Minä en aio hyväksyä että alaikäisemme

ettei sinun naputuksillasi ole mitään sijaa miten lapsesi elämänsä järjestää

Eikä kaikkea tarvitse hyväksyäkään, eihän toki.



Mutta mitä luulet että siitä seuraa ettet hyväksy lapsen toimia tai päätöksiä tuollaisen asian suhteen? Suhteesi lapseen voi olla pahasti vaakalaudalla jos heittäydyt ymmärtämättömäksi ja tuomitsevaksi. Sitäkö haluat? Eikö olisi parempi tukea ja myötäelää, sekä ohjata oikeaan suuntaan?

eihän se sen vaikeampaa ole.



Se miten hyväksymättäjättäminen vaikuttaa nuoresi sukupuolielämään onkin sitten eri juttu. Tuskin kuitenkaan mitenkään.



Söpöjä nää mammat jotka kuvittelee, että voivat vaikuttaa lapsensa päätöksiin ja tekemisiin aina ja iänkaikkisesti =)

pitämällä puheen nuorelle parille kun seurustelun merkkejä alkaa olla

Kuka täällä on ollut neitsyt 18 v saakka?

Itse menetin neitsyyteni 13 v, tätä en kyllä lapsilleni toivo.



Seksin harrastamisesta on puhuttu aika paljon ja lapseni ymmärtääkseni osaavat itse päättää, milloin ovat siihen valmiita.



Minä olen ostanut ison paketin kortsuja lääkekaappiin ja sanonut, että ilman kortsuja ei seksiä harrasteta. Sieltä saavat ottaa, jos on tarvis.



Nyt ikää lapsilla 15 v (tyttö) ja 16 v (poika).

pitkin hampain nieli sen, kun kerroin 19-vuotiaana pitkäaikaisen poikaystäväni tulevan luokseni yöksi opiskelupaikkakunnalleni.



Neitsyys meni 16-vuotiaana.



Niin että aika vähän sun hyväksymises tai hyväksymättömyytesi vaikuttaa siihen, mitä lapsesi lopulta tekee. Itse koen kuitenkin hyvänä sen, että äidin asenteen tuntien, pidin erittäin hyvää huolta ehkäisystä.

Itse olin alaikäinen vasta 16 vuotta kun sain ensimmäisen lapseni... vanhempieni mielipide ei paljon sillon painanut..

Ja koen pärjänneeni hyvin... nyt kyseinen lapsi on jo 10 vuotta ja voi hyvin, hänellä on myös 7 vuotias pikkuveli. Ja meille on kolmas lapsi tulossa elokuussa..

on todella tuomitseva, aiheuttaa se yleensä joko uhmaa (jolloin nuori käyttäytyy tolkuttomammin mitä muuten käyttäytyisi) tai sitten vain sen, että äidin ja nuoren keskusteluyhteys katkeaa. Ja sitähän se nuori tarvitsisi: aikuisen, jonka kanssa voi jutella jo aikuismaisemmin eli joka ei vain sormi pystyssä paasaa. Olen kyllä sitä mieltä, että jos äiti on sitä mieltä, ettei seksi sovi nuorelle, hänen pitäisi voida se selvästi ilmaista, mutta niin, että hän myös arvostaa nuorta. Ja jos vaikka seksiä harrastaisi ja vahinko sattuisi, voisi asiasta äidille kertoa!



Sivuhuomio: mua ärsyttää aika tavalla tämä "kaikkihan seksiä/tupakkaa/alkoholia/huumeita kokeilevat" -asenne. Minä en ole ikinä kokeillut huumeita ja tupakkaa, alkoholia maistoin nuorena vähän ja seksin aloitin täysi-ikäisenä. Nuorena oli sellainen fiilis, että olen aikuistenkin mielestä kalkkis! Ja yllätyksekseni olen aikuistuttuani tavannut muitakin, jotka eivät ollleet nuorina kokeilleet kaikkea. Hei, ei se ole välttämätöntä nuoruudessa ;)

Olin siis itse 19-vuotias menettäessäni neitsyyden. Aivan yleistä, että seksiä ei vielä alaikäisenä ole harrastanut.

Kaikki tuttavapiirissäni, joiden kanssa asiasta on puhuttu ovat olleet reilusti alaikäisiä. Ikävälillä 12-16 v kaikki menettäneet neitsyytensä.

kunnia saada miehekseni ensimmäinen seksikokemukseni. Olin 23v kun päädyin ensimmäisen kerran sänkyyn... ja saman miehen kanssa muutaman vuoden päästä naimisiin ja nyt meillä on lapsikin..



En ole katunut, en todellakaan... mies on Mies...



Tästä voi päätellä etten ole halunnut kenenkään jyystettäväksi alaikäisenä.

itse eka kerran 25 vuotiaana ja minulla on yli 35 vuotiaita ystäviä, jotka ovat neitseitä sekä miehiä että naisia.

Älkää viitsikö yleistää tämmöisiä asioita. Nuorilla on jokin kummallinen tarve päästä muka neitsyydestä nuorina, ei sitä tarvitse suvaita.

Kasvatuksella voi todella vaikuttaa asiaan.

kun menetin neitsyyteni, mutta siitä alkoikin kunnon seksikokeilujen sarja eli yhdenyön juttuja useita seuraavan parin vuoden ajan, eli ei yhtään parempi kuin jos olisin menettänyt neitsyyteni aikaisemmin jonkun tutun ja turvallisen poikakaverin kanssa. Iällä ei mielestäni ole niinkään väliä vaan tavalla. Ja ehkäisy tietysti erittäin tärkeää joka tapauksessa.