Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisia kummitteluja
01.12.2022 |
Vanhan tarinan mukaan jos menee jouluyönä Vanhalle suurtorille Turussa, pystyy näkemään siellä mestattujen vankien kallojen muodot pimeässä.
Mutta parhaat räyhänhenget löytyy saman kaupungin rakennuksista. Mm. Tähtitornissa kummittelee itsemurhan tehnyt tutkija, pääkirjaston kellarissa tekee edelleen työtään entinen kirjastonhoitaja, ja tietty Turun linnassa on monta ihan näyttäytyvää aavetta.
Mitä kuuluisia kummitteluja muualla Suomessa on?
Kommentit (158)
Onko täällä nyt joku erityisen pahantuulinen ihminen kommentoimassa? Lukeepa melkein mitä keskustelua tahansa tältä päivältä, hän on koko ajan kommentoimassa ilkeään sävyyn, ihan kun jotenkin kerjäisi verta nokastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vuosi oli kun se tähtitornijuttu tapahtui?
Henrik Johan Wahlbeck surmasi itsensä observatoriossa 22.10.1822.
Hänet näki kummittelemassa eräs vahtimestari, joka ei tajunnut todistavansa kummittelua kun hän näki miehen makaavan verilammikossa ja soitti apua. Hänen palattuaan paikalle ruumis oli hävinnyt.
Tämän tapahtuman ajankohtaa ei ainakaan minun kirjani 'Aaveiden Turku' tarkenna tuon enempää.
Siitä on siis tasan sata vuotta, kun se tapahtui. Paitsi lokakuu meni jo.
Öööö niin siis 200 vuotta, jos tarkkoja ollaan.
Joo, selvästi ei ole vuosiluvut sun ominta aluetta. Emme elä vuotta 1922, voit vilkaista vaikka ikkunasta kadulle. Näkyykö T-Fordeja?!
Onko kivaa vastata noin ivallisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Kummituksia ei ole olemassa, s***nan m***kku!
Taas iski palstan räyhähenki.
Mikä se tekee elämäsi noin vaikeaksi, että haistattelet ihmisiä?
Ystäväni oli aikoinaan töissä Kansallisteatterissa ja siellä kuului säännöllisesti erikoisia ääniä iltaisin. Kummituksia on useita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli aikoinaan töissä Kansallisteatterissa ja siellä kuului säännöllisesti erikoisia ääniä iltaisin. Kummituksia on useita.
Oiii kerro lisää. Jotenkin teattereiden kummituksissa on sitä jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa on kummitellut muuallakin. Runosmäessä oli aikoinaan autio omakotitalo, jossa asui räyhähenki. Karkotti raivollaan kaikki taloon yrittävät.
Myös Stålarminkadun puutaloissa kummitteli, asunnossa ei mikään perhe kauaa asunut. En tiedä miten nykyään on.
Oikeesti?? Oon asunut Martissa 15 vuotta ja aina kun kävelen Stålarminkadulla tyyliin juoksen pari korttelia. Siis ilta-aikaan vaikka on koira mukana.
Hyi saakeli, kerran kun käännyin Stålarmilta Tiilentekijänkadulle näin puutalon ikkunassa jonkun silinterihattupäisen hahmon. Jäin sitä katsomaan ja kun käännyin hetkeksi hävisi hahmokin.
Ehkä asukkaalla oli pukujuhlat? Oli kuin Abraham Lincoln.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistatteko aikoinaan sen ohjelman, jossa meedio Marja Pennanen vieraili paikoissa joissa väitettiin kummiteltavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli aikoinaan töissä Kansallisteatterissa ja siellä kuului säännöllisesti erikoisia ääniä iltaisin. Kummituksia on useita.
Oiii kerro lisää. Jotenkin teattereiden kummituksissa on sitä jotain
Kansallisteatterissahan kummittelee ainakin näyttelijä Urho Somersalmi s. 1888 k. 1962.
Hän sai Näyttelijäliitolta lahjaksi kirveen, muistoksi arvokkaasta työstään.
Myöhemmin hän kolautti vaimonsa Aili Somersalmen sillä samaisella kirveellä kuoliaaksi ja hirtti itsensä kattokoukkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli aikoinaan töissä Kansallisteatterissa ja siellä kuului säännöllisesti erikoisia ääniä iltaisin. Kummituksia on useita.
Oiii kerro lisää. Jotenkin teattereiden kummituksissa on sitä jotain
Kansallisteatterissahan kummittelee ainakin näyttelijä Urho Somersalmi s. 1888 k. 1962.
Hän sai Näyttelijäliitolta lahjaksi kirveen, muistoksi arvokkaasta työstään.
