Mitä sanoa ystävälle joka valittaa ettei hänellä ole

"Elämä on valintoja."

ei minullakaan ole aikaa itselleni. Lapsilla on yhteensä 16 harrastuskuljetusta viikossa, joten eipä se ihme, ettei minulle aikaa jää töiden jälkeen.

luultavasti sanoisin, että keskustelisi asiasta miehen kanssa. Jos se ei tuota tulosta (mitä vähän epäilen), olisin niin julma, että vähentäisin lapsen harrastukset yhteen tai kahteen. Ei minusta ole tarkoituksenmukaista, että lapsi on joka päivä harjoituksissa (en tosin tiedä minkä ikäisestä lapsesta on kyse).

Onko ystäväsi töissä vai kotona? Kotityöt ovat joka tapauksessa asia, joka vie aikaa. Jos miehelle ei mene puhe perille, ystäväsi voisi julmasti jättää kotitöitä tekemättä ja ottaa sitä omaa aikaa (esim. harrastuksen) parissa edes kerran tai kaksi viikossa. Ei ole reilua, että yksi ihminen on vastuussa kaikesta, kun muut vain menevät menojaan.

lapsilla on liikaa harrastuksia jos ne häiritsevät perheen muuta elämää

Mitas jos vahan kehuisit etta jaksaa ajatella lasten parasta eika vaan katsoa omaa napaansa!

ja ystävä on vaativassa työssä ja kuulostaa olevansa työhänsäkin aivan kypsä ja väsynyt

kolme harrastusta on aivan liikaa viisivuotiaalle, joka vielä ilmeisesti on päiväkodissa päivät. Minusta tuon ikäiselle riittää se yksi harrastus, johon keskittyä.

Jos lapsi olisi ollut vanhempi, olisin kysynyt, mitä järkeä on viedä autolla joka ovelle - varsinkin urheilun kohdalla se on aika hassua. Pyörä, jalat ja julkiset ovat sitä varten, ettei joka paikkaan tarvitse autollista saattajaa.

Tosin itse asun helsingissä, jossa välimatkat ovat yleensä max. 15 km jos sitäkään, yleensä kyse 4-8 km:n matkasta. Mutta silti näkee niitäkin vanhempia, jotka vievät jälkikasvunsa autolla 5 kilsan päähän juoksutreeneihin.