Lue keskustelun säännöt.
Mun lapseni kanssa on mahdotonta tehdä mitään..
02.07.2010 |
On jotenkin ihan yliaktiivinen, kun vertaa muihin niin tämä on ihan mahdoton hallittava! Esim kaupassa karkailee, kiljuu, autokärryistä kiemurtelee pois jne. Juoksee pitkin käytäviä ja tarttuu joka juttuun. Mitään tekemisiä ei voi suunnitella hänen kanssaan, kun kaikki niin vaikeaa! Jos antaa rattaissa jonkun syömisen käteen, syö hetken, viskaa menemään ja kiemurtelee että päästävä pois ja juoksemaan. Muut ihmiset seuraavat meidän eemeliä ja nauravat tämän touhuille, pieni ja villi. Kiitos kun sain purkaa tänne.. Lapsella ikää 2v.
Kommentit (10)
olet varmaan polttanut tai ryypännyt tai olet itsekin joko seko.
normaali lapsi on 2veenä ihan keskittymiskykyinen pakkaus. muuallahan mennään kouluun 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla, että sun lapsi on ylivilkas. Diagnooseja voi tehdä aikaisintaan parin vuoden päästä, mutta minusta sinun kannattaa hakea apua jo aikaisemmin. Turhaudut ja väsyt lapsesi kanssa, ja se vaikuttaa hänen käytökseensä ja teidän myöhempään vuorovaikutukseen. Kaivat siis itsesi vuosikymmenien ongelmakuoppaan, ellet hae apua ajoissa.
olet varmaan polttanut tai ryypännyt tai olet itsekin joko seko.
normaali lapsi on 2veenä ihan keskittymiskykyinen pakkaus. muuallahan mennään kouluun 3v.
Huokaus sentään... enpä ole polttanut, en ryypännyt enkä käyttäytynyt muutenkaan hulttiomaisesti. Koko elämäni aikana. Touhukas lapsi olin itse, mutten villi, mies oli vilkas muttei kuulemma mikään ylivilli. Mistä tietää, onko lapsi ylivilkas vai "normaalivilkas"?
eikä tarvitse olla huolissaan.
Mitä useammin uskallat lapsen kanssa liikenteeseen, etkä näytä heti pelkoasi lapsen villistä käytöksestä, sitä helpommin oppii käyttäytymään esim. kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein vauvasta lähtien on käynyt ylikierroksilla. Kaveri ei pärjää tolle tytölle mitenkään. Mun pikkuveli oli samanlainen skidinä ja niinpä toi kaverin tyttö tottelee mua. Mun jipponi on olla kaveri, mutta samalla hiton jämpti täti. Mä pidän kurin, mutta hyvästä käytöksestä palkitsen. Kohtelen tyttöä kuin olisi omani. Jos tekee jotain keljua, niin ihan varmasti karjun sille, niin kun karjusin omilleki. Kun nään että tekee jotain hyvää, nii siitä sitten palkinto.
pienenä sai köyttää kaikkialle, siis niin, ettei voinut pitää syöttötuolissa ilman valjaita tai olis ollut päällään lattialla kolmessa sekunnissa, rattaissa ihan pakko olla valjaat, autokärryjen yksinkertainen vyö ei paljoa pidellyt jne.
Välillä hermostutti toki, edelleenkin on vilkas, nyt 6 v ja vieläkin vähän harkitsen minne jaksan ottaa mukaan... Vaatekaupat on ihan nou-nou, samoin monta kauppaa peräkkäin jne.
Vaan toisaalta, tuolla vilkkaudella ja uteliaisuudella oppii valtavasti kaikkea, on monesta kiinnostunut, sosiaalinen jne., kaikki varmasti noin myöhemmin (ja miksei nytkin, mutta vanhemmilla ei helppoa ;) hyviä ominaisuuksia! Energisiä, aktiivisia ihmisiä arvostetaan työelämässä, pitää vaan oppia kanavoimaan energia oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle: kuin suoraan meiltä. Tuo että autokärryjen vyö ei pitele, joka paikassa oltava köytettynä eikä esim syöttötuolissa malta syödä siltikään jne. Toisaalta tosi utelias, osaava, iloinen, kekseliäs - jos vain osaisi kasvattaa oikein niin varmaan tulee hyvä tyyppi ja esim työelämässä energinen pärjääjä. Mutta miten kasvattaa? Kun tuntuu, ettei voimavarat riitä. Esim ulkoilu järjettömän raskasta, kun juoksee tuhatta ja sataa, osaa jo avata lapsiportit ja karkailee kaiken aikaa..
nyt 10v ja purkaa aktiivisuutensa urheiluun, koulussa pärjää hienosti
meillä ainakin auttoivat säännölliset rutiinit ja vähän isompana se, että aina kun oltiin menossa johonkin (retkelle, kauppaan, lääkriin lintsille...) puhuttiin etukäteen, miten pitää olla ja kyllähän sitä on tullut palkintojakin hankittua hyvin sujuneiden reissujen jälkeen =)
mä ymmärrän sun turhautumisen, tuollaistahan se joskus on. Mut sitä en ymmärrä, että miksi päästät lapsen pois autokärryistä ja rattaista? Kaksivuotias täytyy aina olla hallinnassa kun mennään pois kotoa, hän on ihan liian pieni vielä hallitsemaan itseään. Hän voi vahingoittaa itseään, eksyä sinusta tai aiheuttaa sulle tosi tukalat paikat jos vaikka rikkoo jotain. Mun kaksivuotias on aina rattaissa tai sitten autokärryissä turvavöissä. Saahan siinä kiemurrella ja huutaa kaikessa rauhassa, mut lapsen tärkein läksy elämässä on se, että äidin EI on aina tosiaankin EI ja sitä totellaan. Mun lapsi on kiemurrellut ja raivonnut kärryssä niin monta kertaa etten edes muista, mut nyt on oppinut läksynsä ja istuu ihan kiltisti, jutellen mun kanssa siitä mitä näkee. En silti villeimmissä kuvitelmissanikaan päästäis häntä pois rattaista!!