Myöhemmin hän kolautti vaimonsa Aili Somersalmen sillä samaisella kirveellä kuoliaaksi ja hirtti itsensä kattokoukkuun.
Hirveää! Eli murha-itsemurha ja kaikki noinkin äskettäin. Mikähän hänet sai niin sekoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko aikoinaan sen ohjelman, jossa meedio Marja Pennanen vieraili paikoissa joissa väitettiin kummiteltavan?
Muistan! Sillä oli mukana se toimittaja. Ne meni johonkin isoon mökkiin missä oli tosi aktiivisia kummituksia ja sit se Marja käveli siellä metsätiellä ja tunsi miten kirves lyö takaraivoon.
Sit ne oli jossain teatterissakin.
Rovaniemellä nyt jo puretussa Sampo-talossa (joka oli väitetysti rakennettu toisen maailmansodan jälkeen saksalaisten bunkkerin päälle) oli 1990-luvun lopulla rokkibaari Rio Grande, jossa olin töissä. Olin kuullut juttuja Granden kummituksesta. Granden kummitus tuli takaovesta sisään ja meni yläkertaan. Yläkerrassa monet olivat nähneet hattupäisen miehen. Jopa eräs hyvin epäileväinen työkaveri oli nähnyt siellä "jotain, mitä ei osaa selittää, mutta jotain siellä oli."
Eräänä aamuna olin siivoamassa / avaamassa, kun kuulin takaoven käyvän. Takaovi oli raskas ja hankalasti avattava ja suljettava, joten se ei kolissut itsekseen. Ajattelin ensin, että se on tavarantoimittaja, mutta kuulin askeleet yläkerran portaissa. Meillä oli varasto kellarissa... kun menin katsomaan, yläkerrassa ei ollut ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko aikoinaan sen ohjelman, jossa meedio Marja Pennanen vieraili paikoissa joissa väitettiin kummiteltavan?
Muistan! Sillä oli mukana se toimittaja. Ne meni johonkin isoon mökkiin missä oli tosi aktiivisia kummituksia ja sit se Marja käveli siellä metsätiellä ja tunsi miten kirves lyö takaraivoon.
Sit ne oli jossain teatterissakin.
Olis kiva nähdä sarja uusintana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni oli aikoinaan töissä Kansallisteatterissa ja siellä kuului säännöllisesti erikoisia ääniä iltaisin. Kummituksia on useita.
Oiii kerro lisää. Jotenkin teattereiden kummituksissa on sitä jotain
Kansallisteatterissahan kummittelee ainakin näyttelijä Urho Somersalmi s. 1888 k. 1962.
Hän sai Näyttelijäliitolta lahjaksi kirveen, muistoksi arvokkaasta työstään.
Myöhemmin hän kolautti vaimonsa Aili Somersalmen sillä samaisella kirveellä kuoliaaksi ja hirtti itsensä kattokoukkuun.
Hirveää! Eli murha-itsemurha ja kaikki noinkin äskettäin. Mikähän hänet sai niin sekoamaan?
Urholla oli ollut mielenterveysongelmia jo pitkään. Näyttelijä Pentti Siimes kertoi elämäkerrassaan merkillisiä juttuja joita hänelle kävi. Ja Kansallisteatterissa hänelläkin oli joku kummituskokemus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki kummitukset ovat Turussa ja Helsingissä?
No eivät kyllä ole! Siksi haluan muualtakin tarinoita kuin täältä (Turusta). Ihan varmana on koko Suomessa tarinoita kummitteluista.
Helsingissä järjestetään kummituskävelyjä. Parin tunnin reitti jossa oli opas mukana joka kertoi mitä missäkin talossa oli tapahtunut. Mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisenä turkulaisena olen tietoinen näistä kummitteluista. Pääkirjaston kellariin ei tietääkseni ihan jokainen työntekijä uskalla edes mennä.
En epäile näitä tarinoita yhtään vaikka kovan teknologian mies olenkin. Historiallisessa kaupungissa sattuu ja tapahtuu.
Kummituksia ei ole olemassa, s***nan m***kku!
Jos sinulla on tuollainen asenne ihan tällaisella viattomalla keskustelupalstalla, miten sinulle mahtaa käydä, jos menet yöllä nakkikioskille? Saat varmaan turpaasi viikoittain.
Kumma tyyppi.
Alue: Aihe vapaa
Oikeesti?? Oon asunut Martissa 15 vuotta ja aina kun kävelen Stålarminkadulla tyyliin juoksen pari korttelia. Siis ilta-aikaan vaikka on koira mukana.