Miten reagoitte, jos lapsi osoittaa mieltään paiskomalla ovia?

Ei se hyvä tapa ole. Muistaakseni kerran sanoin että ovet on vuokranantajan omaisuutta ja meillä ei ole niitä lupa rikkoa vaikka mitä tunteita olisi. Joten lapsi ratkaisi sen seuraavalla kerralla piirtämällä ja kirjoittamalla minulle selostuksen millainen kakkapää olen ja kiinnitti sen oveensa. Minä luin sitä vedet silmissä pidätellen naurua. Sitten annoin hänen rauhoittua muutaman tunnin ja juteltiin asiat selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni oli opetettu lapsena olemaan nöyrä ja huomaamaton. Ei koskaan oppinut sanomaan omia mielipiteitään. Loppujen lopuksi nelikymppisenä oli niin ahdistunut ja masentunut että alkoi turruttaa tunteitaan päihteillä. Se on epätervettä kasvattaa lapsia olemaan näyttämättä tunteitaan, vaikka niin onkin tehty Suomessa varmaan aina.

Taidat sekoittaa nyt tunteiden tukahduttamiseen. Siitä tässä ei ollut kyse. Jos sinulle on vain kaksi ääripäätä, tunteiden täydellinen tukahduttaminen ja tavaroiden (tai ihmisten/eläinten) häiritseminen tai vahingoittaminen, suosittelen laajentamaan näkemyksiäsi.

Oven paiskaaminen nyt ei ole vielä mikään ääripää. Jos sitä tapahtuu joka päivä, niin sitten se on huono tapa ja siihen täytyy puuttua. Silloin tällöin tapahtuvana asiana en puuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Jos naapurissasi asuu esim. heikkokuntoinen vanhus, sairas, herkkäkorvainen, nukkuva vauva tai vuorotyötä tekevä, ei sinun lapsesi tai ylipäätään kenenkään ovien paiskomiset ole asiaan kuuluvaa toimintaa.

Jos hän häiriintyy tuosta niin hän häiriintyy siitäkin kun lumi putoaa katolta tai auto ajaa talon ohi. Ei tuollaisia ihmisiä voi auttaa.

Päinvastoin. Ne ovat normaaleja ääniä, toisin kuin erittäin aggressiivinen äkillinen pamaus, joka tulee oven paiskomisesta.

Ei se toisiin asuntoihin sen enempää kuulu kuin nuokaan, jos edes sen verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Jos naapurissasi asuu esim. heikkokuntoinen vanhus, sairas, herkkäkorvainen, nukkuva vauva tai vuorotyötä tekevä, ei sinun lapsesi tai ylipäätään kenenkään ovien paiskomiset ole asiaan kuuluvaa toimintaa.

Jos hän häiriintyy tuosta niin hän häiriintyy siitäkin kun lumi putoaa katolta tai auto ajaa talon ohi. Ei tuollaisia ihmisiä voi auttaa.

Päinvastoin. Ne ovat normaaleja ääniä, toisin kuin erittäin aggressiivinen äkillinen pamaus, joka tulee oven paiskomisesta.

Ei se toisiin asuntoihin sen enempää kuulu kuin nuokaan, jos edes sen verran.

Meidän talossa kuuluu normaalitkin oven sulkemiset, saati paiskomiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Ja ties mitä se lapsi tekee, kun kasvaa aikuiseksi. Oikeasti, kitkekää väkivaltainen/hallitsematon käytös pois lapsiltanne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teille on niin vaikea hyväksyä että lapsellakin voi olla vihan tunteita?

Ei nyt ole siitä kyse. On kyse siitä miten hallitsee vihaansa, huutaa saa ja hyppiä tasajalkaa, mutta tavaroita ei ehdoin tahdoin rikota. Mun teini-ikäinen lapseni suutuspäissään paiskasi kännykkänsä lattiaan ja siitäpä tulikin pitkä itku. Ei raivoa enää.

Ollessani teini isä kyllästyi oven paisokomiseen ja nosti huoneeni oven pois saranoiltaan. Viritin sitten nuppineuloilla lakanan oviaukon peitoksi.