi saanut kumisaappaat.Mielenkiintoista! Meillä ne oli juuri noita maksusitoumuksia kenkien tai vaatteiden ostoa varten.
Tai köyhällistukea, kuten koulukaverit leikkisästi muistuttivat.
Voisit varmaan olla lapseni. Vanhat muistavat kauemmas ja pienen kunnan käytännöt.
Ei siellä koulussa mitään vaatteita jaettu vaan kirjekuoria, joissa oli eräänlainen maksusitoumus johonkin tiettyyn vaatteeseen. Minunkin luokissani suuri osa niitä sai. Ei sentään kaikkien hyväpalkkaisten virkamiesten lapsille, vaikka ei heillä juuri sen parempi vaatetilanne ollut.