Opetettiinko sut lapsena halveksimaan meikkaamista, pukeutumista ja itsensä henmottelua

Kasvoin kodissa, jossa molemmat vanhemmat tekivät töitä ja äidillä oli vuorotyö. Meitä oli 4 lasta. Perheessämme ei kannustettu tyttöjä eikä poikia puljaamaan ulkonäkönsä kanssa. Riitti, että kampasi tukkansa ja oli puhtaat vaatteet.

Lapset osallistuivat kotitöihin ja hoitivat nurempia sisaruksiaan, ei meillä edes olisi ollut aikaa "halveksia" jotain naapurin hyvänhajuista ja itsensä ehostanutta kotiapulaista.

Mut opetettiin olemaan oma itseni. Kasvatettiin hyvä itsetunto ja opetettiin tekemään omia valintoja.

Äitini (70.v) on aina ollut hyvin huoliteltu, pukeutuu edelleen naisellisesti ja meikkaa.

Minä meikkaan erittäin maltillisesti, niin että moni mies varmaan sanoisi etten meikkaa lainkaan. Pukeutumiseni on aina pohjannut lähinnä mukavuuteen, kuin ulkonäköön jne.

Sain aina olla oma itseni. Samaa teen oman lapseni suhteen, joka on enemmän kuin oma äitini noiden em. asioiden suhteen 😃

Kyllä meikkaavakin nainen voi tehdä kunnon töitä. Ihme asenteita sulla.

Synnyin vuonna 1965. Äiti osti mulle sopivia vaatteita vielä 15-vuotiaaksi saakka. Ei katsonut hyvällä hieman paljastavia vaatteita, ei meikkaamista eikä hiusten kanssa pelaamista. Hän nauroi mun kavereille jotka keimaili, "ethän tuollaiseksi" halua.

Myöhemmin ymmärsin että äiti on syömishäiriöinen ja hänellä oli ongelmia itseyunnon ja seksuaalisuuden kanssa

Kyllä. Meikkaaminen oli paha asia ja vaatteilla hienostelu. Hävetä piti, kun erehdyin tulemaan kotiin ripsiväriä laittaneena, kaveri laittoi minulle.

Isä väheksyi kaikkea tuollaista, mutta hän nyt väheksyi kaikkia muutenkin, joten aika pian siitä oppi olemaan välittämättä.

En saanut toteuttaa itseäni tai omaa tyyliäni lainkaan teininä. En saanut päättää edes omista hiuksistani.

Aikuisena olen nauttinut "tälläytymisestä" ihan täysillä. Yksi miesystävä otti oikein tehtäväkseen "opettaa" minut pois laittautumisesta ja hyvin pukeutumisesta. Syyllisti uusista vaatteista (jotka ostin omilla rahoillani), jos meikkasin hänen läsnäollessaan, piti siihen tulla viereen kommentoimaan ja kertomaan mielipiteitään. Hän jopa piilotti korkokenkäni kun kuulema se kopina ahdisti kun yhdessä käveltiin kaupungilla.

Onneksi on ex. Edelleen nautin laittautumisesta ja nyt on mies joka puolestaan pitää siitä että hänellä on naisellinen tyttöystävä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Meikkaaminen oli paha asia ja vaatteilla hienostelu. Hävetä piti, kun erehdyin tulemaan kotiin ripsiväriä laittaneena, kaveri laittoi minulle.

Sanonta "rumat ne vaatteilla koreilee" tuli minulle tutuksi jo varhain.

Vähän joo. Oli todella turhauttavaa, koska olin/olen kiinnostunut muodista ja vaatteista. Tykkään siis suunnitella kivoja asuja ja leikkiä väreillä jne. Aina sai kuulla nälvimistä siitä kuinka pinnallinen olin.

Oman lapsen kanssa vedin toiseen ääripäähän ja hän saa tasan ne vaatteet jotka haluaa ja leikkiä tyylillään ja meikeillä niin paljon kuin haluaa.

yhyy kyllä. mutta nyt meikkaan ja hemmottelen itseäni viskikynttilällä

Vierailija kirjoitti:

En saanut toteuttaa itseäni tai omaa tyyliäni lainkaan teininä. En saanut päättää edes omista hiuksistani.

Aikuisena olen nauttinut "tälläytymisestä" ihan täysillä. Yksi miesystävä otti oikein tehtäväkseen "opettaa" minut pois laittautumisesta ja hyvin pukeutumisesta. Syyllisti uusista vaatteista (jotka ostin omilla rahoillani), jos meikkasin hänen läsnäollessaan, piti siihen tulla viereen kommentoimaan ja kertomaan mielipiteitään. Hän jopa piilotti korkokenkäni kun kuulema se kopina ahdisti kun yhdessä käveltiin kaupungilla.

