Lue keskustelun säännöt.
Kunpa iäkäs äitini olisi taas oma itsensä
06.11.2022 |
Tiedättekö tunteen, kun muistisairas tai muuten höpräävä iäkäs vanhempanne on välistä ihan selväpäisen ja entisen oman itsensä oloinen eli on ns. hyvä päivä ja hetken kaikki on niin kuin ennen, kun kaikki oli vielä hyvin. Ja hetkeksi tulee itsellekin tunne, että voisiko hän vielä tulla sellaiseksi ja jotenkin parantua. Sellainen hetken toiveikkuus ja ilahtuminen siitä hyvästä hetkestä. Mutta, sitten hän saattaa jo päivän parin päästä olla täysin sekava ja kaikki toivo taas häviää..
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos muistutat itseä aina mistä on kyse. Et ala odottamaan muutosta tai muuta. Rooli on nyt niin päin että muut auttavat vanhempaa, kunnes se on ohi jonakin päivänä. Voi vain ymmärtää. Lisääkö lääke sekavuutta, mitä haittavaikutuslista sanoo, entä onko hyvät ravintoarvot - ettei puutoksia. Joidenkin vanhemmilla on persoonamuuksia koko elämän ajan (hyvä, paha, arvaamattomuus) tai vanhempana, vaikkei ole tuota sairautta.
Se epäluuloisuus ja aggressiivisuus sad koska lapsi joutuu ihan luin vieraan kanssa tekemisiin
Tiedän tunteen, ikävä kyllä... :( Oma äitini pääsi vihdoin pois monen vuoden hitaan hapertumisen jälkeen. Yhtä tuskaa. Muistisairaus on kammottava sairaus.