Hiivutin pitkäaikaisen ystävyyssuhteen, kaksijakoiset tunnelmat
Tähän ystävään tutustuin jo teininä. Alussa ystävyys tuntui ihan mukavalta, oli uusi kiva, luotettava ystävä uudella opiskelupaikkakunnalla.
Aika pian ystävyytemme kääntyi kuitenkin siihen, että ystävä alkoi käyttää minua terapeuttinaan ja tukipilarinaan. Aluksi suostuin tähän ihan vaan auttamisenhalusta, naiivina, ja oletin että kun ystävän ongelma poistuu, hän sitten jaksaa kuunnella minuakin, ja arvostaisi sitä kuinka olen ollut hänen väsymätön kuuntelijansa ja tsemppaajansa.
Ystävälle kuitenkin tuli koko ajan lisää ongelmia, suruja ja murheita. Kun yhdestä päästiin, tuli toinen. Useasti en kyllä itse edes ymmärtänyt, mikä murehtimassaan asiassa oikeasti on ongelma, ja sittemmin tajusin että ystävä taitaa kärsiä masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä, ja hänellä on elämänhallinta hukassa (vaikka ulospäin näyttääkin pärjäävältä; työssäkäyvä, päihteetön, hyvännäköinen ihminen) Taipumuksenaan oli mm. kehitellä katastrofiajatuksia ja pelätä asioita, jotka _voisivat_ tapahtua, ja soittaa sitten itkien minulle, myös myöhäisinä kellonaikoina.
Kun tätä oli jatkunut liki 20 v. aloin todenteolla väsyä. Koin ärtymystä, vihaa, suuttumusta, oloni täysin hyväksikäytetyksi, ärsytti joka ikinen kerta kun ystävääni näin tai hän soitti. En silti antanut sen näkyä.
Itsessäni on se vika, että olen liian kiltti ja miellyttämisenhaluinen (työstän tätä), sekä pelkään konflikteja, joten en koskaan saanut sanottua hänelle suoraan. Vihjailla yritin, yritin myös kääntää roolejamme tai edes tasapainottaa niitä, yrittäen välillä puhua omia asioitani (tuloksetta, hän ei kuunnellut), ehdotin ammattiauttajaa (kävi kerran ja lopetti siihen), mutta sitten kun nämä eivät auttaneet, aloin ottamaan etäisyyttä.
Etäisyyden ottaminenkin on ollut hyvin pitkä projekti. Ystävä on roikkunut, eikä ole tajunnut tai halunnut tajuta selviä vihjeitäni, esim. että en ole itse ottanut häneen yhteyttä enää vuosiin. En ole soittanut hänelle viimeiseen 5 vuoteen kertaakaan, en siis yhtä ainutta kertaa. Hän on aina se joka soittaa ja ehdottaa tapaamisia. Nyt sitten kahteen vuoteen en enää ole edes vastannut, kuin murto-osiin puheluistaan, enkä ole "ehtinyt" tavata häntä pitkään aikaan. Silti säännölliset yhteydenottoyritykset ovat jatkuneet.
Mutta NYT on ilmeisesti asia vihdoin mennyt perille. Ystävästä ei ole yrittänyt soittaa minulle kolmeen viikkoon(!) kertaakaan, tätä ennen soittoyrityksiä oli säännöllisesti useampi (3-10) viikossa.
Uskomattoman helpottunut fiilis. Siis todella kevyt, vapautunut olo. Ja toisaalta sitten samalla pienesti tyhjä olo, olihan tämä ystävä elämässäni liki 30 vuotta. Uskon kuitenkin että tämäkin on ihan inhimillinen reaktio, ja hiipuu
ajan kanssa.
En odota tähän sen kummempia kommentteja, kiitos jos luit, kunhan halusin kirjoittaa ja kertoa asian ulos jollekin.
Kommentit (35)
Millä tavoin tunnelma on kaksijakoinen?
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin tunnelma on kaksijakoinen?
Oloni on siis helpottunut ja vapautunut, mutta samalla tyhjä. Kuten lopussa kirjoitin.
Ap
Miksi haluat jakaa tämän meille? Huono omatunto? Joku muu motiivi?
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut! Nyt pidät huolen ettei "ystäväsi" pääse luikertelemaan takaisin! Näillä nimittäin on sellainen taipumus , kukaan muu ei jaksa kuunnella.
Kiitos, tästä tosiaan täytyy pitää huoli!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jakaa tämän meille? Huono omatunto? Joku muu motiivi?
