Lue keskustelun säännöt.
Kysely varhaiskasvatuksen työntekijöille alanvaihdosta
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viime vuonna lähellä loppuun palamista ja masennuin. Nyt uudestaan loppuun palaminen lähellä. Olisi pakko saada vaihdettua alaa, mutta tässä uupumuksen tilassa on vaikea löytää energiaa ja keksiä, mitä voisi yrittää päästä opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olin viime vuonna lähellä loppuun palamista ja masennuin. Nyt uudestaan loppuun palaminen lähellä. Olisi pakko saada vaihdettua alaa, mutta tässä uupumuksen tilassa on vaikea löytää energiaa ja keksiä, mitä voisi yrittää päästä opiskelemaan.
Mulla on sama juttu, olen loppuun palanut ja masentunut, ajatuskin töihin menosta ahdistaa ja tulee melkein paniikkikohtaus. Pelottaa jäyttäytyä pois työstä palkankin takia, mitenhän sitän pärjäisi ilman tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä eläkeiässä, mutta onnistunut järjestämään asiani niin että voin lopettaa työt parin kolmen vuoden kuluttua. Sen voimalla jaksaa, mutta perseestähän tämä homma on ja syvemmälle vaan valutaan
Älkää vaan kukaan suuntautuko näihin hommiin!
Varmaan pakko vaihtaa alaa, ei vaan pysty enää, tulee kyllä ikävä kaikkia lapsia ja hirvittää millainen tulevaisuus heillä tulee olemaan, kun viettävät ison osan hereilläoloajastaan kriisin keskellä painivassa varhaiskasvatuksessa :( Mutta joskus on pakko ajatella itseä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yes, meitä on muitakin alaan tyytyväisiä :)
Vaikeaa vaan saada ääntään kuuluviin monien uupumisien ja valittamisten keskeltä.
Kehtaanko edes sanoa, mutta innolla ja hymyillen odotan huomista työpäivää 😊
Olen itsekin ihmetellyt, että miten sama työ (varhaiskasvatus) voi olla todella antoisaa tai todella raskasta. Tiedän kyllä, mitkä asiat voivat tehdä työstä raskaan, ja parhaani mukaan välttelen niitä. Olen valintani tehnyt, ja työhyvinvointi kuuluu niihin. Osaan erottaa oleelliset asiat lillukanvarsista ja mitkä asiat edistävät lasten hyvinvointia. Olen sitoutunut työhöni ja lapsiryhmääni enkä ikinä jättäisi sitä vaihtuvien sijaisten johdettavaksi. Sijaiset saavat tulla "valmiiseen pöytään" eli toimivaan ryhmään. Tosin sijaisten tarve on vähäinen, sattuneesta syystä.
T. Kutsumustyössä lasten parissa
Pieni otanta vielä, mutta toistaiseksi aika huolestuttavat lukemat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yes, meitä on muitakin alaan tyytyväisiä :)
Vaikeaa vaan saada ääntään kuuluviin monien uupumisien ja valittamisten keskeltä.
Kehtaanko edes sanoa, mutta innolla ja hymyillen odotan huomista työpäivää 😊
Olen itsekin ihmetellyt, että miten sama työ (varhaiskasvatus) voi olla todella antoisaa tai todella raskasta. Tiedän kyllä, mitkä asiat voivat tehdä työstä raskaan, ja parhaani mukaan välttelen niitä. Olen valintani tehnyt, ja työhyvinvointi kuuluu niihin. Osaan erottaa oleelliset asiat lillukanvarsista ja mitkä asiat edistävät lasten hyvinvointia. Olen sitoutunut työhöni ja lapsiryhmääni enkä ikinä jättäisi sitä vaihtuvien sijaisten johdettavaksi. Sijaiset saavat tulla "valmiiseen pöytään" eli toimivaan ryhmään. Tosin sijaisten tarve on vähäinen, sattuneesta syystä.
T. Kutsumustyössä lasten parissa
Millä tavalla olet laittanut "pöydän valmiiksi"? :)
Vierailija kirjoitti:
Yes, meitä on muitakin alaan tyytyväisiä :)
Vaikeaa vaan saada ääntään kuuluviin monien uupumisien ja valittamisten keskeltä.
Kehtaanko edes sanoa, mutta innolla ja hymyillen odotan huomista työpäivää 😊
Olen itsekin ihmetellyt, että miten sama työ (varhaiskasvatus) voi olla todella antoisaa tai todella raskasta. Tiedän kyllä, mitkä asiat voivat tehdä työstä raskaan, ja parhaani mukaan välttelen niitä. Olen valintani tehnyt, ja työhyvinvointi kuuluu niihin. Osaan erottaa oleelliset asiat lillukanvarsista ja mitkä asiat edistävät lasten hyvinvointia. Olen sitoutunut työhöni ja lapsiryhmääni enkä ikinä jättäisi sitä vaihtuvien sijaisten johdettavaksi. Sijaiset saavat tulla "valmiiseen pöytään" eli toimivaan ryhmään. Tosin sijaisten tarve on vähäinen, sattuneesta syystä.
