Onko kaikissa hoitoalan työpaikoissa yhtä huono ilmapiiri?

Minä teen keikkaa, joskus lyhyitä sijaisuuksia. Näiden 8vuoden aikana 3 paikkaa on oikeasti ollut mukavia. Muut kamalia.

Mä kävin tänään yhdessä sellaisessa harvinaisessa, jossa työntekijät ovat pysyneet koko sen ajan, kun omaiseni on ollut siellä 20 vuotta ja siellä kyllä tällaisen paatuneenkin sydämeen käy lämpimästi se miten hyvä henki välittyy kaikkeen toimintaan. 

Tietenkään ilmapiiri ei ole kaikissa paikoissa huono. Meillä on niin, että ilmapiiri on pääasiassa hyvä, mutta pari tiuskijaa tekee työnteosta ikävää. Oikein hankalina päivinä on käynyt irtisanoutuminen mielessä.

Kaikissa on ollut jollakin tapaa huono ilmapiiri missä olen ollut. Joissakin keikkapaikoissa olen toki ollut niin vähän aikaa että on ollut vaikea muodostaa näkemystä mutta pääasiassa aivan kammottavia paikkoja kaikki sosiaali ja terveydenhoitoalan työpaikat.

T:sosionomi

Siellä missä on naisia töissä pääasiassa, on huono ilmapiiri. Kyräilyä ja ilkeilyä. Onneksi pääsin osastolle missä on miehiä jotka puuttuu heti jos tällaista huomataan.

Mistäköhän se johtuu, että yleensä on huono ilmapiiri hoitoalan paikoissa

Vierailija kirjoitti:

Siellä missä on naisia töissä pääasiassa, on huono ilmapiiri. Kyräilyä ja ilkeilyä. Onneksi pääsin osastolle missä on miehiä jotka puuttuu heti jos tällaista huomataan.

Ei se aina johdu naisista pelkästään. Olin ennen metallialalla, ja sielläkin oli monessa paikassa huono ilmapiiri. Ihan miesten toimesta. 

Mä olen vasta ekassa harkassa, mutta siellä on mielestäni tosi hyvä ilmapiiri. Kaikki ovat mukavia, en ole törmännyt minkäänlaiseen ilkeään juoruiluun tms. ja mut on opiskelijanakin otettu tosi hyvin vastaan, kukaan ei ole ainakaan näyttänyt että olisin ylimääräinen taakka :D mua ei myöskään ole otettu vakituisen työntekijän korvikkeena, vaan on ihan suoraan sanottu että mun ei tarvitse tehdä alussa paljoakaan vaan seurata.

99% ollut huono ilmapiiri paikoissa, missä olen ollut sijaisena. Vakituista paikkaa en edes halua. Työ on liian raskasta, liian vähän henkilökuntaa, työntekijät kyllästyneitä ja loppuunpalaneita. Liian monta hoidettavaa yhdellä hoitajalla, mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Sitten vielä kirjaus- se vie tuhottomasti aikaa muulta työltä. Omaiset valittavat, kun hoitajat notkuvat tietokoneiden ääressä ja isällä ei ole oikeita sukkia jalassa. En kestä enää.

Paranee vaihtamalla. Paras ilmapiiri omalla urallani on muuten ollut yllättäen paikassa, jossa oli töissä pelkästään naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä missä on naisia töissä pääasiassa, on huono ilmapiiri. Kyräilyä ja ilkeilyä. Onneksi pääsin osastolle missä on miehiä jotka puuttuu heti jos tällaista huomataan.

Ei se aina johdu naisista pelkästään. Olin ennen metallialalla, ja sielläkin oli monessa paikassa huono ilmapiiri. Ihan miesten toimesta. 

Niin varmaan.

Meillä on hyvä ilmapiiri, tosin olen laboratoriossa töissä enkä osastolla. Mutta tänne otetaan kyllä sairaanhoitajiakin töihin, joten kannattaa harkita myös vähän epätyypillisempiäkin työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Siellä missä on naisia töissä pääasiassa, on huono ilmapiiri. Kyräilyä ja ilkeilyä. Onneksi pääsin osastolle missä on miehiä jotka puuttuu heti jos tällaista huomataan.

