Lue keskustelun säännöt.
Neurokirjolainen työpaikalla
28.11.2022 |
Onko kokemusta? Millainen työ? Millainen neurokirjolainen? Mitä haasteita vai onko jossain työssä parempi kuin neurotyypilliset? Miten työnantaja ja työkaverit voi tukea vai voiko?
Kommentit (14)
On kyllä niin laaja-alainen kysymys, kuin neurologiset erityisyydetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin siihen mahtuu mukaan pikkutarkka asperger kuten myös ääripään adhd jolla on ns. muurahaiset housuissa eli ei pysty keskittymään. Veikkaan että ekaksi mainittuja on monessa paikassa sekä paljon väliinputojia, jotka seikkailee ilman varsinaista diagnoosia introverttiyden ja erityisherkkyyden tittelin takana.
Olen työskennellyt yksin lähes koko aikuisikäni, sattuneesta syystä. Jo ajatuskin "työpaikasta" tai työyhteisöstä ja "työkavereista" nostaa aiheuttaa puristusta rinnassa.
Olen pärjännyt hyvin ja erittäin hyvin kun olen voinut toimia omaehtoisesti, tiedän olevani todella lahjakas monella tavalla, ja jos olisi ollut onnea saada joku kumppani joka olisi jaksanut pysyä mukana, niin olisi voinut laajentua ja menestyä isosti.
Ansiot koostuvat monesta erilaisesta taloudellisesti tuottavasta toiminnasta, johon on itsellä kiinnostus ja olen saanut tuottamaan taloudellisesti.
Kannustan tutustumaan itseesi, ja olemaan rehellinen itsesi kanssa, älä yritä väen väkisin sopeutua johonkin enemmistöläisten porukkaan, jos se saa sinut voimaan huonosti.
Vierailija kirjoitti:
niin siihen mahtuu mukaan pikkutarkka asperger kuten myös ääripään adhd jolla on ns. muurahaiset housuissa eli ei pysty keskittymään. Veikkaan että ekaksi mainittuja on monessa paikassa sekä paljon väliinputojia, jotka seikkailee ilman varsinaista diagnoosia introverttiyden ja erityisherkkyyden tittelin takana.
Pikkutarkka asperger kuulostaa yhdeltä mun työkamulta, en tiedä onko hänellä virallista diagnoosia. Ihana ja tunnollinen mutta jos onkin vaikka henkilökuntavajaus ja joku homma pitäisi jättää tekemättä niin hän ei pysty ellei tiukasti käsketä ja sitten menee tunteisiin 😕
Meillä on yksi aivan ihana työntekijä, jonka on pakko tehdä pikkutarkkaa ja täydellistä jälkeä. Työ itsessään on aikataulunsa vuoksi ja luonteeltaan muutenkin sellaista, että täydellistä on mahdotonta tehdä ja hyvä keskinkertainen on se mihin pyritään.
Kiva, että halutaan tehdä oikein ja hyvin, mutta kun hänen työtehtävänsä kaatuvat muiden tehtäviksi, kun hänen aikansa ei mitenkään riitä. Minuutit ja tunnit kuluvat hänellä hiomiseen ja varmisteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työsennellyt yksin lähes koko aikuisikäni, sattuneesta syystä. Jo ajatuskin "työpaikasta" tai työyhteisöstä ja "työkavereista" nostaa aiheuttaa puristusta rinnassa.
Olen pärjännyt hyvin ja erittäin hyvin kun olen voinut toimia omaehtoisesti, tiedän olevani todella lahjakas monella tavalla, ja jos olisi ollut onnea saada joku kumppani joka olisi jaksanut pysyä mukana, niin olisi voinut laajentua ja menestyä isosti.
Ansiot koostuvat monesta erilaisesta taloudellisesti tuottavasta toiminnasta, johon on itsellä kiinnostus ja olen saanut tuottamaan taloudellisesti.
Kannustan tutustumaan itseesi, ja olemaan rehellinen itsesi kanssa, älä yritä väen väkisin sopeutua johonkin enemmistöläisten porukkaan, jos se saa sinut voimaan huonosti.
Millaisia asioita teet työksesi? Millainen koulutus? Missä opiskelit? Itse en ole pärjännyt missään, lähinnä läsnäolovelvoitteiden takia. Älyssäni ei ole vikaa ja olen myös käsistäni melko kätevä, mutta sosiaalisesti vähintään kömpelö ja senkin tason saavutan vain keskittymällä ja yrittämällä.
