Miltä paniikkikohtaus oikeasti tuntuu?

Olen 45-vuotias nainen ja välillä ollut outoja huonoja oloja, jotka kestävät muutaman tunnin. Lääkärit eivät terveysasemalla ole keksineet niihin syytä, eivät edes kai epäile mitään, muutamia tutkimuksia on tehty, niissä ei näkynyt mitään ja sanoivat vain että asia jää nyt auki koitappa jaksaa. Ja olen googlaillut ja ruvennut itse miettimään jos olisikin paniikkihäiriö. Mutta voikohan sellaisen kehittää noin vain tällä iällä? Varsinaista paniikkia en ole tuntenut, huonon olin tultua kyllä alkaa ahdistamaan kun sydän hakkaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kärsin paniikkihäiriöstä 15-25 v:nä joten kokemusta on paljon. Mulla liittyi kohtaukseen esim. tunnetta että vaikka henki kulkee, se ei jotenkin keuhkoissa "vaikuta", että en saa happea vaikka hengittäisin kuinka paljon. Tästä seurasi hyperventilaatiota, mistä sitten huimausta, sekavaa oloa jne. Lisäksi mulla yleensä kuului oireisiin itseni hallinnan menettämisen ja sekoamisen pelko. Sellainen että voisin vaikka alkaa yhtäkkiä pahoinpidellä ihmisiä, ajaa päin vastaantulevaa autoa tai hypätä sillalta tai mitä vaan, hulluuden puuskassa. Ja kerran kun sain paniikkikohtauksen nähtävyys-tornissa, tosiaan pyrin hyppäämään sieltä alas ja viime hetkessä joku sai minut pelastettua tarttumalla vaatteisiin ja repimällä alas kaiteelta.

Myös dissosiaation tunnetta oli toisinaan, erityisesti lievemmissä kohtauksissa: oma keho, maailma, kaikki tuntui vieraalta ja merkityksettömältä. Tuntui että voisin vaikka tap paa, itseni tai jonkun muun, eikä se tuntuisi miltään. Oli kuin todlelisuus ei olisi oikeasti todellista vaan vain joku hypnoosikuva tai jotain, jotain missä millään ei ole väliä. 

Paniikkihäiriöön ei liity itsetuhoisuutta. Sinulla on varmaan ollut taustalla jotain muutakin.

Ei muuta ainakaan koskaan todettu ja paniikkihäiriökin meni itsestään ohi iän myötä. En silloinkaan missään nimessä normaalitilassa halunnut vahingoittaa itseäni, mutta paniikkikohtauksessa usein tuli pelko, että sekoaisin ja tekisin niin silti. Ja sitten lopulta, kun olin saanut itseni terapeutin ohjein vakuutetuksi, että ne on vain ajatuksia, ei ihminen sillä tavalla sekoa, että se mitä yleensä sanotaan sekoamiseksi on mielisairauksia kuten skitsofreniaa, eikä se ala sillä lailla yhtäkkiä täytenä sekoamisena - sitten ikään kuin mieli kosti, että näytänpä sinulle, että kyllä niin voi seota että oikeasti haluaa tuhota itsensä vaikka pelkää kuolemaa. En ajatellut mitään, katsoin vaan ikään kuin sivusta itseäni kauhun vallassa miten hyppäsin kaiteelle roikkumaan ja aloin yrittää saada jalatkin siitä yli. Se tunne oli jottenkin sanoinkuvaamaton, kuin joku vieras tahto olisi ottanut minut valtaansa ja ajanut kohti tuhoa, ja minä taas sivusta katselin aivan kauhuissani, miettien että en halua kuolla, en halua tehdä tätä vanhemmilleni, en voi...

Ja vaikka minulla ei ole 20 vuoteen ollut mitään paniikkihäiriöön viittaavaakaan, saati itsetuhoisuutta, tuon takia loppuikäni tulen varomaan etten joudu mihinkään kovin vaaralliseen tilanteeseen, en ainakaan sellaiseen jossa voisin vaarantaa muitakin jos saan päähäni jotain tuollaista. Esim. matkoille en uskaltaisi lähteä ikinä, voi olla että paljon vieraita kokemuksia laukaisisi jotain.

Kaikilla on vähän eri oireet, tässä oman kohtaukseni pääpiirteet.

Ensin tulee olo, että jotain on huonosti, ts. vialla. Onko kenties vähän huono olo..? Happikaan ei oikein kulje. Lähes välittömästi tämän tajuamisen jälkeen iskee tunne, joka tuntuu lähes sähköiskulta: apua!! Sydän rupeaa hakkaamaan, henkeä on vaikea saada ja alan voimaan pahoin. Kohtaus kestää ehkä minuutin tai kaksi, mutta tuntuu ikuisuudelta. Rintakehässä on outo fiilis jotenkin. Jossain vaiheessa kohtaus laukeaa, ja olo on helpottunut sekä fyysisesti rento. Ei ole enää paha olla, sydän rauhoittuu jne. 

