Miten reagoitte, jos lapsi osoittaa mieltään paiskomalla ovia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Ensimmäinen asia ei ole suuttumuksen purkaminen vaan se että tunteen tunnistaa ja sen sallii. Kun tunteella on nimi sen voi opetella purkamaan. Purkamisen ei tarvitse viisi vuotiaallakaan tapahtua välittömästi vaan voi ihan hyvin opettaa lapsen purkamaan/käsittelemään tunteen siinä vaiheessa kun se on mahdollista. Metsälenkille ei tarvi lähteä välittömästi ja jos tyynyä ei ole lähimaillakaan niin vähän hankalahan se on käsitellä tunteensa sen avulla välittömästi.

Mitä isompi sen pidempään sitä tunteiden käsittelyä on siirtää. Salille nyrkkeilyäsäkkiä lyömään on ehkä mahdollista mennä vasta seuraavana päivänä.

Jotenkin vaikuttaa sille että tunteiden käsittely ja niiden tunniistaminenkin on sinulle hiukan vierasta. Sitä on mahdollista opetella myös aikuisena.

Ei kyllä oma suuttumukseni ole tuollaista, että sen voi lykätä seuraavaan päivään. Voi se laantua ja muuttua harmitukseksi, mutta ei minulla ole mitään purkamatonta tunnetta enää seuraavana päivänä. Aika oidolta kuulostaa tuollainen.

Valtaosa tunteista onkin sellaisia että jo se riittää että ne tunnistaa ja sen hyväksyy että välillä harmittaa. Myös lapsi oppii nopeasti että kaikki tunteita ei edes erityisesti tarvi käsitellä eikä näyttääkään. Jos viisi vuotias paiskoo ovia jokaisen harmistuksen kohdalla ei niitä tunnetaitoja ole. Minusta tosin viisi vuotialla niitä pitäisi jonkin verran olla.

Hohhoo. Jos sattuu olemaan temperamentiltaan räiskyvä viisivuotias niin on kyllä kohtuuton vaade, ettei paiskaisi joskus tulistuneena jotain ovea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyyhän lapsella olla jokin keino ilmaista suuttumustaan ja tulla huomioiduksi tämän vaikean tunteensa kanssa.

Sen ei tarvitse olla oven paiskominen. Löisi vaikka tyynyä sitten, jos on pakko fyysisiä keinoja käyttää.

Minusta oven paiskominen on paljon parempi kuin minkään asian lyöminen. Olen aina opettanut, että suuttuneena nyrkkejä ei saa käyttää mihinkään. Ap

Ihan ensin kannattaa ehkä opetella itse se että muut eivät ehkä toimi eivätkä halua toimia niin kuin sinä. Ei todennäköisesti lapsesikaan. Sinun tehtäväsi on auttaa lapsia purkamaan tunteita heidän omalla tavalla. Jos siihen toimiva keino on ovien paiskominen (naapureita ei ole lähellä) niin miksi lapsen täytyisi toimia niin kun sinä toimit? Jos tehokas tapa purkaa kiukkua on vaikka nyrkkeilysääkin (tai sen tyynyn) lyöminen niin miksi lapsi ei saisi sinä käyttää?

Koska jos suuttuukin paikassa, jossa ei ole lähimaillakaan tyynyä, nyrkkeilysäkkiä tai vastaavaa vaan vaikkapa vain muita lapsia, niin mites arvelet helposti käyvän, jos lapsi on opetettu purkamaan suuttumuksensa nuijimalla jotain asiaa?

Ap

Ensimmäinen asia ei ole suuttumuksen purkaminen vaan se että tunteen tunnistaa ja sen sallii. Kun tunteella on nimi sen voi opetella purkamaan. Purkamisen ei tarvitse viisi vuotiaallakaan tapahtua välittömästi vaan voi ihan hyvin opettaa lapsen purkamaan/käsittelemään tunteen siinä vaiheessa kun se on mahdollista. Metsälenkille ei tarvi lähteä välittömästi ja jos tyynyä ei ole lähimaillakaan niin vähän hankalahan se on käsitellä tunteensa sen avulla välittömästi.

Mitä isompi sen pidempään sitä tunteiden käsittelyä on siirtää. Salille nyrkkeilyäsäkkiä lyömään on ehkä mahdollista mennä vasta seuraavana päivänä.

Jotenkin vaikuttaa sille että tunteiden käsittely ja niiden tunniistaminenkin on sinulle hiukan vierasta. Sitä on mahdollista opetella myös aikuisena.

Ei kyllä oma suuttumukseni ole tuollaista, että sen voi lykätä seuraavaan päivään. Voi se laantua ja muuttua harmitukseksi, mutta ei minulla ole mitään purkamatonta tunnetta enää seuraavana päivänä. Aika oidolta kuulostaa tuollainen.

Valtaosa tunteista onkin sellaisia että jo se riittää että ne tunnistaa ja sen hyväksyy että välillä harmittaa. Myös lapsi oppii nopeasti että kaikki tunteita ei edes erityisesti tarvi käsitellä eikä näyttääkään. Jos viisi vuotias paiskoo ovia jokaisen harmistuksen kohdalla ei niitä tunnetaitoja ole. Minusta tosin viisi vuotialla niitä pitäisi jonkin verran olla.

Hohhoo. Jos sattuu olemaan temperamentiltaan räiskyvä viisivuotias niin on kyllä kohtuuton vaade, ettei paiskaisi joskus tulistuneena jotain ovea.

