Lue keskustelun säännöt.
Puoliso tuomitsee jatkuvasti muita ihmisiä
20.11.2022 |
Olemme olleet kymmenen vuotta yhdessä. Hän on 54, minä 43. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, vain minulla on. Vuosien mittaan hänen puheissaan esiintyvä tuomitsevuus kanssaihmisiä kohtaan on koko ajan lisääntynyt, ja tämä on alkanut toden teolla ärsyttämään minua. Hän tekee oletuksia ihmisistä tietämättä, miten asia oikeasti on. Viimeksi tänään hän oli valmiiksi päättänyt, että kun poikani pyysi minulta rahaa yhteen aika arvokkaaseen moponosaan, että pojan isä on tämän asian pojan päähän iskostanut, että kyllä äiti ja puoliso maksaa. Että saisi hävetä, kun on sellaista mennyt lupaamaan! Sanoin hänelle, että ethän sinä tuollaista voi olettaa ja tuomita tietämättä asiaa.
Esimerkkejä on paljon. Hän on tuominnut äitini, veljeni ja siskoni syistä x ja y. Minua hän ei ole suoraan tuominnut, mutta piiloviestein kyllä. Hän tuomitsee yleistäen kaikki autoilijat, kun ne roikkuvat kiinni persauksissa tai eivät muuten vain osaa ajaa. Hän tuomitsee mopoilijat, kävelijät, joskus jopa omia kavereitaan.
Jos hänelle antaa asiasta palautetta, hän loukkaantuu. Tää on aika raskasta, ilmapiiri on aika toksinen. Mikä häntä vaivaa, ja mikä neuvoksi?
Kommentit (20)
Sanot vaan napakasti, että et hyväksy hänen tapaansa tuomita toisia ihmisiä. Et sinä pysty kauaa tuollaisessa ilmapiirissä elämään, ero tulee ennen pitkää jos et nyt katkaise tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin kerran yhtä miestä, joka kovasti aina arvosteli muita ja epäili näiden tarkoitusperiä. Saattoi myös ilman syytä olla tosi tyly jotakuta kohtaan.
Mitä asiaa tutkiskelin, niin vissiin taustalla on usein huonoa itsetuntoa/tyytymättömyyttä itseen ja omaan elämään. Voi myös olla että lapsena tälläiset ihmiset ovat saaneet paljon arvostelua osakseen omilta vanhemmilta, sen sijaan että olisi saanut tukea, kannustusta, kiitosta.... Eli vaativat paljon itseltään ja muilta, eivätkä luota kehenkään.
Sano niinkuin Jeesus ,joka teistä on synnitön heittää ensinmäisen kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko poika tilaamassa jotain laittomia viritysosia mopoon?
No eroaisin tuollaisesta törpöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko poika tilaamassa jotain laittomia viritysosia mopoon?
Ei, vaan vanteen. Tuo oli vain yksi irrallinen esimerkki.
Työkaveri on just tuollainen 50+ mies. Vuosi vuodelta jutut muuttuvat vain negatiivisemmiksi, haukutaan ihmisiä, jotka eivät ole paikalla. Poliitikkoja, sukalaisia, firman pomoja, työkavereitakin. Porukka on väsynyt tähä ja moni poistuu paikalta, kun sama iänikuinen ruikutus alkaa. Joskus valittaa siitäkin, että häntä ei kuunnella. No miksiköhän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain sairaslomaa moisen tuomitsijan takia. Mun lähinnä työkaveri näkee kaikessa jotain hemmetin paheksuttavaa.
Mä luonnollisesti olen jatkuva arvostelun ja tuomion kohde. Puhiskoot seläntakana kuten muutkin, ei tarvii tulla mulle sanomaan... Mutta hän tekee kumpaakin. Jos sana ei mene mulle "perille", että asiat on tehtävä hänen tavallaan, niin hän siirtyy käytävälle puhumaan ääneen, että kuulen kaiken.