T. Kutsumustyössä lasten parissa
Teillä sitten ilmeisesti johtaminen toimii. Onnittelut tästä harvinaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yes, meitä on muitakin alaan tyytyväisiä :)
Vaikeaa vaan saada ääntään kuuluviin monien uupumisien ja valittamisten keskeltä.
Kehtaanko edes sanoa, mutta innolla ja hymyillen odotan huomista työpäivää 😊
Olen itsekin ihmetellyt, että miten sama työ (varhaiskasvatus) voi olla todella antoisaa tai todella raskasta. Tiedän kyllä, mitkä asiat voivat tehdä työstä raskaan, ja parhaani mukaan välttelen niitä. Olen valintani tehnyt, ja työhyvinvointi kuuluu niihin. Osaan erottaa oleelliset asiat lillukanvarsista ja mitkä asiat edistävät lasten hyvinvointia. Olen sitoutunut työhöni ja lapsiryhmääni enkä ikinä jättäisi sitä vaihtuvien sijaisten johdettavaksi. Sijaiset saavat tulla "valmiiseen pöytään" eli toimivaan ryhmään. Tosin sijaisten tarve on vähäinen, sattuneesta syystä.
T. Kutsumustyössä lasten parissa
Yksikään alalla työskentelevä ei kyllä varmasti puhu olevansa "kutsumustyössä", koska kyseisellä termillä yleensä viitataan siihen, että ei tarvitse maksaa (paljoa) palkkaa, kun kutsumus on niin kivaa. Joten sori, en usko että olet alalla, mutta jos nyt kuitenkin satut olemaan, niin kiva jos koet, että ala on vieläkin sulle sopiva.
Saanko kysyä, että kauanko olet ollut alalla ja oletko opettaja/sosionomi/lastenhoitaja?
En aio vaihtaa alaa vielä. Ensin vaihdan työnantajaa. Nykyiseen kuntaan olen ihan järkyttävän pettynyt. Haluan uskoa, että jossain muualla lasten edulla ja henkilökunnan työhyvinvoinnilla on vielä merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio vaihtaa alaa vielä. Ensin vaihdan työnantajaa. Nykyiseen kuntaan olen ihan järkyttävän pettynyt. Haluan uskoa, että jossain muualla lasten edulla ja henkilökunnan työhyvinvoinnilla on vielä merkitystä.
Pienemmissä kunnissa saattaa olla. Itselläni ei ole kanttia lähteä kotikunnasta muualle, voi kun olisikin.
Vastasin, että olen harkinnut vakavasti alanvaihtoa. Onnekseni olen tehnyt pitkän työurani pienryhmässä, josta nautin; meillä ei vielä näy pahasti nämä alan tämänhetkiset ongelmat. Mutta kaiken aikaa on kasvanut alalla erilaisten suunnitelmien, dokumenttien ja yleisen paperityön määrä, joista osa on toki tärkeitäkin, mutta silti iso osa on käytännön tasolla vain sitä varten tehtyjä, että näyttäisi paperilla paremmalta. Mitä hyötyä on suunnitelmista, joita ei kukaan ikinä ehdi vilkaistakaan arjessa? Ihan sama kuin kouluissa; useimmat opettajista haluaisivat mieluummin opettaa ja antaa aikaansa lapsille, eivät palavereille ja paperitöille.
Olen miettinyt, että vaihtaisin takaisin päivähoidon työntekijäksi. Olisi mukava olla vakaopen sijasta lastentarhanopettaja.
Vaihdoin alaa ja täytyy sanoa, että päivääkään en ole katunut. Edelleen toki haluaisin lasten kanssa työskennellä, mutta valitettavasti näillä resursseilla ei vain kykene. Olin niin lähellä työuupumista, että ei houkuttele kokeilla, ei se tilanne tässä neljässä vuodessa ainakaan paremmaksi ole mennyt...
Lähdin siis opiskelemaan it-alalle. Palkalla elää, palkka nousee kivasti joka vuosi ja kun vaihtaa työpaikkaa, saa sitä nostettua vielä entisestään. Homma on siistiä 8-16 sisätyötä, jota voin tehdä täysin etänä. Ja vaikka tääkin on välillä raskasta niin koskaan en ole vielä työviikon jälkeen ollut henkisesti ja fyysisesti niin väsynyt kuin varhaiskasvatuksessa olin. On aikaa ja jaksamista harrastaa ja nähdä ihimisiä.
Vähän olen kahden vaiheilla, siinä kynnyksellä, että kohta päätän vaihtaa alaa, kun en ihan aidosti jaksa. Pelkään, että jos jatkan alalla, niin päädyn lopullisesti työkyvyttömäksi.