Onnea tuollaisista miehistä. Meillä mieshoitajat ovat pahimpia juoruajia ja välillä tuntuu, että ihan tarkoituksella aiheuttavat väärinymmärryksiä ja ajavat naisia kärhämiin.

Ikävä kyllä niitä paikkoja, joissa on huono ilmapiiri on enemmän kuin niitä kivoja paikkoja.

Olen vasta irtisanoutunut paikasta, jossa ilmapiiri ei ollut enää edes huono, vaan koko työyhteisö oli sairas.

Liian pitkään sinnittelin, vaikka tiesin olevani aika loppu. Päänsärkyä, joka kroonistui migreeniksi, en juurikaan nukkunut, itkeskelin ja pinnani lyheni olemattomiin.

Nyt teen keikkaa ja olen aloittamassa jatko-opinnot.

Ottaa varmasti aikansa toipua tuosta kokemuksesta mitä sairas työyhteisö voi aiheuttaakaan.

Keikkaa tehdessä voi valita pestejään, eikä työpaikan ilmapiiri pääse ihon alle.

Ehkä opiskelujen jälkeen alan katsella jotain pysyvämpää, enkä ole luopunut toivosta löytää kiva työpaikka, jossa tehtäisiin töitä ammatillisella ja kollegiaalisella otteella.

On. Olen sijaisena nähnyt kymmeniä paikkoja. Joka paikassa on ollut huono ilmapiiri tai vähintään pari vittumaista ilmapiirin myrkyttäjää, jotka tekevät paikasta vastenmielisen. On toki ollut loistaviakin paikkoja, mutta ne on tosi suosittuja. Kaikki haluavat sinne.

En tidä, mut oon niin kyllästynyt tohon ammattikuntaan. Suu päälaella vaan huudetaa, vali, vali, vali, plää, plää, plää.  Miksi hitossa ylipäätään kouluttauduitte niin ihoamallenne, vastenmieliselle alalle. Plus teidä palkka ei ole huono ja ylitöitä ei ole PAKKO  tehdä.  Ei  sosionomitkaan valita. Tiedoksi vaan.

Työtaistelukin oli sitä länkytystä. -sivulta, joskus alalla olleena

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä niitä paikkoja, joissa on huono ilmapiiri on enemmän kuin niitä kivoja paikkoja.

Olen vasta irtisanoutunut paikasta, jossa ilmapiiri ei ollut enää edes huono, vaan koko työyhteisö oli sairas.

Liian pitkään sinnittelin, vaikka tiesin olevani aika loppu. Päänsärkyä, joka kroonistui migreeniksi, en juurikaan nukkunut, itkeskelin ja pinnani lyheni olemattomiin.

Nyt teen keikkaa ja olen aloittamassa jatko-opinnot.

Ottaa varmasti aikansa toipua tuosta kokemuksesta mitä sairas työyhteisö voi aiheuttaakaan.

Keikkaa tehdessä voi valita pestejään, eikä työpaikan ilmapiiri pääse ihon alle.

Ehkä opiskelujen jälkeen alan katsella jotain pysyvämpää, enkä ole luopunut toivosta löytää kiva työpaikka, jossa tehtäisiin töitä ammatillisella ja kollegiaalisella otteella.

Mitä siellä sitten tapahtuu kun on kauheeta. Kerro esimerkki vaikka jostain puhevuoroista.

Vierailija kirjoitti:

En tidä, mut oon niin kyllästynyt tohon ammattikuntaan. Suu päälaella vaan huudetaa, vali, vali, vali, plää, plää, plää.  Miksi hitossa ylipäätään kouluttauduitte niin ihoamallenne, vastenmieliselle alalle. Plus teidä palkka ei ole huono ja ylitöitä ei ole PAKKO  tehdä.  Ei  sosionomitkaan valita. Tiedoksi vaan.

Mitä jos et klikkaisi aiheeseen liittyviä keskusteluja, jos noin ottaa päähän?

Minäkin siirryin keikkatöihin sen vuoksi, että en jaksanut enää huonoa työilmapiiriä. Keikkatöissä on se hyvä puoli, että saat valita työpaikkasi- ja aikasi. Ei tarvitse sitoutua mihinkään. Jos osut huonoon paikkaan, sinne ei enää tarvitse mennä. Töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Teen keikkaa vanhus- ja varhaiskasvatuksessa. Välillä voi lomailla, jaksaa taas paremmin.