Lopputyön tekeminen ahdistaa helkkaristi
Tämä on vain tällainen vuodatus, jolla haluan purkaa harmitusta ja ahdistusta. Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja todennäköisesti myös jotain keskittymishäiriötä, mutta minua ahdistaa ihan hirveästi istua alas ja kirjoittaa jotain, minkä koen velvollisuudeksi. Jos totta puhutaan, kadun vähän sitä, että lähdin lukemaan tätä alaa, koska en ole varma, haluanko sittenkään työskennellä tällä alalla. Valmistumiseni on kuitenkin loppusuoralla, enkä halua jättää tätä kesken, koska se tuntuisi luovuttamiselta. Lisäksi minua on piikitellyt ihminen, jota käytännön syistä näen paljon, mutta joka ahdistaa minua. Hän saattaa piikitellä osaamistani ja piirteitä, vaikka ei olisikaan humalapäissään, mutta varsinkin humalapäissään hän saattaa olla todella ilkeä, melkein narsistinen. Hän viimeksi kännipäissään noin puoli vuotta sitten haukkui minua ja muun muassa sanoi, etten "ikinä valmistu". No, jos jättäisin opinnot nyt kesken, minusta tuntuu, että hän olisi voittanut.
Joka tapauksessa yritän kirjoittaa työtäni nyt illalla, mutta keksin helposti kaikenlaista sijaistekemistä. Saatan mm. pelata kännykällä. Eniten tässä harmittaa se, että olen aikuinen, mutta minusta tuntuu, että olen pahasti jäljessä muista aikuisista. Yritän hallita elämääni, mutta se on ihan helv*tin vaikeaa. Tuntuu kuin minulla olisi jokin sisäinen jarru, joka menee päälle, kun yritän hoitaa velvollisuuksiani, erityisesti sellaisia, jotka vaativat ajattelua mutta tuntuvat uuvuttavan tylsiltä, esimerkiksi lopputyön kirjoittaminen. Ironisinta tässä on se, että kirjoittaminen tai ajattelu ei sinällään ole vaikeaa, mutta silti kirjoittaminen aiheesta, joka ei oikeasti kiinnosta, on kuin joisi tervaa.
Minulla on koulukiusatun taustaa, ja vaikka selvisin koulusta ja lukiosta niin, että minulla oli kahtena vuotena lukion paras arvosana, niin kaikki itsenäisyyttä vaativa tekeminen tuntuu työläältä. Minun on vaikeaa hallita aikaani. Tuntuu siltä, että jos odotan selviäväni jostain työstä kahdessa tunnissa, niin minulta saattaa mennä siihen tosi asiassa neljä tuntia. Lisäksi olen hidas liikkeissäni ja rutiineissani.
Toisin sanoen minua ahdistaa ihan hirveästi tämä loppuvuosi ja pelko, että tuotan pettymyksen itselleni ja läheisilleni. Olen aikuinen ihminen ja silti minun on hirveän vaikeaa käyttäytyä aikuisesti. Tiedän, että aikuisena joutuu tekemään paljon asioita, jotka eivät oikeasti kiinnosta ja jotka saattavat vaatia henkistäkin työtä, joten en tiedä, mistä kiikastaa.
Minusta tuntuu usein siltä, että haluaisin vain nukahtaa pois. Olen yrittänyt etsiä myös terapeuttia ja minulla on masennuslääkitys ja risperidoni, enkä ole yrittänyt itsemurhaa kuuteen vuoteen, mutta turhauttaa, kun Kelan sivuilla ei ole tietoa siitä, keillä terapeuteilla on oikeasti vapaita aikoja. Kaikki, joihin olen tähän saakka ottanut yhteyttä, ovat olleet sellaisia, että heillä ei ole joko aikoja tai sitten he ovat jäämässä eläkkeelle. Ottaa päähän.
No joo. Halusin vain purkaa tunteitani. Vaikka minulla on läheisiä ihmisiä, pelkään, että kuormitan heitä, jos alan vuodattaa heille. Muutenkin läheisilläni on ihan omiakin murheita. Kyllä minä uskon, että pärjään tavalla tai toisella, mutta haluaisin silti käyttää elämäni mielekkäästi niin, että minulla olisi eettisesti kestävä työ ja säännölliset tulot. Olen elänyt vähän kädestä suuhun.
Jos luit tämän, niin kiitos.