Usein sanotaan, että paniikkikohtauksen aikana ihminen esim. pelkää kuolevansa, mutta itselläni ei ole koskaan ollut tämmöistä pelkoa. Olen oksennuskammoinen (emetofobia), joten omat kohtaukseni pyörivät tuon pahoinvoinnintunteen ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen kohtaus tulla rauhallisessa, kivassa, viihtyisässä tilanteessa kotona ilman mitään syytä (siis niin että koko päivä ollut tavallinen ja rauhallinen)?

Ap

Voi varmaan jos on niin irti tunteistaan ettei ymmärrä olleensa tai olevansa ahdistunut. On vaan padonnut valtavasti kaikkea kunnes kaikki tulee yhtäkkiä rytinällä läpi. Myös hormoniheilahtelut on yksi mahdollisuus, huonosti nukkuminen, liika kofeiini yms. aivokemioihin vaikuttavat asiat

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias nainen ja välillä ollut outoja huonoja oloja, jotka kestävät muutaman tunnin. Lääkärit eivät terveysasemalla ole keksineet niihin syytä, eivät edes kai epäile mitään, muutamia tutkimuksia on tehty, niissä ei näkynyt mitään ja sanoivat vain että asia jää nyt auki koitappa jaksaa. Ja olen googlaillut ja ruvennut itse miettimään jos olisikin paniikkihäiriö. Mutta voikohan sellaisen kehittää noin vain tällä iällä? Varsinaista paniikkia en ole tuntenut, huonon olin tultua kyllä alkaa ahdistamaan kun sydän hakkaa. Ap

Kyllä voi tulla missä iässä vaan. Klassinen paniikkikohtaus usein kestää vain 20 minuuttia tms. voimakkaimmillaan, mutta kyllä ahdistuneisuuskohtaus voi kestää kauemmankin. Mutta voi olla myös että liittyy esivaihdevuosiin, sydämentykyttelyt esim. on ihan tavallinen oire, ja jos niistä huolestuu, voi siitä kehittää voimakkaankin ahdistuksen ja paniikin.

Sain karmean paniikkikohtauksen, kun olin krapulassa ja selasin TikTokia ja siellä oli koko ajan videoita siitä Korean väentungoksesta missä 150 ihmistä kuoli. Tuli sellainen olo, että nyt iski sydäri. Rintakehää puristi ja kuumotti, sydän hakkas tuhatta sataa, huimas jne. Meni ohi 10 minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen kohtaus tulla rauhallisessa, kivassa, viihtyisässä tilanteessa kotona ilman mitään syytä (siis niin että koko päivä ollut tavallinen ja rauhallinen)?

Ap

Niin ne. juuri yleensä tulee. Mulla ainakaan ei koskaan tullut paniikkikohtausta missään jännittävässä, stressaavassa, tms. tilanteissa. Vaan juurikin jossain kaupan kassajonossa tai kotona rauhassa oleillessa tms.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias nainen ja välillä ollut outoja huonoja oloja, jotka kestävät muutaman tunnin. Lääkärit eivät terveysasemalla ole keksineet niihin syytä, eivät edes kai epäile mitään, muutamia tutkimuksia on tehty, niissä ei näkynyt mitään ja sanoivat vain että asia jää nyt auki koitappa jaksaa. Ja olen googlaillut ja ruvennut itse miettimään jos olisikin paniikkihäiriö. Mutta voikohan sellaisen kehittää noin vain tällä iällä? Varsinaista paniikkia en ole tuntenut, huonon olin tultua kyllä alkaa ahdistamaan kun sydän hakkaa. Ap

Yksi mahdollisuus ikä ja sukupuoli huomioiden on perimenopaussi. Aiheuttaa usein sydämentykyttelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias nainen ja välillä ollut outoja huonoja oloja, jotka kestävät muutaman tunnin. Lääkärit eivät terveysasemalla ole keksineet niihin syytä, eivät edes kai epäile mitään, muutamia tutkimuksia on tehty, niissä ei näkynyt mitään ja sanoivat vain että asia jää nyt auki koitappa jaksaa. Ja olen googlaillut ja ruvennut itse miettimään jos olisikin paniikkihäiriö. Mutta voikohan sellaisen kehittää noin vain tällä iällä? Varsinaista paniikkia en ole tuntenut, huonon olin tultua kyllä alkaa ahdistamaan kun sydän hakkaa. Ap

Varmaan hormonaalista. Mulla teki e-pillerit (=matala estrogeenitaso) sydämentykytyksiä sun muuta minkä olisi helposti voinut vääntää psykosomaattiseksi ahdistusoireiluksi jossain tk:ssa. Edes gynet eivät ole aina kartalla näistä.

