Miten reagoitte, jos lapsi osoittaa mieltään paiskomalla ovia?

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

No keksi sitten parempi tapa. Kunhan se ei häiritse naapureita tai vahingoita asuntoanne (jos asutte vuokralla).

Meillä lähtisi ovet joksikin aikaa pois siinä tapauksessa jos käytös toistuu eikä puhe mene perille, pl. vanhempien työhuoneiden lukittavat ovet (=ei asiaa näihin huoneisiin) ja vessanovi.

Harmitusta voi näyttää ja siitä voidaan keskustella, mutta paikkoja ei hajoteta ja se harmituskäytös pitää pystyä suhteuttamaan. Pienet harmitukset on sellaisia, että niitä elämä tulee ja niitä täytyy sietää, jos taas tapahtuu jotain isompaa, niin silloin on totta kai ok kokea pahaa mieltä asiasta.

Itse menen kyllä perään katsomaan mitä se siellä huoneessaan riehuu kun oviakin paiskoo ja jos mahdollista niin yritän saada selville hänen ajatuksiaan asiasta.  On se ennenkin rauhoittunut. Lapsellahan on ihan valtava paine sisässä kun se purkautuu tuolla tavalla, kokee esim. valtavaa epäoikeuden mukaisuutta tilanteesta ja ei täysin ymmärrä mistä syystä joku asia tehdään niinkuin tehdään.  Moni asia on selitettävissä, mutta ei 5-vuotiaat kaikkea vielä käsitä tai ne tunteet ottavat sen vallan.  Aikuisen tulisi ohjata millä tavalla asioita kannattaa käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Minä olen 40-vee ja joskus kun suutun, niin saatan oven paiskata kiinni perässäni. Minä en kovin usein tätä harrsta, en välttämättä edes kuukausittain. Mutta joskus keittää niin yli, että kun marssin rauhoittumaan makkariin, niin ovi pamahtaa kiinni. Viimeinen mitä minä siinä tilanteessa tahtoisin olisi se, että kukaan tulisi perässä ja alkaisi ripittää oven paiskomisesta. Minä haluan vaan hetken olla rauhassa ja rauhoittua.

Hommaa nyrkkeilysäkki, auttaa varmaan

teitä muitakin tilanteen tullen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Ensimmäinen asia ei ole suuttumuksen purkaminen vaan se että tunteen tunnistaa ja sen sallii. Kun tunteella on nimi sen voi opetella purkamaan. Purkamisen ei tarvitse viisi vuotiaallakaan tapahtua välittömästi vaan voi ihan hyvin opettaa lapsen purkamaan/käsittelemään tunteen siinä vaiheessa kun se on mahdollista. Metsälenkille ei tarvi lähteä välittömästi ja jos tyynyä ei ole lähimaillakaan niin vähän hankalahan se on käsitellä tunteensa sen avulla välittömästi.

Mitä isompi sen pidempään sitä tunteiden käsittelyä on siirtää. Salille nyrkkeilyäsäkkiä lyömään on ehkä mahdollista mennä vasta seuraavana päivänä.

Jotenkin vaikuttaa sille että tunteiden käsittely ja niiden tunniistaminenkin on sinulle hiukan vierasta. Sitä on mahdollista opetella myös aikuisena.

Kyllä pienetkin lapset jotenkin aina purkaa kiukkuaan. Paiskoo ovia, heittelee leikkikaluja, saa kohtauksen ja kiljuu kurkku suorana. Jälkeenpäin siitä voi jutella mutta pitää myös ymmärtää että lapsilla ei ole helppoa hallita kiukku impulsseja ja voin sanoa että monilla aikuisillakin on vaikeuksia niitä hallita.. Kyllä minunkin tyttäret harrasti tuota, sitten tuli rauhallisempia aikoja ja sitten ovien paiskominen alkoi kunolla taas teini-iässä :) . Ovat nyt kumpikin pienten lasten äitejä ja vain odotan kun alkavat kertomaan kiukun puuskista, voin silloin aina sanoa 'ihanko totta, tekevät juuri niin kuin te teitte..' Eräällä ystävälläni oli tytär jolla oli erityisen paljon kiukun puuskia. Hän sai neuvon lasten psykologilta ostaa tosi ison tyynyn tyttärensä huoneeseen ja aina kun tämä sai raivokohtauksen niin käskeä tämän huoneeseensa ja lyömään tätä tyynyä. Kaikki suuttuvat välistä, niin lapset kuin aikuiset eikä kiukunpuuskia voi kasvattaa tai rangaista pois, ovathan ne kuitenkin osa ihmisen tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Ensimmäinen asia ei ole suuttumuksen purkaminen vaan se että tunteen tunnistaa ja sen sallii. Kun tunteella on nimi sen voi opetella purkamaan. Purkamisen ei tarvitse viisi vuotiaallakaan tapahtua välittömästi vaan voi ihan hyvin opettaa lapsen purkamaan/käsittelemään tunteen siinä vaiheessa kun se on mahdollista. Metsälenkille ei tarvi lähteä välittömästi ja jos tyynyä ei ole lähimaillakaan niin vähän hankalahan se on käsitellä tunteensa sen avulla välittömästi.

