Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kriitikko murskasi Hanna Brotheruksen kirjan kritiikissään
04.11.2022 |
Muistelin, että se ensimmäinen sai kehuja? Tämä sai kyllä murskakritiikin. Varmaan ikävälle tuntuu Hannasta, mutta tällaista se on. Ehkä kritiikille on aihetta.
Kommentit (116)
Seuraavassa kirjassa voi ruotia kritiikin vaikutusta naiseuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut kyseistä kirjaa enkä lue.
Nämä menevät kirjallisuudessani sinne alimpaan kategoriaan.
Luin kritiikin, ja tuumin että Brotheruksen kirja voisi hyvinkin puhutella minua. Kriitikko toteaa mm. "KOSKA SANATAITEELLE olennainen vieraannuttamisen taso puuttuu, keskushenkilö ei ole kiinnostava vaan kiusallinen."
Itseäni "sanataide" ei ole koskaan erityisemmin puhutellut, saati sitten tarkoituksellinen vieraannuttaminen.
Kriitikko haaveilee myös seuraavasti: "Tulisipa jokin kummallinen käänne tai putkahtaisi ajatus, joka on erikoinen, mielikuvituksellinen, fantastinen. Ryhtyisipä vaikka hahmo seinäpaperissa ryömiskelemään, heräisivätpä pistetyt perhoset henkiin, laskeutuisipa narujen varassa edes deus ex machina."
Minua tällaiset käänteet pääosin tympäisevät, jos genre ei erikseen siihen suuntaan ole kallellaan. Sinänsä kritiikki oli onnistunut, että se herätti ajatuksia. Kävi kuitenkin mielessä myös, onko kirjailijan tehtävä täyttää kriitikon odotuksia vai kertoa tarina omalla tavallaan ja äänellään.
Vierailija kirjoitti:
Kuustonen raivoissaan.
Vaikutti äärimmäisen raskaalta ihmiseltä Kuustosen Veitola-jaksossa. Kirjoitteli miehelleen kirjeitä (saman katon alla), kirjoitti makkarin seinälle riidan päätteeksi jotain aforismilappuja, eikä tykännyt istumisesta (?) joten meni makaamaan maahan kesken keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin kritiikin, ja tuumin että Brotheruksen kirja voisi hyvinkin puhutella minua. Kriitikko toteaa mm. "KOSKA SANATAITEELLE olennainen vieraannuttamisen taso puuttuu, keskushenkilö ei ole kiinnostava vaan kiusallinen."
Itseäni "sanataide" ei ole koskaan erityisemmin puhutellut, saati sitten tarkoituksellinen vieraannuttaminen.
Kriitikko haaveilee myös seuraavasti: "Tulisipa jokin kummallinen käänne tai putkahtaisi ajatus, joka on erikoinen, mielikuvituksellinen, fantastinen. Ryhtyisipä vaikka hahmo seinäpaperissa ryömiskelemään, heräisivätpä pistetyt perhoset henkiin, laskeutuisipa narujen varassa edes deus ex machina."
Minua tällaiset käänteet pääosin tympäisevät, jos genre ei erikseen siihen suuntaan ole kallellaan. Sinänsä kritiikki oli onnistunut, että se herätti ajatuksia. Kävi kuitenkin mielessä myös, onko kirjailijan tehtävä täyttää kriitikon odotuksia vai kertoa tarina omalla tavallaan ja äänellään.
Eikös kriitikko ole se katstruoitu kissa joka ryhtyi konsultiksi?!
Yritin lukea sitä ensimmäistä kirjaa, mutta en tykännyt yhtään, joten en hirveästi voi kriitikon perusteluja kiistää tämänkään kohdalta. Pahalta tuntui lukea tuo lyttäys silti. Ainahan kirjoittaja toivoo, että kriitikko olisi myötämielinen. Kriitikko mielestäni kuitenkin yritti keksiä myös jotain hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Mun mielestä oli hyvä kritiikki. Ei ollut täys tyrmäys vaan toi kirjan ansioitakin esille. Eikä sille mitään voi, jos kirjoittamisen taso ei ole hääppöinen. Brotherus on ensisijaisesti tanssitaitelija, ei kirjailija. Vie hemmetin paljon aikaa oppia kirjoittamaan kaunokirjallisuutta, tai mitä tahansa kirjallisuutta, hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)
Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I see a pattern näissä feministien kirjoissa kun Petterssoninkin kirja on kopioitu.
Eikö sulle ole opetettu, että kaksi havaintopistettä ei muodosta minkäänlaista patternia ;)
Eihän tuo Brotherus edes ole mikään äänekäs feministi, jos on feministi ollenkaan.
Sitä samaa voimaantumispaskaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on feministikirjailija kyseessä, niin palstan in celit herää ÖYYYYYYYYHHH!
Taitaa olla kirja jotain tajunnanvirtaa ja muka syvällisiä aforismeja.
Tälle kyllä löytyy fanikuntansa tuon ikäisistä naisista jotka käsittelevät onnetonta elämäänsä vatvomalla asioita loputtomiin, pääsemättä kuitenkaan mihinkään järkevään tai edes totuudenmukaiseen johtopäätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne u l ilaudan jonnet, jotka ottaa asiakseen tulla aina porukalla haukkumaan jotain naista?
Käyvät jossain kellarissa läpi uutisia, ja no nyt, nyt löytyi uhri. Milloin poliitikko, millon muu julkisuuden henkilö.
Luen paljon mutten jaksa tämän tyyppistä kirjallisuutta ollenkaan, jo sana voimaantuminen saa minut haukottelemaan. En ymmärrä miksi kaikkea elämässä analysoidaan niin tarkasti. Tuntuu että kaikesta yksinkertaisestakin asiasta väännetään mitä ihmeellisempiä juttuja. Hyvänä esimerkkinä nämä woke-asiat.
Muuten minulla ei ole mitään kyseistä ihmistä vastaan eikä tämä ole hänen ongelmansa vaan tuntuu että tämä nykyaika on niin kummallista. Toivoisin että saisin palata 20-30 vuotta ajassa taaksepäin.
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”
-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Vierailija kirjoitti:
”Riittää, että olen ja levitän oman elämäni muistipelin kortit pöytään”
”Naisellinen nautinto kumpuaa pistojen tuottaman kivun ja
kauneuden ristiriidasta”-Lensi kahvit suusta näppikselle.
Minusta tuo on ihan nykyaikainen, moderni aforismi.
Ne Botox- ym. pidtokset naamaan koskee, mutta nautinto tulee siitä, kun on sen jälkeen kauniimman tai ainakin freesimmän näköinen.
Ei kai nyt yhden lauseen vuoksi voi kirjaa taklata.
Kirja pitää lukea ensin itse, vasta sitten voi muodostaa kirjasta oman mielipiteensä.
Brotheruksrn eka kirja sai hyvät arvostelut ja oli suosittu.
Mulle on sama mitä kriitikko sanoo, olen pitänyt molemmista kirjoista. Näin tukevassa keski-iässä kirjojen teemat ovat omassa mielessä ja Hanna sanoittaa sellaisia tunteita joita itsekin tuntee, mutta ei osaa kuvata noin. Minulle noiden kirjojen lukeminen OLI terapeuttinen kokemus.
Joku hesarin kriitikko on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kuten on tuo kirjailijakin.
Oikein. Ekakin oli huono.