Selkeyttääkseni ajatuksia, paketoidakseni asian ja koko n. 30-vuotisen ystävyyssuhteen ja tapahtuneet asiat kasaan. Helpottaa ja selkiyttää, kokeile joskus, käsiteltävien asioiden kirjoittamista.
Ap
Kenenkään ei tarvitse olla toiselle pelkkä sellainen henkilö, että toinen niin sanottu kaveri tuntee että on etuoikeutettu oksentamaan kaikki ongelmansa hänen niskaan. Olemme arvokkaampia kuin roskakoppina ja oksennusastioina toimiminen.
Myrkyllisiä energiasyöppö-vampyyrejä tuollaiset, lisäksi niistä ja niiden elämästä ja ongelmista jää itselle ahdistava ja painostava olo.
Kahteen tuollaiseen olen sanonut kaveruuden irti ja voin huomattavasti paremmin.
Jos ystävillä ongelmia niin voisivat mennä oikealle terapeutille.
Ei ystäviä saa käyttää terapeutteina, heidän kanssa voi jakaa asioita mutta sen pitäisi olla molemminpuolista eikä itsekeskeisesti hyödyntävää.
Kuulostaa itsekeskeiseltä narsistilta.
Tuskin on edes sellainen ystävä joka voisi aidosti olla onnellinen sinun puolesta jos sinulle tapahtuu jotain mukavaa. Kääntää kaiken kuitenkin itseensä ja tarpeisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
vmp taas
Oletko tämä ap:n "ystävä"?
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin tunnelma on kaksijakoinen?
Oloni on siis helpottunut ja vapautunut, mutta samalla tyhjä. Kuten lopussa kirjoitin.
Ap
Mulla on melkein vastaava kokemus ja tiedän ton tunteen. Meillä oli täysi välirikko 5v ja nyt tää ystävä laittaa taas viestiä. Eli toi 1 muistutus tuli mulle tarpeeseen. Kiitos siitä.
Huono omatunto ja tyhjyys saa kirjoittamaan tällaista. Muuten olisit jättänyt avautumatta. Hienoa että olet löytänyt ratkaisun ongelmaasi.
No, todellinen ystävä olisi sanonut, että mene terapiaan, minusta ei ole sinun auttajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vmp taas
Oletko tämä ap:n "ystävä"?
:D
Minä olen paskoihin provoihin kyllästynyt lukija. Ja noi tukemisjutut kuuluu terapiaan tai parisuhteeseen. Inhoan huonoja provoja ja tyhmiä ihmisiä, joilla menee 20 v sen tajuamiseen että menikö nyt kaikki oikein, ja avaudunpa nyt vauvalle .
Tai menisi, jos juttu olisi totta. Näitä paskoja ja samantyylisiä aloituksia tehtailee ilmeisesti yllä pito. Keksisi edes parempia provoja.
AP: "En odota tähän sen kummempia kommentteja, kiitos jos luit, kunhan halusin kirjoittaa ja kertoa asian ulos jollekin."
------
Ei sullakaan taida olla kovin ystäviä, kun tänne avaudut ("jollekin").
Eipä muuta.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jakaa tämän meille? Huono omatunto? Joku muu motiivi?
Selkeyttääkseni ajatuksia, paketoidakseni asian ja koko n. 30-vuotisen ystävyyssuhteen ja tapahtuneet asiat kasaan. Helpottaa ja selkiyttää, kokeile joskus, käsiteltävien asioiden kirjoittamista.
Ap
Et ole kuullut päiväkirjasta? Oletko yksinäinen?
Eri
Vierailija kirjoitti:
No, todellinen ystävä olisi sanonut, että mene terapiaan, minusta ei ole sinun auttajaksi.
Ap kirjoittaa ehdottaneensa terapiaa! Ikävä kyllä nämä ei "ymmärrä" miksi heidän pitäisi käydä terapiassa. Narsistista käytöstä jota kenenkään ei ole pakko sietää. Kokemusta on.
Sellainen satu tällä krt
Jospa meet takas sinne opehuoneesees johon ne ei sua halua
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat jakaa tämän meille? Huono omatunto? Joku muu motiivi?
Eiköhän tällaiseen liity aina myös vähän huono omatunto, ihan ymmärrettävästi, terveen ihmisen merkki. Fiksu ja empaattinen ihminen miettii aina, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Vaikka tietäisikin tehneensä ns. oikean ratkaisun, kyllähän siihen voi liittyä surullisiakin tunteita.
Onnittelut! Nyt pidät huolen ettei "ystäväsi" pääse luikertelemaan takaisin! Näillä nimittäin on sellainen taipumus , kukaan muu ei jaksa kuunnella.