Mitä tehdä kun tuntee suurta kateutta?

Kellään neuvoja?

Kateus ei ole itsellekään mitenkään vieras tunne, vaikka minulla se liittyykin vähän eri asioihin kuin töihin. Tärkeintä varmaan olisi tunnistaa, mistä on kyse, ja työstää kateuttaan itsekseen niin ettei se pääse paisumaan katkeruudeksi muita ihmisiä kohtaan. Yritän itse selvitä kateudesta parilla konstilla:

- tekemällä sellaisia asioita, jotka mahdollistaisivat kadehdittavan asian saamisen itselle (sinun tapauksessasi mitä voisit vielä tehdä saadaksesi kaipaamaasi tunnustusta töissä tai muualla?)

- keskittymällä ihan muihin itselle tärkeämpiin asioihin (etenkin silloin kun edellinen on mahdotonta)

Ei sille kyllä mitään voi, että välillä käy kateeksi. Joissain tilanteissa se on ihan oikeutettuakin, mutta enimmäkseen varmaan ihan omien mielikuvieni pohjalta nousevaa turhaa kuvittelua, kun ei tiedä toisen tilanteesta muuta kuin ulospäin näkyvät hienot asiat.

Entä jos mainitsisit seuraavassa kehityskeskustelussa, että toivoisit saavasi positiivista palautetta. Vai onko ongelma se, että et kadehdi palautetta, vaan sitä että koet toisen olevan parempi?

Oman osaamisen arvostaminen on tärkeää. Kukaan ei tee työtä kuten sinä, sinulla on oma tyyli ja tapa, omat huonot ja hyvät puolesi kuten meillä kaikilla. Toisen kopiointi ei auta kateuteen, koska se on mahdotonta siksi, että olemme jokainen yksilöllisiä. Samaa kuin toinen ei siksi voi saada.

No älä koe iloa toisen puolesta. Sano työpaikalla että te muut ette saa koskaan tunnustusta, vaikka nimettömänä. Mieti kannatatko yhteiskuntaa tai työpaikkoja jossa on tuon tyyppisiä raha/valta/tunnustus -hierarkioita. Onko tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos mainitsisit seuraavassa kehityskeskustelussa, että toivoisit saavasi positiivista palautetta. Vai onko ongelma se, että et kadehdi palautetta, vaan sitä että koet toisen olevan parempi?

Oman osaamisen arvostaminen on tärkeää. Kukaan ei tee työtä kuten sinä, sinulla on oma tyyli ja tapa, omat huonot ja hyvät puolesi kuten meillä kaikilla. Toisen kopiointi ei auta kateuteen, koska se on mahdotonta siksi, että olemme jokainen yksilöllisiä. Samaa kuin toinen ei siksi voi saada.

Kyllä uskon hänen olevan hyvä, ei välttämättä parempi. Mutta tuntuu, että kaikki positiivinen tunnustus menee sinne ja erilaisia palkintoja satelee aina samalle,

En oikein kehtaa itse anella palkintoja itselleni

Vierailija kirjoitti:

No älä koe iloa toisen puolesta. Sano työpaikalla että te muut ette saa koskaan tunnustusta, vaikka nimettömänä. Mieti kannatatko yhteiskuntaa tai työpaikkoja jossa on tuon tyyppisiä raha/valta/tunnustus -hierarkioita. Onko tasa-arvoa.

Tasa-arvo on tosiaan hieman näennäinen, ja työpaikka hierarkinen. Haluaisin iloita toisen tunnustuksista, mutta kun aina on sama, jolle niitä jaetaan. Hänestä on tullut jonkinlainen jumala,

Kateus on varmaan sitä, että et ehkä ymmärrä, miksi toinen onnistuu niin paljon paremmin kuin sinä, vai onnistuuko.

Jos kyse vaikka myyntituloksista, onko paremmat asiakkaat/materiaali, tai jossain teknisemmässä, saako helpompia tehtäviä tms?

Jos kyse tällaisesta, kysy pomolta ja selvitä asia. Sano että haluaisit itsekin onnistua yhtä hyvin, voitaisiinko yhdessä miettiä miten siihen tavoitteeseen päästään. Ei kukaan pomo tuollaisesta suutu (paitsi ehkä jossain tosi sairaassa työyhteisössä).

Ota myös huomioon se, että ihmisillä on erityislahjakkuuksia. Joskus jos joku löytää oikein itselleen sopivan työn, siinä on helppo olla paras ponnistelematta. 

Vierailija kirjoitti:

Kateus ei ole itsellekään mitenkään vieras tunne, vaikka minulla se liittyykin vähän eri asioihin kuin töihin. Tärkeintä varmaan olisi tunnistaa, mistä on kyse, ja työstää kateuttaan itsekseen niin ettei se pääse paisumaan katkeruudeksi muita ihmisiä kohtaan. Yritän itse selvitä kateudesta parilla konstilla:

- tekemällä sellaisia asioita, jotka mahdollistaisivat kadehdittavan asian saamisen itselle (sinun tapauksessasi mitä voisit vielä tehdä saadaksesi kaipaamaasi tunnustusta töissä tai muualla?)

