Rangaistukset

Jäin kiinni vapesta. Vanhempani ovat aina olleet mielestäni ylisuojelevia ja on tuntunut etten ole viimeaikoina muuta tehnyt kun riidellyt heidän kanssaan, milloin mistäkin. Aina mitä teen on heistään jotnekin epäilyttävää ja minussa on aina vika. Äitini epäile ekokoajan minun tekevän jotain, ja nyt kun hänellä on kerrankin syy syyllistää ja riidellä. Hän otti korttini pois, toetnekin otti välineeni pois ja penkoi huoneeni ja puhelimeni läpi. Tuntuu vaan että hän ylireagoi tähän asiaan. Olen kauniisti yrittäny kysyä, että saisin korttini takaisin näin kohta viikon jälkeen. En ole nähnyt kavereitani viikkoon paitsi koulussa ja tullut kotiin suoraan. En ole voinut mennä minnekkään, koska menopelistäni on bensa loppu enkä voi maksaa millään kun ei ole rahaa. Selitin tämän tilanteen öitilleni ja hän ei reagoinut mitenkään tähän. En koe, ett ramgaistukset kannustavat minua mitenekään päihteettömyyteen ja kerroin äitilleni tämän ihan suoraan. Koen että eihän mulla ole mitään hävittävää oikeasti. Äitini taas on sitämieltä että itseppähän olen aiheuttanut rangaistukset ja toivottavasti ensi kerralla kun olen aikeissa polttaa musitan kuinka ikävää on olla ilman korttia tai rahaa. Lisäksi hän kertoi että minun on turha hetkeen myöskään tilailla mitään merkkivaatteita omillarahoillani, jotka olen otse ansainnut. Eikö mulla muka ole sen vertaa itsemäärämisoikeutta, että saan käyttää omia kesätyörahojani mihin haluan, kuhan käyttötarkoitus on vanhemmille tiedossa ja järkevä. Lisäksi kun halusin tietää, että miten kortin ottaminen pois liittyy luottamukseem, vastaus oli että kuulemma sääntönä sille että minulla on yleensäkkään kortti niin ons e että on luottamusta. Olipahan pakko kysyä vileä sitten että koskas saan sen kortin takaisin, vastauksena oli en tiedä. En oikeasti ymmärrä äitini käytöstä. Koen, että hän on vain riidan hakuinen ja haluaa saada minulle mahdollisimman plajon ongelmia. Lisäksi kaverini eivät yhtän auta tässä hommassa kun peruvat menoja joita on sovittu ja joista olen saanut riidellä vanhempieni kanssa että pääsen mukaan ja viimehetkellä perutaan. Tuntuu sille etteivät oikeasti halua olla kavereitani. Pelottaa etteivät hyväksy minua sellaisena kuin olen. Harmittaa se että tuntuu että joudun piilottamaan omaa itseäni jotta kelpaan kavereille. Mitä tulee siihen että olen kohta 17v eikä vanhempani tod.näk tämän seurauksena anna muutaa omilleen hermostuttaa ja ärsyttää minua. Haluan mahdollisimman nopeasti muuttaa omilleen, jotta saisin omaa ruahaa jota en kotona saa. Äiti voi tulla kysymättä ja koputtamatta huoneeseeni kun meillä ei saa pitää ovia kiinni. Vaikka kuinka sanoisin, että haluan olla rauhassa äitini saattaa yhtäkkia vain avata oven ja kysyä mitä teen. Ei kivaa. Mitä mieltä olette mitne voisin keskustella asiasta äitini kanssa. Olen pian täysi-ikäinen ja tuntuu että sääntöjä kodiss avain riittää muttei mitää oikeuksia.