Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset tekevät tahalleen elämästään vaikeaa ja sitten valittavat?
31.10.2022 |
Muutamia esimerkkejä:
Mulla on tuttavia, jotka ovat hankkineet koiran ja sitten huomaavatkin kaiken vapaa-ajan menevän niitä lenkittäessä, ei ole aikaa omiin harrastuksiin ja eläinlääkärilaskuista pitää aina kertoa kovaan ääneen kaikille. Ihan kuin koiran pitämisen kokonaisvaltaisuus olisi tullut heille jotenkin yllätyksenä.
Samoin tuttavapiirissä on ihmisiä jotka asuvat kaukana palveluista, jossakin pikkupaikkakunnalla ja sitten he valittavat kun joka paikkaan on kauhea matka, bensat maksaa, aamulla ei oltu aurattu teitä, julkiset kulkee vaan kahdesti päivässä ja työmahdollisuuksia on vähän.
Sitten nämä ihmiset, jotka ovat ostaneet omakotitalon ja sitten yllättyvät siitä työmäärästä.
Aina saa olla pihaa laittamassa, auraamassa, leikkaamassa nurmikkoa, haravoimassa. Sitten kämpän sisällä on aina kauhea kaaos, kun siivoamiseen menee niin paljon aikaa ja tavaraa on liikaa eikä mistään osata kuitenkaan luopua :D
Kommentit (24)
Ja säkö et ap koskaan valita mistään omaan elämääsi kuuluvasta asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on valittaja -luonteita. Pitää valittaa että saisi jotain sanottua ja että ei kuulostaisi siltä että heillä menee liian hyvin.
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Sekunnissa juolahti mieleen liian monen naisen tekemät väärät, pahimmissa tapauksissa katastrofaaliset miesvalinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Ei valittamisen tarkoitus ole saada neuvoja vaan sympatiaa. Parempi vastaus on siis "onpa kyllä p*skaa, kuulostaa tosi raskaalta" tms.
Yksi työkaveri myös tuo jatkuvasti esiin stressiä ja väsymystään näistä omista valinnoista aiheutetusta ongelmista johtuen.
Sitten kun tietää että porukassa myös ihmisiä, joilla äidillä muistisairaus, lapsi kehitysvammainen, puolisolla syöpä, isä kuollut juuri yms. pyytämättä tulleita raskaita asioita, niin on todella vaikea olla ymmärtäväinen tätä valitusta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Ei valittamisen tarkoitus ole saada neuvoja vaan sympatiaa. Parempi vastaus on siis "onpa kyllä p*skaa, kuulostaa tosi raskaalta" tms.
Se neuvojen antaminen on sellainen vihje että sen valittamisen voisi lopettaa kun kukaan ei jaksa enää kuunnella...
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Tämä ihmistyyppi etsii vain mahdollistajia ja sympatiaa, ei ratkaisua eikä edes halua lopettaa töttöilyään. Neuvon antaminen ja sen ottaminen voi johtaa jopa tämän heidän "elämäntehtävänsä/elinkeinonsa" loppumiseen. Mistä sitten uusi identiteetti ja elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Minudta taas on käsittämötöntä, millaisina idiootteina nämä joapaikanneuvojat toisia ihmisiä pitävät. Ongelma kuin ongelma, nämä tarjoavat siihen aina ratkaisuksi jotain perusjuttua, mitä asianomainen on yrittänyt jo vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Ja säkö et ap koskaan valita mistään omaan elämääsi kuuluvasta asiasta?
Harvemmin oikeastaan valitan. Ehkä kavereilleni valitan satunnaisesti työhön liittyvistä asioista, mutta niihin en voi itse usein vaikuttaa. Olen pyrkinyt tekemään omasta elämästäni mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Asun keskustassa pienessä asunnossa, joka on helppo pitää siistinä. On hyvät kulkuyhteydet, harrastusmahdollisuudet, en ole ostanut lemmikkiä ym. En sitten tiedä onko tämä jotain ratkaisukeskeisyyttä vai mitä, mutta välillä tuntuu oudolta, kun en juurikaan koskaan valita mistään :D AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on valittaja -luonteita. Pitää valittaa että saisi jotain sanottua ja että ei kuulostaisi siltä että heillä menee liian hyvin.
Korjaan sulle - suurin osa suomalaisista. Suurin osa on myös suorastaan ällistyttävän yksinkertaisia, joten aloituksen kaltaiset ongelmat eivät yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan. Se on tahallAAn.
Pahoittelut etten tarkastanut kieliasua :D AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä aina osaa kuvitella millaisia seurauksia jollakin valinnalla on.
En minäkään täysin tiennyt mitä kaikkea lapsien saaminen sisältää. En tiennyt enterorokoista, kihomadoista, kuravaatterumbasta, päiväkotisäädöistä, unettomuuden seurauksista, loputtomista räkä- ja oksennustaudeista, Wilmasta ja koulujen mokkapalatalkoista. Tai tietenkin tiesin, että noita kaikkea on olemassa, mutta en sitä, miltä tuntuu kun niitä asioita vaan tulee loputtomalla syötöllä.
