Miltä paniikkikohtaus oikeasti tuntuu?
Olen kyllä lukenut netistä kaikenlaisia oirelistauksia terveysaiheisilta sivuilta, mutta niistä ei saa käsitystä miltä se paniikkikohtaus oikeasti TUNTUU. Kun mietin onko minulla sellaisia vai jotain muuta huonoa oloa. Osaisiko joku kuvailla?
Kommentit (45)
Siltä, että kuppi keittää nurin. Sitten alkaa hyperventiloida kun tuntuu ettei saa henkeä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias nainen ja välillä ollut outoja huonoja oloja, jotka kestävät muutaman tunnin. Lääkärit eivät terveysasemalla ole keksineet niihin syytä, eivät edes kai epäile mitään, muutamia tutkimuksia on tehty, niissä ei näkynyt mitään ja sanoivat vain että asia jää nyt auki koitappa jaksaa. Ja olen googlaillut ja ruvennut itse miettimään jos olisikin paniikkihäiriö. Mutta voikohan sellaisen kehittää noin vain tällä iällä? Varsinaista paniikkia en ole tuntenut, huonon olin tultua kyllä alkaa ahdistamaan kun sydän hakkaa. Ap
Eikö ne tunnista vaihdevuosioireita vieläkään siellä julkisella 😂 Tosin voisihan nuo eteisvärinäkohtauksiakin olla. Ei psyykkisistä syistä laukeava paniikkikohtaus tule ilman kovaa, yleensä pitkään jatkunutta stressiä.
Oma minä katoaa, tulee tukala, tyhjä olo. Kerran lapsena en tiennyt, kuka olen. Tämä on depersonalisaatio. Toinen tunnusmerkki: äärimmäinen vainoharhaisuus. Kuka tahansa näkökentässä oleva tahtoo pahaa. Siitä on aikaa kun koin tämän. Olin autolla ja hirvitti ajaa pois kaupungista. Vasta 10 km päästä kohtaus meni ohi.
Aloin kärsiä paniikkioreista ihan yhtäkkiä kotimatkalla lääkäriltä. Yhtäkkiä jalat tuntuivat oudoilta, eivät kantaneet. Juur.i ja juuri pääsin kotiin. Tämä toistui seuraavalla ulloilukerralla, myös henkeä ahdisti ja ruumiinhallinta ei ollut ok. Kävin lääkärissäkin, muttei mitään keksitty. Jouluaattona kotona puuroa keittäessä sai ensimmäisen hirvittävän kohtauksen vapinoineen, hengenahdituksineen ja en kyennyt liikkumaan juuri ollenkaan. Tytär tuli ja silloin oireet hävisivät. Tällaiset toistuivat, en kyennyt yksin minnnekään, sain tukihenkilön asipintejs varten, muttei sekään aina auttanut. Sitten menin vielä uudestaan lääkärille, eri lääkäri tsas ja en ollut kovin toiveikas. Hänpä määräsi lääkkeen Paroxetin ja viikon käytön jälkeen helpotti, kahden kuluttua kohtsuksetvja pelko olivat poissa. Nyt on kulunut 4 vuotta, eikä kohtauksia eikä niiden pelkoakaan ole tullut. Tämä lääke toimi minulle, ehkä jollekin muullekin.
Se on niin äärimmäistä ahdistusta ettei sitä voi selittää sanoin. Tiedät kyllä jos olet kokenut.