Lue keskustelun säännöt.
Miksiköhän kaikki välttelevät minua?
20.11.2022 |
Siis kun aina yksinäisille annetaan neuvoksi, että pitää mennä ihmisten seuraan ja jutella. Niin olen elämäni aikana "mennyt juttelemaan" eri ympyröissä ja eri maissakin yhteensä varmaan sadoille tai tuhansille ihmisille, mutta käytännössä tiivistettynä minulle ei kummemmin jutella takaisin.
En ilmeisesti herätä ihmisissä minkäänlaisia tutustumishaluja. Joten neuvo "mennä ihmisten pariin" ei minulla toimi. Joten kertokaa, minkälaisia ihmisiä itse vieroksutte, välttelette tai minkälaisiin ihmisiin koette jotain vaistomaista varautuneisuutta? Erityisesti naispuolisiin siis, nainen kun olen.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Ootko suttunen tai liian äänekäs?
En usko, pukeudun ihan normaalisti enkä mitenkään kailota tai pidä yksinpuheluja. Kyselen ihmisiltä asioita jne (en yksityiselämää koskevia) mutta käytännössä kukaan ei ikinä kysy minulta mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva menee oikeasti juttelemaan toiselle. Juttelu alkaa yleensä ihan randomisti arkitilanteissa. Ei sitä voi pakottaa, jos sen haluaa olla luonnollista.
Tuo "mene juttelemaan ihmisille" -neuvo on oikeasti huono. Ensinnäkin juuri siksi, että kaikki eivät suhtaudu positiivisesti spontaanisti jutulle tulevaan ihmiseen. Taustalla voi olla huonoja kokemuksia (stalkkausta ym.) kovin tuttavallisista ja puheliaista ventovieraista, työ-, terveys- tai ihmissuhdemurheita, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai muuta, minkä vuoksi ei jaksa/halua ottaa kummempaa kontaktia johonkin tuntemattomaan henkilöön. Toiseksi siinä lähestyjä alkaa helposti toteuttaa neuvoa hampaat irvessä ja yrittää ottaa kontaktia sellaisissakin tilanteissa, joissa se ei ole sopivaa tai pyrkiä sellaisten ihmisten, jotka eivät ole itsen kanssa samalla aaltopituudella, seuraan. Kolmanneksi se kertoo siitä, että neuvon antaja itse ei ole koskaan joutunut varsinaisesti kärsimään yksinäisyydestä eikä ymmärrä sitä, että ihan mikä tahansa sosiaalinen konteksti ei ole ihanteellinen kavereiden hankkimista varten.
Voimakas parfyymi tai pesuaine voi karkottaa, en väitä että sulla on karkottava parfyymi. Jos ne paikat olivat vain vääriä. Riippuu myös kenelle sanoo ja mitä, millä hetkellä, mihin kellonaikaan jne. Suomessa messuilla usein ihmiset juttelevat keskenään tai myyntipöydissä. On joku aihealue siellä.
Tarkoitan siis juttelemaan menoa esim opiskelujen, töiden, yhteisöllisten harrastusten jne parissa. Siis että itse lähestyn ihmisiä (koska kukaan ei lähesty minua) mutta ei se mitään auta, ja mietin miksi. Muut tuntuvat helpostikin tutustuvan toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa rankalta.
Millaiseen ihmiseen tutustuisit mielellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Dracula kirjoitti:
Kuulostaa rankalta.
Millaiseen ihmiseen tutustuisit mielellään?
No sitä se onkin! Ei minulla ole erityisempiä kriteerejä, ainoastaan se että kun ainoat minua lähestyvät ihmiset on viime vuosina olleet aineissa olevia narkomaaneja (esim jossain bussissa) niin se ei ole tuntunut hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan siis juttelemaan menoa esim opiskelujen, töiden, yhteisöllisten harrastusten jne parissa. Siis että itse lähestyn ihmisiä (koska kukaan ei lähesty minua) mutta ei se mitään auta, ja mietin miksi. Muut tuntuvat helpostikin tutustuvan toisiinsa.
Vaikea sanoa tuntematta sinua. Annatko tahattomasti itsestäsi yli-innokkaan ja liian ripustautuvan/intensiivisen vaikutelman? Moni pitkään vasten tahtoaan yksin ollut saattaa tutustumisen alkumetreillä olla huomaamattaan liian iholle tuleva ja yrittää liikaa saada toiset pitämään itsestään (eikä vähiten näiden "pitää mennä juttelemaan ihmisille" ja "kukaan ei tule kotoa hakemaan" -neuvojen takia). Hakeudutko juttelemaan näiden ihmisten kanssa siksi, että olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan heihin vaiko siksi, että et joutuisi olemaan yksin? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin suosittelen sinua miettimään, minkä tyyppisten ihmisten kanssa viihdyt ja alat sitten lähestyä ensisijaisesti heitä. Kaveruuden saati ystävyyden syntymiseen ei yleensä riitä pelkkä juttelu ja positiivinen asenne, vaan jotain yhdistävää on löydyttävä. Jotain, mikä saa molemmat viihtymään toistensa seurassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Työpaikkaa ei vierailta kannata kysellä. Mutta on kyllä erikoista jos kukaan ei sulle juttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on voimavara. Mitä ihmisistä. Oivalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan siis juttelemaan menoa esim opiskelujen, töiden, yhteisöllisten harrastusten jne parissa. Siis että itse lähestyn ihmisiä (koska kukaan ei lähesty minua) mutta ei se mitään auta, ja mietin miksi. Muut tuntuvat helpostikin tutustuvan toisiinsa.