Muut ovat kuitenkin tyytyväisiä työjälkeeni ja saan kiitosta joten hänen tulkinsa menee sisään ulos...
Asiaa käytiin pitkään kaksin läpi. Hän ei tuntunut ymmärtävän "mun ongelmaani". Mä taas olen sen verran jäärä, etten anna periksi, että muuttaisin työtapojani vaan siksi, kun hän käskee/vaatii/haukkuu/tuomitsee...
Esimies on puuttunut tilanteisiin ja järjestää kummallekin tilaa tehdä omat työtehtävänsä. Siitä huolimatta tuo on jatkuvasti mun niskassa kiinni... joten vittuakos siitä, tehkööt sitten yksin. Todellakin työt sitten kasaantuu yhdelle, kun toinen on pois.
Mä aloin saikuttamaan, kunnes hänen jaksamisensa alkoi olla kortilla. Mä mieluummin teen duunia sitten yksin. Ajan kuluessa duunikin uuvuttaa, mutta mieluummin tosiaan yksin kuin tuon kanssa.
Tsemppiä ap:lle parisuhteessa moisen kanssa en vaan pystyisi olemaan. Se jatkuva suurennuslasin alla olo on aivan kamalaa. Syö älyttömästi voimavaroja ja tietenkin se negatiivinen ilmapiiri ei ole hyväksi kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Mä hain sairaslomaa moisen tuomitsijan takia. Mun lähinnä työkaveri näkee kaikessa jotain hemmetin paheksuttavaa.
Mä luonnollisesti olen jatkuva arvostelun ja tuomion kohde. Puhiskoot seläntakana kuten muutkin, ei tarvii tulla mulle sanomaan... Mutta hän tekee kumpaakin. Jos sana ei mene mulle "perille", että asiat on tehtävä hänen tavallaan, niin hän siirtyy käytävälle puhumaan ääneen, että kuulen kaiken.
Muut ovat kuitenkin tyytyväisiä työjälkeeni ja saan kiitosta joten hänen tulkinsa menee sisään ulos...
Asiaa käytiin pitkään kaksin läpi. Hän ei tuntunut ymmärtävän "mun ongelmaani". Mä taas olen sen verran jäärä, etten anna periksi, että muuttaisin työtapojani vaan siksi, kun hän käskee/vaatii/haukkuu/tuomitsee...
Esimies on puuttunut tilanteisiin ja järjestää kummallekin tilaa tehdä omat työtehtävänsä. Siitä huolimatta tuo on jatkuvasti mun niskassa kiinni... joten vittuakos siitä, tehkööt sitten yksin. Todellakin työt sitten kasaantuu yhdelle, kun toinen on pois.
Mä aloin saikuttamaan, kunnes hänen jaksamisensa alkoi olla kortilla. Mä mieluummin teen duunia sitten yksin. Ajan kuluessa duunikin uuvuttaa, mutta mieluummin tosiaan yksin kuin tuon kanssa.
Tsemppiä ap:lle parisuhteessa moisen kanssa en vaan pystyisi olemaan. Se jatkuva suurennuslasin alla olo on aivan kamalaa. Syö älyttömästi voimavaroja ja tietenkin se negatiivinen ilmapiiri ei ole hyväksi kellekään.
Kuulostaa kamalalta, mut onneksi olet löytänyt omat keinosi tilanteessa pärjäämiseen.
Joo, sehän tässä onkin, kun elän ihmisen kanssa, joka syö niin järkyttävästi energiaa. Lataudun nykyään ihan muualla, kuin kotona hänen kanssaan, eli töissä, ystävien kanssa, harrastuksissa ja yksin ollessa. Aion ottaa tämän kunnolla puheeksi hänen kanssaan, rakastan häntä kuitenkin, kaikesta huolimatta. En vaan tiedä, onko hän enää rakkauteni arvoinen. Eikä pelkästään rakkauskaan aina riitä, jos ei ole kykyä kehittymiseen ja kompromisseihin parisuhteessa.
