Miten reagoitte, jos lapsi osoittaa mieltään paiskomalla ovia?
Jos lasta vaikka harmittaa, että häneltä on jouduttu kieltämään joku hänen haluama (mutta esimerkiksi vaarallinen tai muuten mahdoton) asia. Ja hän purkaa harmiaan paiskomalla ovia. Miten reagoit vai reagoitko mitenkään? Sinänsä kai ovien paiskominen ei niin vakavaa ole, mutta voihan ne kovasta paiskomisesta hajotakin eikä naapuritkaan niin tykkää melusta.
Kommentit (67)
Kannattaa kieltää saman tien. On kamalaa naapureille ja jos lapsi ottaa tuosta tavan että aina kun myöhemminkin suututtaa, saa paiskoa ovia, siitä kärsii jo isompikin joukko.
Riippuu mitä ovea paiskoo. Oman huoneen oven voisi poistaa määräajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kieltää saman tien. On kamalaa naapureille ja jos lapsi ottaa tuosta tavan että aina kun myöhemminkin suututtaa, saa paiskoa ovia, siitä kärsii jo isompikin joukko.
Mitä lapselle voi sitten ehdottaa tilalle suuttumuksen purkamiseksi? On vasta viisi, niin ei voi käskeä yksin metsälenkillekään menemään. Ap
Komennan hänet välittömästi takaisin ja pyydän laittamaan oven uudelleen kauniisti kiinni. Kerron että ovia ei paiskota koska ne menevät rikki.
Huutaisin perään, että ei paiskota niitä ovia tai irrotan sen ja vien varastoon
Voi luoja mitä natsivanhempia täällä. Kai lapsi nyt saa suuttumustaan jollain tavoin osoittaa ja oven paiskominen on kyllä aika lievä tapa siihen. Ja jos vanhempi joka kerta nostaa hirveät kierrokset oven paiskaamisesta, niin aika varmasti se houkuttelee lasta tekemään sitä jatkossakin, sillähän saa reaktion.
Itse tekisin niin että rauhallisessa tilanteessa sanoisin lapselle että ovien paiskomisesta saattaa seurata niiden rikkoutuminen ja meillä on sellainen sääntö että se joka tahallaan rikkoo, se myös korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Komennan hänet välittömästi takaisin ja pyydän laittamaan oven uudelleen kauniisti kiinni. Kerron että ovia ei paiskota koska ne menevät rikki.
Olen käyttänyt samaa tai komentanut omaan huoneeseen ja kertonut, että voi tulla seuraan, kun osaa olla paiskomatta. Yhden komensin paiskomaan puita liiterin eteen kipatusta kuormasta liiteriin. Vartin päästä tuli hikisenä takaisin, kiukku oli kuulemma laantunut. Aina seuraamus, mutta vaihdellen.
En mitenkään jos kerran läimäisee oven kiinni. Teen tuota itsekkin.
Mitä lapsesi sanoisi sinulle, jos olisit vihainen ja paiskoisit oven?
Asiasta keskustellaan. Lapsi saa kertoa mikä harmittaa ja hänelle kerrotaan että on luonnollista että hän tuntee pettymystä. Sen jälkeen tarvittaessa voidaan keskustella myös siitä voisiko pettymyksen ilmaista muuten kuin paiskomalla ovia.
Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kieltää saman tien. On kamalaa naapureille ja jos lapsi ottaa tuosta tavan että aina kun myöhemminkin suututtaa, saa paiskoa ovia, siitä kärsii jo isompikin joukko.
Mitä lapselle voi sitten ehdottaa tilalle suuttumuksen purkamiseksi? On vasta viisi, niin ei voi käskeä yksin metsälenkillekään menemään. Ap
Mistä lapsi on oppinut kiukustuessaan ovia paiskomaan. Kerrostalossa ei kiva, kannattaa yrittää keskustella paiskojan kanssa silleen nätisti.
Meillä 5 vuotias tekee samaa ja kiellot ei auta,päinvastoin.Joko otan syliin tai annan paiskoa,mikä ei aina ole sekään hyvä juttu.Yhdellä kertaa teki nyrkin kokoisen reiän seinään.Yleensä kyllä rauhoittuu jos paiskomiseen ei reagoi mitenkään.
Olen aikoinaan poistanut lapsen huoneen oven pariksi päiväksi. Ei enää koskaan sen jälkeen paiskonut ovia. Tämä 90luvun lopulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kieltää saman tien. On kamalaa naapureille ja jos lapsi ottaa tuosta tavan että aina kun myöhemminkin suututtaa, saa paiskoa ovia, siitä kärsii jo isompikin joukko.
Mitä lapselle voi sitten ehdottaa tilalle suuttumuksen purkamiseksi? On vasta viisi, niin ei voi käskeä yksin metsälenkillekään menemään. Ap
Sitten lähdetään vaikka yhdessä sinne metsälenkille. Toki pettymystä voi purkaa vaikka piirtämällä toisinaan taas mököttäminen on oikein hyvä vaihtoehto ja joskus se ovien paiskominen voi helpottaa tilannetta jo niin paljon että jo se itsessään helpottaa. Viisi vuotiaan ei ole tarpeen hallita tunteitaan, jos siihen ei kykene aikuinenkaan.
Pidän suuttumuksen osoittamista ihan terveenä, vaikka nyt sitten noin. Tunnen monia ihmisiä jotka ei pysty osoittamaan suuttumustaan mitenkään. Silloin se viha kääntyy sisään päin ja on paljon vahingollisempaa. Haluan myös että lapseni osaavat myöhemmin parisuhteissa pitää puolensa. Jos kaikki vihan ja suuttumuksen tunteet pitää kätkeä, sellaisesta ihmisestä tulee joko alistuva tai passiivisagressiivinen.
En puutu ovien paiskomiseen, kunhan se ei ole mitään jatkuvaa möykkäämistä. Huutaminen riidellessä ei ole tarpeen, tavaroita ei rikota, eikä ketään nimitellä eikä vedetä vyön alle verbaalisesti. Mutta suuttumuksensa saa ja pitääkin näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kieltää saman tien. On kamalaa naapureille ja jos lapsi ottaa tuosta tavan että aina kun myöhemminkin suututtaa, saa paiskoa ovia, siitä kärsii jo isompikin joukko.
Mitä lapselle voi sitten ehdottaa tilalle suuttumuksen purkamiseksi? On vasta viisi, niin ei voi käskeä yksin metsälenkillekään menemään. Ap
Mistä lapsi on oppinut kiukustuessaan ovia paiskomaan. Kerrostalossa ei kiva, kannattaa yrittää keskustella paiskojan kanssa silleen nätisti.
Varmaan siitä, että isänsä kerran paiskasi suuttuneena oven perässään kiinni.
Ap
No jos omaan huoneeseensa vaikka kerran päivässä menee niin, että paiskaa oven, niin en vielä alkaisi muihin toimenpiteisiin kuin siihen, että lapsen ollessa rauhallinen mainitsisin asiasta, että ovein paiskominen on aika turhaa. Jos monta kertaa päivässä paiskoo, niin sitten kyllä keskustelisin jo vakavammin ja sanoisin, että saattaa tulla jo suraamuksia, jos paiskominen jatkuu.