Onnettoman lapsuuden eläneet, mikä teki lapsuudestasi onnettoman?

Mulle ei sanottu koskaan yhtään ystävällistä sanaa.

Yhtä helvettiä se oli. Onneks ovat kuolleet.

Äiti oli juoppo.raahasi meitä lapsia juoppokämpästä toiseen. jokainen voi miettiä millaista oli. sitten kun asuttiin isällä niin tutuksi tulivat, vitsa ja remmi. seksuaalinen hyväksikäyttö. siinä sitä onnellisen lapsuuden ainekset. 

Sadistinen ja mustasukkainen äiti pilasi koko elämäni.

Jatkuva hylkääminen, rasisti väkivaltanen juoppo isä, huono isäpuoli, maiseman vaihtelu,henkinen nöyryytys,väkivalta,turha syynääminen.

Nyt aikuinen , ahdistuneisuushäiriö ja yhenkään ihmisen lähelle päästäminen vaikeaa.

Kotiin menemistä piti aina pelätä, samoin kotona ollessa. Kaikki riippui aina siitä millä tuulellä se ns. isä sattui olemaan.

Pikkuveli kuoli syöpään, koulussa kiusattiin ja vanhempien kanssa oli vaikeuksia. Siinähän sitä jo onkin tarpeeksi. Nykytilanne: mielenterveysongelmat ja kuntoutustuki.

anaattinen uskonnollisuus pilasi lapsuutemme. Tähän liittyi myös rahan antaminen kirkolle, vaikka perhe olisi tarvinnut varat ruokaan ja lasten vaatteisiin ym.

Emotionaalinen ja fyysinen hylkääminen. Vähättely. Haukkuminen. Jatkuvat selkäsaunat.

Mitään tukea en koskaan saanut tai edes kasvatusta. Itse kasvatin itseni ja elämäni rakensin.

Nyt olen 50v ja ne oikeasti kuvittelee mun huolehtivan niistä. Eivät edes lapsiani tunne.

Äidin persoonallisuushäiriö sotki yläasteajan. Pääsyin lopulta sijoitukseen.

Lestadiolaisuus.

Vanhempien ero ja isän juominen viikonloppuisin.

Narsisti isän väkivaltaiset raivokohtaukset, lisäksi aina vinoiltiin "vitsailtiin" loukkaavasti,jatkuvaa meidän tyttöjen ulkonäön arviointia milloin lihottu milloin laihduttu yms,arvostelua,kyttäämistä. Onneksi välit poikki narsistiin ei ole vuosien aikana yhtään muuttunut pahentunut vain käytös.

Vierailija kirjoitti:

Kotiin menemistä piti aina pelätä, samoin kotona ollessa. Kaikki riippui aina siitä millä tuulellä se ns. isä sattui olemaan.

Täällä sama.

Lapsuuteni oli liiankin onnellinen. Minusta tuli onneton aikuinen joka ei löydä paikkaansa tässä elämässä.

Vanhempien emotionaalinen kypsymättömyys ja ymmärtämättömyys, heidän parisuhteensa ongelmat, sairas uskonnollisuus.

Molemmilla vanhemmilla oli siis ongelmia aggression kanssa, toinen ei sitä tunnistanut vaan oli passiivis-aggressiivinen ja toinen räjähteli ennakoimattomasti, lapset vedettiin riitoihin mukaan ja meitä vastuutettiin asioista joita he eivät osanneet ratkaista. Heidän keskinäiset välinsä kuollut, vihaa ja halveksuntaa täynnä joka sitten lopulta avioeron myötä johti vuosikausien sairaaseen kiusaamiseen ja lapsilla kiristämiseen. Uskonto oli tärkeintä, peloteltiin helvetillä ja vastuutettiin ihmisten pelastamisesta alakouluikäisenä.

Seuraamukset itselle: masennus, ahdistus, dissosiaatio, persoonallisuudessa vaativuutta ja epävakautta, en kykene läheisiin suhteisiin. Vaikka oli niin hyvät vanhemmat että ihan ruokaa ja vaatteita ja harrastuksia saatiin eikä lyöty eikä juotu.

Seksuaalinen hyväksikäyttö. Ulospäin kaikki oli tosi tavallista, kukaan ei olisi uskonut.

Vanhempien alkoholismi. Inhottavia muistoja lapsuudesta. Parhaat muistot lapsuudesta liittyvät turvallisessa mummulassa oleiluun, siellä vietin paljon aikaa. Mummu opetti mulle kaikkea leipomisesta puutarhan hoitoon. 

Satoja kertoja toistunut pahoinpitely...

Taasko läski utelet toisten ikäviä asioita ...sepittele saatana yksinäsi kun sulla niin paska elämä mitä itse et ole korjannut 👿👿👿👿

Äiti lähti toisen miehen mukaa  kun olin taapero, en siis nähnyt häntä enää koskaan. Isä alkoi tuon jälkeen juoda. 

Sossu ja isovanhemmat jotenkin huolehtivat asioista, mutta olihan se turvatonta ja surullista.