Kiitos vertaistuesta ja vinkeistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin asian puheeksi, kysyisin onko hän itse huomannu tätä. Onko hänellä kaikki hyvin?
Jos valitat hänen käytöksestään liikaa, niin hänelle tulee tunne ettei voi puhua kaikesta kanssasi. Joka tarkoittaa vain sitä, että olette liian erilaisia olemaan yhdessä.
Jotkut haluavat sanoa mielipiteensä (joka osuu joskus tosi väärään), mutta jos se menee tod. negatiiviseksi arvostelevaksi se saattaa muuttua toksiseksi. Jotkut ovat kuule vanhanakin tuollaisia, ei luonne muutu. Erohan siinä auttaa silloin. Ellei halua tahkota toisen kanssa eriävien mielipiteiden kanssa loppuelämää. Mutta joskus voi löytää samankin mielipiteen, esimerkiksi vanhempi äiti sanoisi että onpas kauheat näivettyneet legginssit jollakin ja toinen vastaisi niin muuten onkin, miten on mahdollista. Yksityinen pariterapeutti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismiin liittyy mainitsemiasi luonteenpiirteitä jotka yleensä voimistuvat vanhemmiten. Ei tarvitse olla kuin voimakkaasti narsistisia piirteitä omaava (ei siis täysin tunnekylmä narsisti) niin käytös on kuvailemasi kaltaista. Vähäinen kyky empatiaan ja puutteelliset tunnetaidot aiheuttavat toksista käytöstä ja kuormittavat ympäristöä.
Käytännössä sulla on kaks vaihtoehtoa; hyväksyä tai olla hyväksymättä. Yleensä parisuhteessa se toisen kokonaisuutena hyväksyminen on aika olennainen asia. Jos on parisuhteessa jossa ei hyväksy toista täydellisesti, vaan hänessä on piirre/piirteitä joihin haluais muutosta, niin silloin yleinen ilmapiiri suhteessa voi olla tosi raskas ja ero voi olla kannattava vaihtoehto.
Omaan suhtautumiseen vaikuttamalla voi kuitenkin tehdä ihmeitä. Päättää, että hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, ja antaa tehdä tyhmiä oletuksia kaikessa rauhassa. Katsoa vain kun toinen ilmentää itseään juuri silleen kuin hän päättää tehdä.
Ei tähän paljoa muuta voi oikein sanoa, kun toista ihmistä ei voi väkisin saada sisäistään tyhmää käytöstään. Mutta jos ihminen saa avoimesti ilmentää tyhmää käytöstään, voi hän jopa joskus itse alkaa huomaamaan sen. Käytöksestä huomauttelu yleensä lähinnä aiheuttaa kitkaa osapuolten välille.
Puoliso tuomitsee jatkuvasti muita, joten naisen ratkaisu; tuomitse puoliso :DD
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan napakasti, että et hyväksy hänen tapaansa tuomita toisia ihmisiä. Et sinä pysty kauaa tuollaisessa ilmapiirissä elämään, ero tulee ennen pitkää jos et nyt katkaise tuota.
Parempi on, että eroat ennemmin kuin myöhemmin. Mies ei tuosta enää muutu kuin huonompaan suuntaan. Ikääntyminen ei tuo vain harvaan positiivisia piirteitä.
Sinä ehdit vielä löytää uuden puolison ja saada pitkän ja onnellisen parisuhteen, joka voi kestää jopa 3040 vuotta.
Kuulostaa siltä että on jokin ahdistus päällä, ei ole kovin onnellinen elämässään.
Onko hänen astrologisella kartallaan vaakaa?
Nopee nosto, jos joku tämän huomais ja haluaisi tai osaisi kommentoida. Ahdistaa.
Ap