Mitä isompi sen pidempään sitä tunteiden käsittelyä on siirtää. Salille nyrkkeilyäsäkkiä lyömään on ehkä mahdollista mennä vasta seuraavana päivänä.

Jotenkin vaikuttaa sille että tunteiden käsittely ja niiden tunniistaminenkin on sinulle hiukan vierasta. Sitä on mahdollista opetella myös aikuisena.

Ei kyllä oma suuttumukseni ole tuollaista, että sen voi lykätä seuraavaan päivään. Voi se laantua ja muuttua harmitukseksi, mutta ei minulla ole mitään purkamatonta tunnetta enää seuraavana päivänä. Aika oidolta kuulostaa tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Kyllä normaalin viisivuotiaan pitäisi jo tajuta, että on eri asia lyödä tyynyä tai nyrkkeilysäkkiä oikean ihmisen sijaan.

Laitan oven lukkoon. Oppiipahan olemaan kun ei koko iltana pääse vessaan tai syömään.

Etenkin jos teillä on naapureita, pitäisin nollatoleranssia möykkäämisen ja paiskomisen suhteen. Sanot sille, että menköön vaikka hakkaamaan tyynyä, jos on pakko purkki energiat johonkin.

Huhhuh tätä nykyajan kasvatusta. Sanoita ja puhu ja lässytä ja paasaa. Älä vahingossakaan anna lapsen itse pohtia oloaan ja tilaansa tai anna käsitellä itse tunteitaan. Aina pitää olla äiti mukana paapomassa ja avaamassa tunnesolmuja. Järkyttävää. Missä vaiheessa ne lapset oppii itsenäiseksi? Kyllä 5-vuotias jo ymmärtää mikä on oikein ja mikä on väärin jos on kasvatettu. Joskus tulee ylilyöntejä myös aikuisilla niin miksi ihmeessä joku 5-vuotias on velvollinen avaamaan omaa sanaista arkkuaan ja kertomaan äitylille, että mistä nyt niin keitti kiinni? Tuohan johtaa siihen, että lapsi jatkuvasti analysoi itseään ja jatkuvasti analysoi omaa toimintaa. Näin kasvatetaan niitä itsekeskeisiä minä-henkilöitä, joiden elämän tarkoitus on vain analysoida omaa oloaan ja omia tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Ensimmäinen asia ei ole suuttumuksen purkaminen vaan se että tunteen tunnistaa ja sen sallii. Kun tunteella on nimi sen voi opetella purkamaan. Purkamisen ei tarvitse viisi vuotiaallakaan tapahtua välittömästi vaan voi ihan hyvin opettaa lapsen purkamaan/käsittelemään tunteen siinä vaiheessa kun se on mahdollista. Metsälenkille ei tarvi lähteä välittömästi ja jos tyynyä ei ole lähimaillakaan niin vähän hankalahan se on käsitellä tunteensa sen avulla välittömästi.

Mitä isompi sen pidempään sitä tunteiden käsittelyä on siirtää. Salille nyrkkeilyäsäkkiä lyömään on ehkä mahdollista mennä vasta seuraavana päivänä.

Jotenkin vaikuttaa sille että tunteiden käsittely ja niiden tunniistaminenkin on sinulle hiukan vierasta. Sitä on mahdollista opetella myös aikuisena.

Ei kyllä oma suuttumukseni ole tuollaista, että sen voi lykätä seuraavaan päivään. Voi se laantua ja muuttua harmitukseksi, mutta ei minulla ole mitään purkamatonta tunnetta enää seuraavana päivänä. Aika oidolta kuulostaa tuollainen.

Valtaosa tunteista onkin sellaisia että jo se riittää että ne tunnistaa ja sen hyväksyy että välillä harmittaa. Myös lapsi oppii nopeasti että kaikki tunteita ei edes erityisesti tarvi käsitellä eikä näyttääkään. Jos viisi vuotias paiskoo ovia jokaisen harmistuksen kohdalla ei niitä tunnetaitoja ole. Minusta tosin viisi vuotialla niitä pitäisi jonkin verran olla.

Missä te säilytätte niitä ovia useampia päiviä? Miten saatte ne saranoilta ja saranoille turvallisesti?

En satunnaiseen oven paiskaisemiseen ole juurikaan reagoinut, ehkä maininnut jälkikäteen että se häiritsee naapureita eikä me siksi voida paiskoa ovia. Ei oikeastaan olekaan paiskonut ovea kuin erityisen vihaisena eli aika harvoin. Seiniä joskus yritti potkia ja hakata, ja se on sitten jo sellainen asia, jota en salli. Kielsin tiukasti, joka ei auttanut, ja sitten nappasin ns. syleilyyn siksi aikaa, että vähän rauhoittui. Eihän tuollaiseen vihaisena rauhoitu, mutta sen verran, että lopetti potkimisen ja sitten oli valmis juoksemaan huoneeseensa rauhoittumaan.

En mitään.