Miltä paniikkikohtaus oikeasti tuntuu?

Varmaan jokaisella tuntuu erilaiselta. Itselläni pyörtymisen tunne ja sydän hakkaa, jäsenet puutuvat.

Kammottavalta. Pelottavalta.

Sydän hakkaa, painon tunne rinnan päällä, jalkoja heikottaa, kylmä hiki, joskus jopa pimenee silmissä. Selittämätön kauhun ja ikäänkuin lähestyvän kuoleman tunne.

Itsellä tulee yhtäkkinen ahdistuneisuus, voi päästä pissa housuun, ei meinaa saada hengitettyä, sydän hakkaa ja jotenkin pitää vain päästä pois paikalta. Sitten kun pääsee ulkoilmaan esim. vaikka puistoon niin sitten

alkaa rauhoittumaan. Pahimmat paikat itselle on hissi ja bussi, joita vältän parhaani mukaan.

Yhden kerran elämässä taisi olla enkä silloin todellakaan olisi pystynyt kirjoittelemaan mitään minnekään. Tuntui kuin jossain akvaariossa olisi ollut, putkinäkö, nippanappa sain istuttua tuolille. Muuta en tuosta muistakaan.

Välillä tuntuu huimauksena, sydämen tykytyksenä ja ns. hitautena, ja saattaa olla vaikeuksia hengittää rauhallisesti. Toisinaan taas tulee pelkkä lamaannus ja kykenemättömyys ottaa kontaktia mihinkään. Se tuntuu siltä kuin olisin veden alla ja omassa kuplassa.

Välillä menee isommalle vaihteelle jolloin tulee hyperventilaatio, kylmä hiki, tuntuu kuin sydän tulee pian rinnasta ulos. Täysi lamaannus eikä silloin kykene mihinkään järkevään. Ainoa mitä tuntee on sisuksia repivä paniikki joka huutaa palosireenin lailla joka solussa. Karsee olotila.

Tuo ensimmäinen saattaa mennä ohi ilman että muut huomaavat mutta tuon jälkimmäisen jos saa ihmisten ilmoilla niin ei jää huomaamatta.

Heikottaa, huimaa, jalat voimattomat, ei pysty keskittymään, ääni saattaa väristä. Samaan aikaan haluaa jähmettyä paikoilleen ja paeta. Tulee minulla eritysesti esim. jonossa, liukuportaissa, bussissa eli tilanteissa, joista ei pääse helposti pois.

Kakki lurahtaa pöxyyn.

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu huimauksena, sydämen tykytyksenä ja ns. hitautena, ja saattaa olla vaikeuksia hengittää rauhallisesti. Toisinaan taas tulee pelkkä lamaannus ja kykenemättömyys ottaa kontaktia mihinkään. Se tuntuu siltä kuin olisin veden alla ja omassa kuplassa.

Välillä menee isommalle vaihteelle jolloin tulee hyperventilaatio, kylmä hiki, tuntuu kuin sydän tulee pian rinnasta ulos. Täysi lamaannus eikä silloin kykene mihinkään järkevään. Ainoa mitä tuntee on sisuksia repivä paniikki joka huutaa palosireenin lailla joka solussa. Karsee olotila.

Tuo ensimmäinen saattaa mennä ohi ilman että muut huomaavat mutta tuon jälkimmäisen jos saa ihmisten ilmoilla niin ei jää huomaamatta.

Osaatko sanoa voiko tällainen ensin kuvaamasi olo kestää vaikka puoli päivää vai onko nämä paniikkikohtaukset sellaisia, että ne alkaa äkillisesti, kestää vaikka vartin ja loppuu aika äkillisesti?

Ap

Paha paniikkikohtaus tuntuu itsellä siltä että kertakaikkisesti hajoaa ytimiään myöten. Pelkää että järki lähtee lopullisesti, tai tapahtuu jotain muuta äärimmäisen hirveää ja peruuttamatonta. Sellaista tuhoutumisenpelkoa jota varmasti saaliseläimet tuntevat jos hengenlähtö on lähellä. Koko keho joko lamaantuu tai on äärimmäisessä taisteluvalmiudessa hahmotonta uhkaa vastaan ja nuo tilat voivat vuorotella. Ihmisten ilmoilla tuntuu siltä että on päästävä pois/omaan rauhaan koska tuntuu ettei kehoaan ja käytöstään enää hallitse, yksin kotona taas tuntuu ettei voi olla yksin hetkeäkään.