Aina nuo ovat temperamenttisia. Huonokäytöksinen ei ole kukaan.

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

jos haluais olla ilkeä (palstalaiset ja mode tarkkana) niin vaihtais oven paikalle oviverhon ja sitte kun toista viduddaa niin paskaset naurut päälle että paiskopa tuota!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Det hände inte, men skulle det ha hänt skulle jag säkert ha skruvat bort dörren från det barnets rum som inte klarar av att stänga en sådan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi teille on niin vaikea hyväksyä että lapsellakin voi olla vihan tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teille on niin vaikea hyväksyä että lapsellakin voi olla vihan tunteita?

Tietysti voi. Se, miten ne käsittelee, on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teille on niin vaikea hyväksyä että lapsellakin voi olla vihan tunteita?

Tietysti voi. Se, miten ne käsittelee, on asia erikseen.

Mitä keinoja siis jätät lapsellesi osoittaa että on vihainen? Vihan ilmaiseminen on normaalia kommunikaatiota ja kuuluu ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Jos naapurissasi asuu esim. heikkokuntoinen vanhus, sairas, herkkäkorvainen, nukkuva vauva tai vuorotyötä tekevä, ei sinun lapsesi tai ylipäätään kenenkään ovien paiskomiset ole asiaan kuuluvaa toimintaa.

Ex-mieheni oli opetettu lapsena olemaan nöyrä ja huomaamaton. Ei koskaan oppinut sanomaan omia mielipiteitään. Loppujen lopuksi nelikymppisenä oli niin ahdistunut ja masentunut että alkoi turruttaa tunteitaan päihteillä. Se on epätervettä kasvattaa lapsia olemaan näyttämättä tunteitaan, vaikka niin onkin tehty Suomessa varmaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Jos naapurissasi asuu esim. heikkokuntoinen vanhus, sairas, herkkäkorvainen, nukkuva vauva tai vuorotyötä tekevä, ei sinun lapsesi tai ylipäätään kenenkään ovien paiskomiset ole asiaan kuuluvaa toimintaa.

Jos hän häiriintyy tuosta niin hän häiriintyy siitäkin kun lumi putoaa katolta tai auto ajaa talon ohi. Ei tuollaisia ihmisiä voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni oli opetettu lapsena olemaan nöyrä ja huomaamaton. Ei koskaan oppinut sanomaan omia mielipiteitään. Loppujen lopuksi nelikymppisenä oli niin ahdistunut ja masentunut että alkoi turruttaa tunteitaan päihteillä. Se on epätervettä kasvattaa lapsia olemaan näyttämättä tunteitaan, vaikka niin onkin tehty Suomessa varmaan aina.

Taidat sekoittaa nyt tunteiden tukahduttamiseen. Siitä tässä ei ollut kyse. Jos sinulle on vain kaksi ääripäätä, tunteiden täydellinen tukahduttaminen ja tavaroiden (tai ihmisten/eläinten) häiritseminen tai vahingoittaminen, suosittelen laajentamaan näkemyksiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kävisin kysymässä, että mikä hänellä on hätänä ja kuuntelisin häntä.

Pienen lapsen kanssa keksisin sellaista tekemistä jolla ajatukset saa pois siitä harmittavasta asiasta.

Eli ei mitään seurausta oven paiskomisesta? Onko mistään muustakaan?

Ei ole tarve alistaa lasta.

Eri

Mitä tekemistä alistamisella on asian kanssa?

Miksi tunteiden näyttämisestä pitäisi tulla rangaistus? Pidän sitä alistamisena että normaaleja tunteita ei saa näyttää tai niistä tulee rangaistus. Tuollaisesta oppii vain että itsessä on jotain vikaa, kun tuntee tunteita joita ei saisi tuntea.

Jos lapsi paiskoo raivoissaan oven, se voi häiritä naapureita ja vaurioittaa ovea ja saranoita. Jos lapsi paiskaa raivoissaan jonkun esineen, se saattaa mennä rikki. Jos lapsi lyö raivoissaan päiväkotikaveriaan, kaveria voi tosissaan sattua. Nämä tunteen näyttämisetkö ovat sinusta ok?

Oven läimäiseminen kiinni ei vahingoita ketään, joten se on aivan eri asia kuin jonkun lyöminen. Mutta se lyöminen varmasti tulee todennäköisemmäksi jos ihmisen, minkä ikäisen tahansa, pitää padota tunteitaan. Ja maailmaan kyllä ääntä mahtuu. Satunnainen paukahdus kerrostalossa on normaalia elämiseen kuuluvaa ääntä.

Jos naapurissasi asuu esim. heikkokuntoinen vanhus, sairas, herkkäkorvainen, nukkuva vauva tai vuorotyötä tekevä, ei sinun lapsesi tai ylipäätään kenenkään ovien paiskomiset ole asiaan kuuluvaa toimintaa.

Jos hän häiriintyy tuosta niin hän häiriintyy siitäkin kun lumi putoaa katolta tai auto ajaa talon ohi. Ei tuollaisia ihmisiä voi auttaa.

Päinvastoin. Ne ovat normaaleja ääniä, toisin kuin erittäin aggressiivinen äkillinen pamaus, joka tulee oven paiskomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Missä te säilytätte niitä ovia useampia päiviä? Miten saatte ne saranoilta ja saranoille turvallisesti?

Jos et saa lastasi kuriin teini-ikään mennessä, tuo ongelma on pienimpiä.