Se riippuu täysin ihmisestä.

Ei ole mitään kaavaa. Silti usein paniikki-, pelko-, ja ahdistuskohtaukset esitetään useimmiten tietyn kaavan mukaan etenevinä, tietyillä oireilla, joista kaikki eivät tunnista omia oireitaan. Eri ihmisten aivot ja keho, fyysinen ja psyykkinen puoli reagoivat eri tavoin.

Oireita voi olla esimerkiksi: sydämen tykytys, käsien hikoaminen, koko kehon tai käsien tai jalkojen tärinä, pelko, voimakas ahdistus, olo ettei halua kenenkään näkevän minua, olo että haluaisi huutaa, kyyneleet, itku, pupillien koon muutos, levottomuus, pakko liikkua, pakko liikutella käsiä levottomasti, pakko lähteä pois tilasta missä on, pelko kaatumisesta, pahoinvointi, pyörrytys, pakko istua alas vaikka maahan, äänet sekoittuvat, näkö sumenee, joku ääni pelottaa tai säikäyttää, säikähtänyt olo, suun kuivuminen, kyvyttömyys puhua siinä hetkessä, lamaantuminen, unohtaminen mitä on tekemässä, ympäristön tarkkailun unohtaminen jolloin voi vaikka kävellä punaisia päin tajuamatta sitä, yhtäkkinen häpeän tuntemus, vapina, kyvyttömyys tehdä päätöstä vaikka siinä hetkessä pitäisi kyetä. Ja paniikinomainen olo.

Ja epätodellinen olo (esimerkiksi olenko minä tässä, onko maailma edes totta, ihan kuin olisin irrallinen muusta maailmasta, ihan kuin kaikki olisi pysähtynyt vaikka ympärillä on liikettä, minua ei ole olemassa, en ole sellainen miltä näytän, en tunne kehoani, aivan kuin venyisin tai kutistuisin, nyt hajoaa pää, nyt maailma räjähtää yms.).

Ja niin edelleen. Jotkut oireet varmasti puuttuvat listalta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen kohtaus tulla rauhallisessa, kivassa, viihtyisässä tilanteessa kotona ilman mitään syytä (siis niin että koko päivä ollut tavallinen ja rauhallinen)?

Ap

Yleensä se tuleekin just tuollaisessa tilanteessa. Tosin sitten jälkeenpäin tajuaa että juu, sitähän tosiaan olikin pinna pari päivää sitten aivan käsittämättömän tiukalla eli on saanut ihan raivarinkin jostain tai pillahtanut itkuun ilman syytä tai ihan vaan siitä kiukustaan.

Elimistö siis on ollutkin jossain paniikkimoodissa (stressistä ym) jo pidempään, mutta sitä ei sitten tunne eikä huomaa mistään ennen paniikkikohtausta. Itse sitä alkaa panikoida vasta sitten kun tuo kohtaus iskee ihan yllättäen ja "ilman syytä" jolloin tietenkin säikähtää saaneensa jonkun sydärin ja nytkö tuli lähtö.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu täysin ihmisestä.

Ei ole mitään kaavaa. Silti usein paniikki-, pelko-, ja ahdistuskohtaukset esitetään useimmiten tietyn kaavan mukaan etenevinä, tietyillä oireilla, joista kaikki eivät tunnista omia oireitaan. Eri ihmisten aivot ja keho, fyysinen ja psyykkinen puoli reagoivat eri tavoin.

Oireita voi olla esimerkiksi: sydämen tykytys, käsien hikoaminen, koko kehon tai käsien tai jalkojen tärinä, pelko, voimakas ahdistus, olo ettei halua kenenkään näkevän minua, olo että haluaisi huutaa, kyyneleet, itku, pupillien koon muutos, levottomuus, pakko liikkua, pakko liikutella käsiä levottomasti, pakko lähteä pois tilasta missä on, pelko kaatumisesta, pahoinvointi, pyörrytys, pakko istua alas vaikka maahan, äänet sekoittuvat, näkö sumenee, joku ääni pelottaa tai säikäyttää, säikähtänyt olo, suun kuivuminen, kyvyttömyys puhua siinä hetkessä, lamaantuminen, unohtaminen mitä on tekemässä, ympäristön tarkkailun unohtaminen jolloin voi vaikka kävellä punaisia päin tajuamatta sitä, yhtäkkinen häpeän tuntemus, vapina, kyvyttömyys tehdä päätöstä vaikka siinä hetkessä pitäisi kyetä. Ja paniikinomainen olo.

