Lue keskustelun säännöt.
Velana ihmettelen äitien "viisauksia"
14.11.2022 |
"
Äitinä olen saanut todeta, että asioita ei ole voinut kontrolloida myöhemminkään loputtomiin joskus tuntuu, ettei lainkaan. Lapsen kasvaminen on ennemminkin sitä, että tutustuu juuri siihen lapseen ja auttaa häntä hänen omissa haasteissaan. En ole pystynyt missään vaiheessa pakottamaan lapsiani mihinkään. ---
Kontrollista luovuttaminen on ollut suuri oivallus äitiydessäni. Jotkut asiat ovat isompia kuin me ihmiset. Sen asian ymmärtämisessä on ollut jotain kaunista ja kohottavaa. Sitä kautta olen myös oppinut tunnistamaan muutkin hetket, kun yritän hallita asioita, joita ei pysty hallitsemaan. Siitä tulee mailaa puristava, onneton olo. Sellainen kuin olisi yksin sodassa koko maailmaa vastaan.
Olen kyllä oppinut tuon ilman lapsiakin.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Missä se viisaus oli?
Ylipäätään se että ei ole mitään lapsen kasvattamista. Lapsi kasvaa ihan minne se lystää, kuin rikkaruoho. Voi vain koittaa lykätä sen juurille sopivia lannoitteita ja toivoa parasta. Ehkä tässä on vähän oivallusta veloillekkin, joilla on suuret luulot siitä että lapset on kuin robotteja ja heidän kaikki tekemisensä johtuu vanhempien onnistumisesta tai epäonnistumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Missä se viisaus oli?
Ylipäätään se että ei ole mitään lapsen kasvattamista. Lapsi kasvaa ihan minne se lystää, kuin rikkaruoho. Voi vain koittaa lykätä sen juurille sopivia lannoitteita ja toivoa parasta. Ehkä tässä on vähän oivallusta veloillekkin, joilla on suuret luulot siitä että lapset on kuin robotteja ja heidän kaikki tekemisensä johtuu vanhempien onnistumisesta tai epäonnistumisesta?
Tämä luulo on lastensuojelun tantoillakin jotka ovat käyneet kotonani ja luulleet, että lapseni on ohjelmoitavia robotteja joihin vain syötetään käskyt ja sitten he toimivat niin kuin aikuinen on ohjelmoinut. Joka ikisellä on ollut sähköaitaa tuijottava lehmän katse kun olen sanonut, että lapseni on ihminen ja hänellä on oma tahto. Hän tekee oman tahtonsa ja persoonansa mukaan eikä ole mikään aivopestävä, tahdoton tyhjämielinen olio. Mutta minulla nyt on aina ollut ihan sekopäisiä ideoita. 20 vuotta sitten kysyin neuvolassa olisiko mahdollista saada jotain lastenkirjaa missä selitetään lapselle ikätasoisesti kuvituksen ja tarinan kautta vanhempien masennusta. Varmaan merkitsivät papereihin että olen vaaraksi lapsilleni kun haluan jakaa ymmärrystä lapsilleni sairaudestani.
Missäs toi äiti sanoi, ettei samaa ymmärrystä voisi saada ilman lapsia?
Juu. Minä äitinä ihmettelen vela-tyyppien viisauksia; tietävät tarkkaan, kuinka kauheaa on äitiys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt varmaan koskee sen tunnistamista, että lasten elämää ei voi tasoittaa loputtomiin. Heille tulee omat tragediansa ja vastoinkäymiset. Se on oikeasti rankka paikka vanhempana ymmärtää että ei niille useinkaan mitään voi.