Ei sitä osaa kuvitella myöskään valintoja, mitkä koskee valitsemaansa ammattia. Omassani on 90% kokeilua ja epäonnistumista ja loput onnistumista. Täytyy vaan sitkeästi jaksaa ja yrittää aina uudelleen.
Selvää ei aina myöskään ole millainen valittu kumppani tulee olemaan missäkin tilanteessa. Sitä vain ihastuu ja rakastuu ja pala kerrallaan ihmisestä tulee esiin.
Mutta niistä erilaisista elämän maisemista koostuu elämän ihanuus. Kun välillä on niitä alamäkiä ja sitten huippuhetkiä, lapset on rakkaita ja työ onnistuessaan tarjoaa huippufiilikset. Voitko ap kuvitella miltä se tuntuisi jos elämä olisi pelkkää iloa ja onnistumista? Se voisi tuntua hyvin väsyttävältä ja haasteettomalta.
Kurjaa jos tuttavasi kertovat sinulle vain niistä ikävistä asioista, koska olen varma, että heilläkin on välillä tosi mukavaa omien valintojensa seurauksena.
Tuntemani tällaiset ovat yleensä lyhyellä aikajänteellä, tässä ja nyt, eläjiä. Pidemmälle ei osata ajatella, vaan omat mielihalut on saatava toteuttaa heti, vaikka velkarahalla. Sitten itketään köyhyyttä ja kun mikään ei ikinä onnistu ja kun ystävät hylkäävät kun ihminen on niin raskas kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja säkö et ap koskaan valita mistään omaan elämääsi kuuluvasta asiasta?
Harvemmin oikeastaan valitan. Ehkä kavereilleni valitan satunnaisesti työhön liittyvistä asioista, mutta niihin en voi itse usein vaikuttaa. Olen pyrkinyt tekemään omasta elämästäni mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Asun keskustassa pienessä asunnossa, joka on helppo pitää siistinä. On hyvät kulkuyhteydet, harrastusmahdollisuudet, en ole ostanut lemmikkiä ym. En sitten tiedä onko tämä jotain ratkaisukeskeisyyttä vai mitä, mutta välillä tuntuu oudolta, kun en juurikaan koskaan valita mistään :D AP
Minäkään en halua valittaa, enkä myöskään kehuskelee millään. Ystäväni eivät edes tiedä mitä kaikkea elämääni kuuluu. Esim ihan vasta sain kuulla, että läheiseni luulevat, että minulla on paljon rahaa, kun en koskaan puhu rahasta tai valita sen puutteesta. Ilmeisesti pitäisi edes joskus vähän valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahallaan. Se on tahallAAn.
Pahoittelut etten tarkastanut kieliasua :D AP
Ei riitä pahoittelut. Kadutko aktiivisesti?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Tämä ihmistyyppi etsii vain mahdollistajia ja sympatiaa, ei ratkaisua eikä edes halua lopettaa töttöilyään. Neuvon antaminen ja sen ottaminen voi johtaa jopa tämän heidän "elämäntehtävänsä/elinkeinonsa" loppumiseen. Mistä sitten uusi identiteetti ja elämä?
He ovat omaksuneet uhrimentaliteetin. Hyvin raskaita tyyppejä. Hakevat aina elämäänsä draamaa, jotta voisivat olla surkeita ja saisivat osakseen sympatiaa. Heidän alitajuinen käsitys olla rakastettu on silloin kun saa sääliä ja huolenpitoa. Hyvät neuvot ei kelpaa tietenkään ja läheisille tulee todella raskas olo heidän seurassaan. He ovat oman uhri-identiteettinsä orjia ja ovat sille sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on myös yleensä niitä joiden valitusta muut joutuvat kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä, mutta menepäs antamaan yhtään neuvoa että mitä kannattaisi tehdä, sitä eivät jaksa sitten itse kuunnella yhtään.
Tämä ihmistyyppi etsii vain mahdollistajia ja sympatiaa, ei ratkaisua eikä edes halua lopettaa töttöilyään. Neuvon antaminen ja sen ottaminen voi johtaa jopa tämän heidän "elämäntehtävänsä/elinkeinonsa" loppumiseen. Mistä sitten uusi identiteetti ja elämä?
He ovat omaksuneet uhrimentaliteetin. Hyvin raskaita tyyppejä. Hakevat aina elämäänsä draamaa, jotta voisivat olla surkeita ja saisivat osakseen sympatiaa. Heidän alitajuinen käsitys olla rakastettu on silloin kun saa sääliä ja huolenpitoa. Hyvät neuvot ei kelpaa tietenkään ja läheisille tulee todella raskas olo heidän seurassaan. He ovat oman uhri-identiteettinsä orjia ja ovat sille sokeita.
Tästä astetta raskaampi ihmistyyppi on uhri ja marttyyri samassa paketissa. Äitini on tällainen ja en kestä hänen seuraa kuin kerran vuodessa yhden tunnin.
Jos siinä on illuusio ja todellisuus vastakkain. Joku naivi ajatus vaikkapa että "maalla on mukavaa". Okei, maalla voi olla mukavaa mutta ei ole ennen muuttoa voinut kuvitella mitä kaikkia hankaluuksia siihen mahdollisesti sitten liittyykin.
Asioissa on aina puolensa.