Tulee tarve heittäytyä selälleen maahan ja alkaa sätkimään raajoja holtittomasti. Todella noloa jos sattuu olemaan tuolloin esim. kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Sydän hakkaa, painon tunne rinnan päällä, jalkoja heikottaa, kylmä hiki, joskus jopa pimenee silmissä. Selittämätön kauhun ja ikäänkuin lähestyvän kuoleman tunne.

Sama. Ja mitään paniikkia ei tunne ainakaan tietoisesti ennen kuin nuo oireet alkaa ja pelkää kuolevansa tähän ja nyt, eli siinä mielessä tuo nimitys "paniikkikohtaus" on hivenen harhaanjohtava.

Toki elimistö on syystä tai toisesta paniikissa jonka vuoksi nuo oireetkin sitten tulee, mutta ei sitä itse ole mitenkään hädissään eikä peloissaan vaan nuo fyysiset oireet tulee yllättäen ja sitten vasta alkaa panikoida, että nytkö mä kuolen..

Silmissä sumenee ja välillä kohtauksen eka oire on sellainen kuin joku katkaisisi virrat ihan sekunnin sadasosaksi päästä. Heikottaa ja huimaa. Verenpaine oikein kohisee korvissa ja sydän jumpsuttaa ihan h u lluna eikä meinaa rauhoittua millään vaikka kuinka vetää henkeä rauhallisesti ja yrittää olla rennosti stressaamatta.

Mä kärsin paniikkihäiriöstä 15-25 v:nä joten kokemusta on paljon. Mulla liittyi kohtaukseen esim. tunnetta että vaikka henki kulkee, se ei jotenkin keuhkoissa "vaikuta", että en saa happea vaikka hengittäisin kuinka paljon. Tästä seurasi hyperventilaatiota, mistä sitten huimausta, sekavaa oloa jne. Lisäksi mulla yleensä kuului oireisiin itseni hallinnan menettämisen ja sekoamisen pelko. Sellainen että voisin vaikka alkaa yhtäkkiä pahoinpidellä ihmisiä, ajaa päin vastaantulevaa autoa tai hypätä sillalta tai mitä vaan, hulluuden puuskassa. Ja kerran kun sain paniikkikohtauksen nähtävyys-tornissa, tosiaan pyrin hyppäämään sieltä alas ja viime hetkessä joku sai minut pelastettua tarttumalla vaatteisiin ja repimällä alas kaiteelta.

Myös dissosiaation tunnetta oli toisinaan, erityisesti lievemmissä kohtauksissa: oma keho, maailma, kaikki tuntui vieraalta ja merkityksettömältä. Tuntui että voisin vaikka tap paa, itseni tai jonkun muun, eikä se tuntuisi miltään. Oli kuin todlelisuus ei olisi oikeasti todellista vaan vain joku hypnoosikuva tai jotain, jotain missä millään ei ole väliä. 

Hallitsematonta tärinää, itkua, painon tunne rintakehällä, kiihtynyt hengitys, kylmä hiki, kauhu, epätoivo.. olen myös kerran joutunut lähtemään päivystykseen kun luulin että kärsin sydäristä.

Paniikki voi iskeä ihan milloin vain esim. sinä iltana kun mies lähti kuskaamaan päivystykseen niin en edes tehnyt mitään ihmeellistä. Puhelin kourassa selailin nettiä.

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ei ole sitten yhtään mukava diagnoosi. Onneksi olen vuosien aikana oppinut joten kuten hallitsemaan oloani mutta toki toivoisin että olisin terve.. ja ennen kaikkea vapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu huimauksena, sydämen tykytyksenä ja ns. hitautena, ja saattaa olla vaikeuksia hengittää rauhallisesti. Toisinaan taas tulee pelkkä lamaannus ja kykenemättömyys ottaa kontaktia mihinkään. Se tuntuu siltä kuin olisin veden alla ja omassa kuplassa.

Välillä menee isommalle vaihteelle jolloin tulee hyperventilaatio, kylmä hiki, tuntuu kuin sydän tulee pian rinnasta ulos. Täysi lamaannus eikä silloin kykene mihinkään järkevään. Ainoa mitä tuntee on sisuksia repivä paniikki joka huutaa palosireenin lailla joka solussa. Karsee olotila.

Tuo ensimmäinen saattaa mennä ohi ilman että muut huomaavat mutta tuon jälkimmäisen jos saa ihmisten ilmoilla niin ei jää huomaamatta.