Onneksi on ex. Edelleen nautin laittautumisesta ja nyt on mies joka puolestaan pitää siitä että hänellä on naisellinen tyttöystävä.

Ohis mutta tämäkin on vähän ongelmallinen ajatusmalli että laittautuminen ja korkokengät = naisellisuus. Itsekin tykkään ehostautua ja kulkea kauniissa vaatteissa mutta en silti ajattele että olisin jotenkin naisellisempi kuin lenkkareissa ja tuulipuvussa vastaan tuleva koiranulkoiluttaja. Naisellisuus on jotain ihan muuta kuin tietynlaista ulkonäköä, vaikka kaupallinen markkinatalous väittääkin toisin.

Oma äitini oli nuorena tyylikäs ja ihailin häntä.

Myös isän äitini oli tyylikäs ja huoliteltu aina. On sitä edelleen. Olen aina ihaillut heitä.

Turhamaisuudesta ei tykätty, jos se näytti olevan elämän keskiössä ja kannustavan kuluttamiseen ja tuhlailuun. Olimme silti esteetikkoja. Uskoimme, että kehomme kantaa vaatteet arvokkaasti. Puimme itselle sopivia värejä ja olimme tarkkoja vaatteiden istuvuudesta, puhtaudesta ja laadusta. Hiukset kammattiin ja peseydyttiin. Söimme hyvin, monipuolisesti ja kasvispainotteisesti, unohtamatta jälkiruokia, mutta melko terveellisesti ja sopivassa määrin. Harrastimme liikuntaa ulkonäkö ja hyvinvointisyistä.  Jotkut kemikaalit haisivat pahalle. Esim. hiuksiin sumutettavat ja jotkut parfyymit ja meikit. Irtoripset, ja paksu meikki näyttivät luonnottomilta ja rumilta. Korkokenkiä pidettiin pahoina jaloille ja myös turvallisuusriskinä. Ne sopivat enintään harvoin ja luotettavassa seurassa juhliin. Naisen oli osattava juosta lujaa ja lyödä tarvittaessa vaikka itsepuolustukseksi. Nainen ei ollut objekti vaan subjekti.

Mitä on nämä kunnon työt joita meikkaava ei voi tehdä? 🤔

Ei, kyllä meillä arvotettiin sitä, että jos menee ihmistenilmoille pitää näyttää siistiltä.  Ja naiset tykkää meikata ja olla kauniita. 

Itse tykkäsin teininä ja nuorempana meikata, nykyään en oikeen jaksa enää meikkailla, tykkään olla naturel.

Ei nyt erityisesti. Ihmisen ei silti tarvitse olla luonnoton nukke. Voi kai hakea luonnollisempaa tyyliä. Edelleen meikeissä on metalleja ja lisäaineita, olisiko luonnollisempaa vaihtoehtoa jo tulossa, huulipuna ainakin syödään usein.

Tunnistan tuon ajattelun. Eräs vanha mummo ajatteli noin, oli maatilanemäntä.

Ei ne meillä mitään keimailijoita ollut vaan ne oli H u o r i a.  Minä pidin huolen, että näytin sitten sellaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meikkaavakin nainen voi tehdä kunnon töitä. Ihme asenteita sulla.

Aloituksessa ei itseasiassa mainittu ap:n asennetta/mielipidettä asiaan.  Ei käynyt ainakaan täysin selväksi oliko kyse hänen mielipiteestään vain oliko se sitä mitä kotona opetettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mut opetettiin olemaan oma itseni. Kasvatettiin hyvä itsetunto ja opetettiin tekemään omia valintoja.

Äitini (70.v) on aina ollut hyvin huoliteltu, pukeutuu edelleen naisellisesti ja meikkaa.

Minä meikkaan erittäin maltillisesti, niin että moni mies varmaan sanoisi etten meikkaa lainkaan. Pukeutumiseni on aina pohjannut lähinnä mukavuuteen, kuin ulkonäköön jne.

Sain aina olla oma itseni. Samaa teen oman lapseni suhteen, joka on enemmän kuin oma äitini noiden em. asioiden suhteen 😃

Ootkohan mun sisko?

Mulla samanlainen tausta, itse rakastan vaatteita ja meikkaamista ja työskentelenkin muodin parissa.