- keskittymällä ihan muihin itselle tärkeämpiin asioihin (etenkin silloin kun edellinen on mahdotonta)

Ei sille kyllä mitään voi, että välillä käy kateeksi. Joissain tilanteissa se on ihan oikeutettuakin, mutta enimmäkseen varmaan ihan omien mielikuvieni pohjalta nousevaa turhaa kuvittelua, kun ei tiedä toisen tilanteesta muuta kuin ulospäin näkyvät hienot asiat.

En pysty enempää tekemään millään. Mielestäni teen enemmänkin kuin tämä aina palkittava, mutta jostain syystä esimiehet huomaavat juuri hänen työnsä. Välillä pitäisi muitakin palkita, vaikka se en olisi minä, muttei aina tämä yksi ja sama.

Eli iloitsisin kyllä, jos jotakuta muuta tiimistä palkittaisiin, mutta alkaa harmittaa, kun nyt yksi on koko ajan kehujen ja palkitsemisen kohteena.

Ala tehdä pieniä asioita jos kehuja kaipaat.Itse saan paljon one-to-one kehuja,mutten julkisia juuri tuollaisista jutuista.Pomo saa taas koko ajan julkisia kehuja,vaikka on saattanut tekemisellään vesittää koko tiimin tekemisen.Välilä se siis ärsyttää,mutta ajattelen sen niin ettei nyt taas ollut ihan ansaittu kehuja...Johto kehuu toisiaan..

Tunnen joskus ihan lamauttavaa kateutta asiasta, johon en voi itse mitenkään vaikuttaa: vanhempi- ja sukulaisuussuhteet. 

Minua on pidetty outona, minua on pidetty syyllisenä välirikkoihin. Minua on syyllistetty siitä, että en mennyt katsomaan kuolevaa äitiäni. 

Tuntuu erityisen pahalta, että äiti joi itsensä sairaaksi, ja sitä ennen kohteli minua kuin räsynukkea. Isä löysi uuden vaimon ja heille ei sitten ollut tilaa minulle. 

Kun vuosien päästä tulin itse äidiksi, sain huomata miten sairaassa ympäristössä olen lapsuuden elänyt. Se on trauma, joka tulee esiin kerta toisensa jälkeen, ja trauma, joka tuntuu erityisen epäreilulta koska se tekee minut oudoksi muiden silmissä. 

En pysty kokemaan iloa siitä, että muilla on vanhemmat elämässään mukana. Asia on niin kipeä, että en yleensä halua ajatella sitä. Nyt päätin kirjoittaa tästä, jos jossain on joku toinenkin yksinäinen äiti joka kokee parhaillaan samaa :(

Tunteet tulevat, tunteet menevät.

Eipä siinä oikein muu auta kuin kilvoitella itsensä kanssa siinä, että nousee henkisesti sellaisen alhaisen tunteen yläpuolelle. Tuo on jo kovasti kehitystä, että olet voinut myöntää itsellesi olevasi kateellinen ja pyrkimyksesi on päästä siitä eroon. Voisit ehkä kokeilla semmoista, että huomioit kateuden tunteen itsessäsi ja toteat sen mielessäsi ja sanot, mutta minä olen sen yläpuolella, se ei ole minua enää.

Ta pa itsesi.

Numero yksi postaa heti some tilit kokoonan käytöstä F.Bja instagram2 viikon pästä olet irti ja näet todellisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Numero yksi postaa heti some tilit kokoonan käytöstä F.Bja instagram2 viikon pästä olet irti ja näet todellisen elämän.

Tämä varmaan yksityiselämän puolella onkin hyvä neuvo, mutta tämä on työelämässä.

Kiitos teille kaikille kommenteista, on kiva tietää, että muillakin joskus on tällaisia tuntemuksia. Yritän olla itselleni rehellinen ja haluaisin taistella irti näistä tunteista. Olla vaan positiivinen. Muttei se aina onnistu.

Koita saada palkkaasi nostettua. Kun tienaat toista paremmin et voi kadehtia kovemmin hommia paiskivaa ja vähemmän tienaavaa esimiesten takapuolten nuolijaa.

Vierailija kirjoitti:

Koita saada palkkaasi nostettua. Kun tienaat toista paremmin et voi kadehtia kovemmin hommia paiskivaa ja vähemmän tienaavaa esimiesten takapuolten nuolijaa.

Itse asiassa tienaankin enemmän. Ehkä sitten pitää hyväksyä, että ei tule muuten kehuja, vaan odotukset ovat osaltani niin paljon isommat.