Ja epätodellinen olo (esimerkiksi olenko minä tässä, onko maailma edes totta, ihan kuin olisin irrallinen muusta maailmasta, ihan kuin kaikki olisi pysähtynyt vaikka ympärillä on liikettä, minua ei ole olemassa, en ole sellainen miltä näytän, en tunne kehoani, aivan kuin venyisin tai kutistuisin, nyt hajoaa pää, nyt maailma räjähtää yms.).

Ja niin edelleen. Jotkut oireet varmasti puuttuvat listalta.

Hyvin kuvailtu. Ikinä ei myöskään tiedä millä oirecombolla seuraava kohtaus oireilee. Eikä sitä milloin se iskee.

Harvinaisen kenkku sairaus.

Miten sen nyt selittäisi. Itselläni ainakin Menee jotenkin tilaan ettei haluaisi nähdä ketään ja sydän hakaa. Tulee kauhea epävarma olo kaikesta ja mokaa joka asiassa. Tulee päähän jotenkin sellainen tyhjä olo.  Ei sitä oikein osaa selittää.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen kohtaus tulla rauhallisessa, kivassa, viihtyisässä tilanteessa kotona ilman mitään syytä (siis niin että koko päivä ollut tavallinen ja rauhallinen)?

Ap

Itselläni on paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö jälleen aktivoitunut vuosien tauon jälkeen ja voin vastata tähän. Että kohtaus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, vaikka mikään ei ei juuri sillä hetkellä painaisi mieltä (toki tiedostamattomia juttuja voi olla) ja ihan rauhallisessa kivassa koti-illassa voi paniikkikohtaus tulvahtaa päälle.

Heräsin kerran unesta hyvin stressaavassa elämäntilanteessa suoraan paniikkikohtaukseen. No tätä ei tietenkään psykiatri uskonut. Mutta raahauduin kamalassa tilassa takapihan ovelle hengittelemään. Tuntui, että henki lähtee, jos päästän pienestä järjen äänestä irti, että tämä ei ole todellista. Siinä henkeä haukkoesss, tilanne viimein helpotti vähän.

Yleensä sitä edeltää jokin ikävä kokemus. Ainakaan mulle ei tullut tuosta vaan. Mutta sitä voi kuvailla hyökyaalloksi joka lähestyy sinua. Mulla oli nuorena muutama paha paniikkikohtaus. Tuntui että kun olin kaupassa niin seinät kaatuu päälle. Kun kävelin kaupungilla niin tuntui kuin autot ajaisivat päälle. Se alkoi vilun väristyksinä ja käsittämättömänä ahdistuksena ja pelkona. Nyt vanhempana ne ovat onneksi helpottaneet. Yksilöllisiä kokemuksia. Mutta ihan aitoja ja kamalia kokijalle.

Paniikkikohtaus kuuluu ahdistusoireistoon. Niitä saa herkät ja älykkäät ihmiset helpommin. Yksinäisyys pahentaa asiaa.Usein ovat nuorena voimakkaampia kuin vanhempana. Monet paniikkioireiset tutkitaan sydänsähkökäyrällä ensin. Rauhoittava lääkitys on yleensä tarpeen. Voi estää uusimisen.

Mulla tulee näköhäiriöitä ja huomaamattani olen hengittänyt pinnallisesti, alan liikahengittää, kädet tärisee, sietämätön olo että aika ei kulu, hätäännys, joskus päässyt pissa housuun, ei aina.  Tullut kotonakin mutta esim kassajonossa tai kotimatkalla.  Bussiin en pysty menee. 

Paniikin mentyä jo ohi on olo pitkään väsynyt henkisesti ja fyysisesti.

Moi. Oon vähä myöhässä mutta oon 15 vuotias tyttö jolle on nyt viikon sisällä tullut ainakin 3 "paniikkikohtausta" ei ole mulla mitään diagnoosia mutta veikkaan että paniikkihäiriö on mulla. Oireina on että aluks tuntuu että en elä ja että en näe kunnolla ja sitten tuntuu että happi ei kulje kunnolla, päässä alkaa pyöriä, huippaa ja pyörryttää. Rintaan alkaa pistämään tulee paljon kylmiä väreitä ja kuumia väreitä munn kädet alkaa tärisee tosi paljon se mikä mua auttaa paniikkikohtauksissa on se että mä mainitsin viisi asiaa joita mä nään, neljä asiaa joita mä tunnen tai pystyn koskettaa, kolme asiaa jotka mä kuulen, kaksi asiaa joita mä haistan ja yksi asia jonka mä maistan ne auttaa ainakin mua.