Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisia kummitteluja
01.12.2022 |
Vanhan tarinan mukaan jos menee jouluyönä Vanhalle suurtorille Turussa, pystyy näkemään siellä mestattujen vankien kallojen muodot pimeässä.
Mutta parhaat räyhänhenget löytyy saman kaupungin rakennuksista. Mm. Tähtitornissa kummittelee itsemurhan tehnyt tutkija, pääkirjaston kellarissa tekee edelleen työtään entinen kirjastonhoitaja, ja tietty Turun linnassa on monta ihan näyttäytyvää aavetta.
Mitä kuuluisia kummitteluja muualla Suomessa on?
Kommentit (158)
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä henk. koht. tunsin tän kirjastonhoitajan. Olen ollut töissä Turun kaupungin kirjastossa hyllyapinana. Mut laitettiin tonne kellariin joinain aamun hakuvuoroina yksinäni, ja aina tervehdin ensin kummitusta ja sit koko ajan kun hain kellarista varauksia lauleskelin, koska en halunnut kuulla tai nähdä mitään weird shittii.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Oo, totta! Hitsi kun tämäkin kaupunki hyödyntäisi näitä juttuja. Joku mainostettu kierros observatoriossa. Jota ei kohta enää ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääministerinä on näivettyneen näköinen kummitus.
Jauhoilla valkaistu.
Oikeesti menkää pakkomielteinenne vaikka jonnekin ylikselle. Toi on jo sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylöjärvellä oli aika raflaava poltergeist.
"Vuonna 1885 Ylöjärvellä Efraim Martinin torpassa tapahtui selittämättömiä asioita, joita puitiin oikeudessa asti. Oikeuden kuulemien todistajien mukaan ylöjärveläisessä torpassa tapahtui poltergeist-ilmiöitä: esineitä putosi ilman näkyvää syytä, henget heittelivät aggressiivisesti tavaroita ja tulipaloja syttyi ilman selitystä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Paitsi jos täällä palstailee aave 1920-luvulta :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Totta. Tulee äkkiä katsottua vuosiluku väärin. Mutta tasaluvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Joo, selvästi ei ole vuosiluvut sun ominta aluetta. Emme elä vuotta 1922, voit vilkaista vaikka ikkunasta kadulle. Näkyykö T-Fordeja?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Joo, selvästi ei ole vuosiluvut sun ominta aluetta. Emme elä vuotta 1922, voit vilkaista vaikka ikkunasta kadulle. Näkyykö T-Fordeja?!
Anteeks? Vuodesta 1822 on 200 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Totta. Tulee äkkiä katsottua vuosiluku väärin. Mutta tasaluvuilla.
Menin itse samaan kompaan :) Mutta mun mielestä 1980 oli 20 vuotta sitten, joten sata vuotta ei silleen oo kauheen iso heitto myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Tiedän kovan teknologian miehiä jotka on tulleet hattu kourassa joiltain työkeikoilta, naama lakananvalkoisena :)
Meidän kunnan alueella on yksi talo, jossa kummisetäni kaveri asui aikoinaan. Asukki, kummisetäni ja muut asiasta minulle kertoneet ovat kaikki juoppoja. Kuitemkin kertomukset tästä kummituksesta ovat toisten paikalla olematta yhteneväisiä. Kello viiden aikaan kuuluu ääni, kuin ovi avattaisiin ja suljettaisiin ja joku kävelisi leivinuunin eteen ja pudottaisi siihen sylillisen halkoja. Kummisetä sanoi, että kun hän oli siellä yötä, osa porukasta pelkäsi tosissaan aamu viiden aikaam, koska "taas se kohta tulee". Kummi ei ollut kuulemma pelännyt vaan sanonut; "Laita nyt tulet. kun puitakin toit!". Huhu kertoo, että sen todella vanhan talon perustuksiin olisi haudattu lapsi. Minulle tarinat, joita olen tosiaan kuullut useilta eri henkilöiltä erikseen tuovat mielikuvia, että siellä olisi jollakin lapsella ollut tosi paha olla. Esaimerkiksi, että se pahoinpidelty lapsi tuo ne puut viimeisillä voimillaan ja romahtaa kuolleena lattialle tai että lapsen pahoinpitelevä vanhempi on pahoinpidellyt hänet kuoliaaksi ja polttaa siinä leivinuunissa asioiden tolan salaamiseksi. Ei kiva. Jotain siellä on tapahtunut.
Olisiko ollut joskus marraskuun 3. 1954 kun nuorempana mökillä kuusamossa kun käväsin ulkohuussissa niin juuri istahtaessani pöntölle huomasin ikkunasta tosi kirkkaan valon joka välähti erittäin nopeasti. Välähyksen jälkeen aloin kuulla outua huminaa. Pyyhin nopeasti ja lähdin pois huussista takaisin mökkiin kertomaan vanhemille tapahtuneesta. Vanhemmat sanoivat sen olevan metsässä asuva Huussivaltias. En tiedä tähänkään päivään onko tämä tarina tästä kakkamonsterista totta vai ei. En ehtinyt kysyä vanhemmiltä ennnen heidän kuolemaa, että onko totta vai tarua. Linkki kirjaani jonka kirjoitin tapahtumasta shorturl.at/wBPSU
Turussa on kummitellut muuallakin. Runosmäessä oli aikoinaan autio omakotitalo, jossa asui räyhähenki. Karkotti raivollaan kaikki taloon yrittävät.
Myös Stålarminkadun puutaloissa kummitteli, asunnossa ei mikään perhe kauaa asunut. En tiedä miten nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Kummituksia ei ole olemassa, s***nan m***kku!
Alue: Aihe vapaa
Uuu lisää!