Masentuneiden lasten vanhempia?

ajan lastenpsykiatrille joka auttoi kovasti. Kerran viikossa lapsi kävi keskustelemassa pahasta olostaan hänen kanssaan.

oikeastaan lainkaan ja itkeskeli kovasti iltaisin... Onneksi ne ajat ovat nyt ohi ja lapsi saanut itseluottamuksensa takaisin!

makas kotona,sekoili kaikenlaista...siis murkkulikka kyseessä...

nyt on sijotuspaikas,kun pyysin itse hälle paikan.on lääkitys jne.iloisemman oloinen.

pelottaa vaa ett tekee itsarin joskus:/ toivon että ei...

alkoi saada paniikkikohtauksia ja hakkasi päätään rappusiin, huusi ja raivosi ja itki iltaisin. Sai muutaman tapaamisen koulupsykologilta, mutta paras apu oli siinä, että alkoi kesäloma, jonka aikana sai olla ihan rauhassa. Seuraavana syksynä koulussakin meni paremmin.



Tuosta on nyt 2 vuotta, jotka on mennyt hyvin. Mutta mä myös olen viimeisen 2 viikon aikana huomannut tuon kaltaisia oireita tulevan taas takaisin. Raivokohtauksia ja itkemisiä. Kaverit kuulemma haukkuvat vammaiseksi.

heti pitää kouluun ottaa yhteys ja kiusaajien vanhempiin. oon ite melkein hakannu yhe kiusaajapennun äidin ku akka puolti lastaan.totesin ett pahempaa käy jos ei kiusaaminen lopu...potkittiin sen autookin:D

nyt ei oo pentu uskaltanu kiusaa,eikä akka sanoo mitää.mieheni on meinaan aika hurja ku suuttuu:D

- sulkeutui ulkomaailmalta

- ei peseytynyt/ vaihtanut vaatteita

- erittäin ärtyisä jatkuvasti

- keskustelu oli suoraa huutoa

- lopetti koulun



Lasta yritettiin auttaa, mutta ei ottanut apua vastaan

( nuorten psyk.polin terapiat turhia, lapsi ei puhunut, 2 eri psykitrista osastoa, toisesta apua, toinen pahensi tilannetta, lastensuojelun kotikeskustelut, niissä puhui edes jotain)



Meillä auttoi aika ja murrosiän loppuminen