Adhd-nainen. Keskittyminen herpaantuu nopeasti, etenkin jos on paljon hälyä. Avokonttorit on kauheita. Olen kuitenkin nopea tekemään töitä ja teen tarkasti, kunhan pääsen siihen superkeskittymisen olotilaan. Olen tehnyt työkavereiden työt puolessa ajassa siitä, mitä heillä on mennyt, kun on pyydetty tuuraamaan. Huonoja puolia on asioiden unohtelu, enkä halua höpistä kun tehdään töitä, vaan ainoastaan tauoilla. Jotkut voivat pitää tylynä. Puhun välillä vahingossa liian suoraan ja luotan liikaa ihmisten hyväntahtoisuuteen. Sopivassa työssä on eri tehtäviä, mutta ei paljon hälyä ja häiriötekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut melkein jokaisessa työpaikassa. Ei sitä työpaikalla juurikaan huomaa, mutta sitten kun tutustuu paremmin niin he kyllä kertovat, että palautuminen on työlästä ja kuinka käyttävät erilaisia keinoja työpäivän aikana ja työpisteellään, että ympäristö olisi heille paremmin sopiva. Ehkä muutoin vaan muutostilanteet on sellaisia, missä olisin huomannut jotain poikkeavaa ilman, että itse ovat kertoneet olevansa ADHD tai autisminkirjon ihmisiä.
Kaikille löytyy varmasti sopivia tehtäviä, mutta mitä mieltä olette kirjoneuleista työvaatteina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohjaajana sosiaalialla
-en kestä pelkkää olemista omassa elämässäni enkä työssä, on pakko olla joku agenda, pelkkä odottelu ja oleminen ilman raameja on tuskallista
-äänet useammasta eri lähteestä, jos tiskikone on päällä, en pysty ottamaan sisään ihmisen puhetta
-suurimman osan ajasta toimin rutiinilla ja kaavamaisesti, olen huono improvisoimaan
-pelkään oikeasti uusia asioita, minulla on pakko olla kokemus joka ainoasta toiminnosta tai menen sisäisesti jumiin. olen hankkinutkin jo valtavasti työkokemusta ja siksi suoriudun lähes mistä tahansa askareesta.
-stressi lisää pikkutarkkuutta ja yksityiskohtiin tuijottamista
-rento ja vapautunut olo saa toimintani myös joustavammaksi ja rennoksi
-joka ainoa uusi ihminen saa minut varautuneeksi ja tarvitsen ainakin pari tuntia ennen kuin voin olla taas oma itseni. siis joka ainoa. minun täytyy sopeutua erikseen kaikkien eri ihmisten läsnäoloon ja kommunikaatiotapaan.
toiset huomaa jos on huomatakseen. uskon että suuri osa ihmisistä on enemmän tai vähemmän samanlaisia kuin minä, suurimman osan hermosto on tavalla tai toisella p@skana ja siten erilaisia yliherkkyyksiä on paljon kaikilla. en ikinä olisi hankkiutunut alalle jos olisin tuntenut itseäni nuorempana samoin kuin nyt. olen sopeutunut vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
niin siihen mahtuu mukaan pikkutarkka asperger kuten myös ääripään adhd jolla on ns. muurahaiset housuissa eli ei pysty keskittymään. Veikkaan että ekaksi mainittuja on monessa paikassa sekä paljon väliinputojia, jotka seikkailee ilman varsinaista diagnoosia introverttiyden ja erityisherkkyyden tittelin takana.
Asperger voi tietysti olla introvertti, mutta yhtä hyvin ekstrovertti, eikä siis sellaisenaan rajaudu johonkin tietynlaiseen kanssakäymistyyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger-diagnoosi itsellä. Voin sanoa, että työelämä on ihan p*skaa. Voisin tehdä melkein kaikki työtehtävät etänä mutta ei, pakko olla toimistolla koska ryhmähenki... kun sain diagnoosin ja kerroin siitä pomolle siinä toivossa että saisin etätöitä. Se vihan ja v*ttuilun määrä.
Haluaisin pois työelämästä vaikkapa eläkkeelle tai osa-aikatyöhön, mutta Suomessa ei tueta sellaista kuten muissa Pohjoismaissa ja jollakin täytyy asuntolaina maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Asperger-diagnoosi itsellä. Voin sanoa, että työelämä on ihan p*skaa. Voisin tehdä melkein kaikki työtehtävät etänä mutta ei, pakko olla toimistolla koska ryhmähenki... kun sain diagnoosin ja kerroin siitä pomolle siinä toivossa että saisin etätöitä. Se vihan ja v*ttuilun määrä.
Haluaisin pois työelämästä vaikkapa eläkkeelle tai osa-aikatyöhön, mutta Suomessa ei tueta sellaista kuten muissa Pohjoismaissa ja jollakin täytyy asuntolaina maksaa.
Tanskassa valtio korvaa osa-aikatyötä tekevien asperger-ihmisten taloudelliset menetykset. Ts. he tienaavat saman verran kuin kokoaikatyössä olevat. Lisäksi he saavat kotiavustajan ja psykoterapiaa ilmaiseksi.
Suomiko muka hyvinvointivaltio?
Meillä on yksi adhd. Duunarihomma jossa pitää vaan selviytyä vähällä väellä. Ei pystytä järjestelemään hänelle mitään ihmeempää tukea eikä kyllä sitä pyydäkään, pidetään poissa hommista joissa hän ei voi keskittyä. On raskasta muille ja raskasta pomoille jos yksi ei meinaa selviytyä.