Vaikea sanoa tuntematta sinua. Annatko tahattomasti itsestäsi yli-innokkaan ja liian ripustautuvan/intensiivisen vaikutelman? Moni pitkään vasten tahtoaan yksin ollut saattaa tutustumisen alkumetreillä olla huomaamattaan liian iholle tuleva ja yrittää liikaa saada toiset pitämään itsestään (eikä vähiten näiden "pitää mennä juttelemaan ihmisille" ja "kukaan ei tule kotoa hakemaan" -neuvojen takia). Hakeudutko juttelemaan näiden ihmisten kanssa siksi, että olet oikeasti kiinnostunut tutustumaan heihin vaiko siksi, että et joutuisi olemaan yksin? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin suosittelen sinua miettimään, minkä tyyppisten ihmisten kanssa viihdyt ja alat sitten lähestyä ensisijaisesti heitä. Kaveruuden saati ystävyyden syntymiseen ei yleensä riitä pelkkä juttelu ja positiivinen asenne, vaan jotain yhdistävää on löydyttävä. Jotain, mikä saa molemmat viihtymään toistensa seurassa
Niin voi olla, en oikein tiedä miten sitten antaisin semmoisen coolin riittävän välinpitämättömän kuvan kun totuushan ei ole ettenkö kokisi kipeästi kaipaavani kavereita ja ystäviä. Ei loputtomiin jaksa "opetella olemaan onnellinen yksinkin" kun se yksinolo on jatkuvaa joitain sukulaisvierailuja lukuun ottamatta. Tai miten olisin yrittämättä saada ihmiset pitämään itsestäni, kun kyllähän pohjimmiltaan on epätoivoinen olo siitä ettei kukaan erityisemmin pidä riittävästi jotta haluaisi olla seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Työpaikkaa ei vierailta kannata kysellä. Mutta on kyllä erikoista jos kukaan ei sulle juttele.
Joo, toki parilla sanalla yleensä vastataan mutta juttu ei jatku siitä mihinkään. En herätä sellaista mielenkiintoa muissa ihmisissä ilmeisesti.
Ja joo kaikissa yksiinäisyyttä käsittelevissä jutuissa ja ammattilaisten neuvoissa on aina oletus että ihminen on yksinäinen koska ei vaan uskalla mennä ihmisten ilmoille, "kannattaa aloittaa tervehtimällä kaupan kassaa!", mutta ei se kyllä minun kohdallani päde.
Onko sulla ikinä ollu yhtään läheistä ystävää? Mitä sille kävi? Selvitä tämä itsellesi, voit löytää syyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä siis kyselet ihmisiltä?
No esim jos on vaikka joku teatteriharrastus niin voin kysyä että oletko aiemmin harrastanut, tai joku välineharrastus että onko nuo välineet x olleet hyvät, tai jotain missä olet töissä jne. Mielestäni neutraaleja kysymyksiä eikä mitään "uskotkos Jumalaan"- tyyppisiä.
Työpaikkaa ei vierailta kannata kysellä. Mutta on kyllä erikoista jos kukaan ei sulle juttele.
Kannattaako työpaikalla kysyä työkaverilta et käytkös täällä usein
Voisiko olla, että olet jonkinasteinen nep sy ja sen takia muut ihmiset suhtautuvat varauksellisesti? Itselläni on ollut aina sama ongelma, että vaikea saada kavereita/ystäviä ja mun seurassa ei ole viihdytty, ihmettelin vuosia, että miksi. Sitten menin psykologisiin testeihin (mt-ongelmien takia) ja siellä selvisi, että kärsin hahmotushäiriöstä.
Olen sosiaalisesti sokea, sillä tavalla että on vaikea ns lukea ihmisiä ja en välttämättä hahmota tilanteita oikein ja en osaa lukea sanattomia vihjeitä. Myös kasvojen ilmeistä en aina ota selvää. Olen siis nep sy (ongelmana myös oppimisvaikeudet esim matematiikassa) ja se on varmasti keskeinen syy sillä, miksi muut karttavat minua. Toisen ihmisen erilaisuus vaistotaan ja erilaista ihmistä automaattisesti vältellään, näin se valitettavasti on :(
En väitä että sinä ap olisit nep sy, mutta se on yksi mahdollisuus, miksi muut saattavat vältellä sinua
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että olet jonkinasteinen nep sy ja sen takia muut ihmiset suhtautuvat varauksellisesti? Itselläni on ollut aina sama ongelma, että vaikea saada kavereita/ystäviä ja mun seurassa ei ole viihdytty, ihmettelin vuosia, että miksi. Sitten menin psykologisiin testeihin (mt-ongelmien takia) ja siellä selvisi, että kärsin hahmotushäiriöstä.
Olen sosiaalisesti sokea, sillä tavalla että on vaikea ns lukea ihmisiä ja en välttämättä hahmota tilanteita oikein ja en osaa lukea sanattomia vihjeitä. Myös kasvojen ilmeistä en aina ota selvää. Olen siis nep sy (ongelmana myös oppimisvaikeudet esim matematiikassa) ja se on varmasti keskeinen syy sillä, miksi muut karttavat minua. Toisen ihmisen erilaisuus vaistotaan ja erilaista ihmistä automaattisesti vältellään, näin se valitettavasti on :(
En väitä että sinä ap olisit nep sy, mutta se on yksi mahdollisuus, miksi muut saattavat vältellä sinua
Olen tätäkin miettinyt ja on se varmasti mahdollista että jotain tämmöistä on, mutta sitten taas onhan tosi monilla vaikka autismin kirjolaisilla käsittääkseni ystäviä ym,vaikkapa nyt Tuomas Enbuske, ja ihan taviksillakin ainakin lehtijuttujen perusteella..että luulisin että joku muu syy on kuitenkin enemmän vaikuttamassa.
Ootko suttunen tai liian äänekäs?