Osaatko sanoa voiko tällainen ensin kuvaamasi olo kestää vaikka puoli päivää vai onko nämä paniikkikohtaukset sellaisia, että ne alkaa äkillisesti, kestää vaikka vartin ja loppuu aika äkillisesti?

Ap

Sekä että ainakin itsellä. Välillä se paniikkikohtaus on vaan enemmän tuollainen nopea välähdys ja välillä oireet taas kestää jopa vuorokauden.

Ja ne siis loppuukin tavallaan ihan yhtälailla ykskaks mitä ilmaantuukin.

Todella inhottavaa.

Voiko tällainen kohtaus tulla rauhallisessa, kivassa, viihtyisässä tilanteessa kotona ilman mitään syytä (siis niin että koko päivä ollut tavallinen ja rauhallinen)?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu huimauksena, sydämen tykytyksenä ja ns. hitautena, ja saattaa olla vaikeuksia hengittää rauhallisesti. Toisinaan taas tulee pelkkä lamaannus ja kykenemättömyys ottaa kontaktia mihinkään. Se tuntuu siltä kuin olisin veden alla ja omassa kuplassa.

Välillä menee isommalle vaihteelle jolloin tulee hyperventilaatio, kylmä hiki, tuntuu kuin sydän tulee pian rinnasta ulos. Täysi lamaannus eikä silloin kykene mihinkään järkevään. Ainoa mitä tuntee on sisuksia repivä paniikki joka huutaa palosireenin lailla joka solussa. Karsee olotila.

Tuo ensimmäinen saattaa mennä ohi ilman että muut huomaavat mutta tuon jälkimmäisen jos saa ihmisten ilmoilla niin ei jää huomaamatta.

Osaatko sanoa voiko tällainen ensin kuvaamasi olo kestää vaikka puoli päivää vai onko nämä paniikkikohtaukset sellaisia, että ne alkaa äkillisesti, kestää vaikka vartin ja loppuu aika äkillisesti?

Ap

Tunnin tai pari jopa saattaa olotila kestää, mutta olen luonut itselleni keinoja päästä olosta ns. yli. En muista kuinka kauan kestivät ennen kuin opin rauhoittelemaan itseäni. Ensimmäiset kohtaukset kun tulivat n. 20 vuotta sitten. Nykyään menee noin 30-60 minuuttia pahimmassa vaiheessa. Tämä on siis kun kohtaus tulee lievänä. Pahimmassa tapauksessa menee useita tunteja ja siitä jää pitkäksi aikaa väsynyt ja surkea olo.

Äkillisesti saattaa myös iskeä jos jokin tilanne pääsee yllättämään esim. säikähtää jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mä kärsin paniikkihäiriöstä 15-25 v:nä joten kokemusta on paljon. Mulla liittyi kohtaukseen esim. tunnetta että vaikka henki kulkee, se ei jotenkin keuhkoissa "vaikuta", että en saa happea vaikka hengittäisin kuinka paljon. Tästä seurasi hyperventilaatiota, mistä sitten huimausta, sekavaa oloa jne. Lisäksi mulla yleensä kuului oireisiin itseni hallinnan menettämisen ja sekoamisen pelko. Sellainen että voisin vaikka alkaa yhtäkkiä pahoinpidellä ihmisiä, ajaa päin vastaantulevaa autoa tai hypätä sillalta tai mitä vaan, hulluuden puuskassa. Ja kerran kun sain paniikkikohtauksen nähtävyys-tornissa, tosiaan pyrin hyppäämään sieltä alas ja viime hetkessä joku sai minut pelastettua tarttumalla vaatteisiin ja repimällä alas kaiteelta.

Myös dissosiaation tunnetta oli toisinaan, erityisesti lievemmissä kohtauksissa: oma keho, maailma, kaikki tuntui vieraalta ja merkityksettömältä. Tuntui että voisin vaikka tap paa, itseni tai jonkun muun, eikä se tuntuisi miltään. Oli kuin todlelisuus ei olisi oikeasti todellista vaan vain joku hypnoosikuva tai jotain, jotain missä millään ei ole väliä. 

Paniikkihäiriöön ei liity itsetuhoisuutta. Sinulla on varmaan ollut taustalla jotain muutakin.

Äärimmäinen ahdistus ja levottomuus. Kuin sinut olisi pakotettu nuorallakävelemään valtavan kuilun ylle, etkä oikein osaa nuorallakävellä. Siinä sitten horjut, kauhun vallassa, että putoat varmaan pian kuiluun ja tuhoudut.