Lue keskustelun säännöt.
Olen yli 40 ja epäilen itselläni persoonallisuushäiriötä, mitä pitää tehdä?
26.10.2022 |
Olen aina ollut todella omituinen tyyppi ja erityisen huono ylläpitämään ihmissuhteita. Olen alkanut vahvasti epäillä, että minulla on persoonallisuushäiriö, ehkä estynyt tai eristynyt. Voiko asiaan tällä iällä enää vaikuttaa?
Ongelmani on, että vaikka pidän ystävistäni, en osaa pitää heistä kiinni ja näyttää heille arvostustani ja rakkauttani teoilla, vaan ajan heidät luotani. Tällä hetkellä minulla ei ole jäljellä enää yhtään ystävää. Onneksi on perhe.
Osittain ihmissuhteeni kariutuvat siihen, etten osaa pitää yhteyttä. Lisäksi vielä ajattelen, että koska olen niin huono ystävä, on turha edes yrittää, koska loppujen lopuksi teen ystävilleni vain pahan mielen.
Miten neuvoisitte minua?
Kommentit (36)
Kokeile tehdä päinvastoin mitä nyt teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile tehdä päinvastoin mitä nyt teet.
Juu, kyllä mä osittain tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta sitä tsemppaamista kestää korkeintaan pari viikkoa.
Ap
Itse puhuin asiasta psykologille, jonka vastaanotolla kävin muista syistä. Hän sanoi, että vaikka minulla olisikin persoonallisuushäiriö, niin ei sitä kuitenkaan voitaisi hoitaa mitenkään. Asia jäi sitten siihen.
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Vierailija kirjoitti:
Vedä ittes kiikkuun, tai jos ei onnistu, mene kävelemään junaradalle.
No sulla saattais myös olla joku persoonallisuushäiriö.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävisin omin varoin omaan tahtiin psykoterapiassa. Kuitenkin ehdottomasti Valviran hyväksymän psykoterapeutin pakeilla.
Muutamassa kerrassa selviää, onko itsellä tahtoa selvittää asioita näin. Vaikka itse häiriötä ei voisi hoitaa, omia toimintatapoja ja asenteita voi tarkastella.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Kyllä se joidenkin kavereiden yliampuva ylistely ja kehuminenkin minusta jonkinlaiselta pershäiriöltä vaikuttaa. En ota niitä koskaan tosissani, kun ne tuntuu jotenkin... eeöäähhgnnghh. Niinku ihanko tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
Ap
Estyneellä ja eristyneellä ei ole sellaisia läheisiä perhesiteitä kuin sinulla ilmeisesti on? Myös ulkoasu on hyvin erikoinen lähes aina, onko sinulla? Estynyt ja eristäytynyt vetäytyy ihmissuhteista, koska niissä on vaikeuksia, joiden syyt estynyt ja eristynyt näkee muissa ihmisissä, ei itsessään.
Minulla on tällainen suvun kautta tullut tuttava. Hänellä on myös selkeästi psykoottisia oireita ja on himohamstraaja.
Persoonallisuushäiriöisiä pidetään hyvin vaikeahoitoisina paitsi epävakaata, jos sen hoito aloitetaan nuorena. Muutenkin se tasaantuu iän myötä. Sen sijaan estynyt ja eristäytynyt erakoituu helposti vanhemmiten täysin. Jos siihen kuuluvia pelkoja ja virhetulkintoja henkilö itse tahtoo hoitaa, niin voihan terapiaakin kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
Ap
No ei tuo ole persoonallisuushäiriötä vaan moni ihminen toimii kuormittuneena noin. Jos toi olisi sun jatkuva joka päiväinen toimintamalli, johon ei liity henkistä pahaa oloa tai muuta niin voisi ehkä liittyä johonkin persoonallisuushäiriöön. Ehkä estyneeseen persoonallisuushäiriöön, jos sulla olisi älytöntä ahdistuneisuutta ja pelkoja liittyen ihmissuhteisiin ja läheisyyteen. Sosiopaatti tai narsisti jättää vastaamatta viesteihin siksi, koska niitä ei pätkääkään kiinnosta muut ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
Ap
Ei tuossa ole mitään erikoista. Olet normaali ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
Ap
Näet syyn omassa toiminnassasi, joten en usko, että sinulla on persoonallisuushäiriötä. Tärkein tunnusmerkki on heillä se, että he eivät hahmota omaa osuuttaan tapahtumissa realistisesti. Sen vuoksi riitaa ja erilaisia vaikeuksia tulee koko ajan ja kaikissa ihmissuhteissa, myös niissä kaikkein lähimmissä.
Vierailija kirjoitti:
Estyneellä ja eristyneellä ei ole sellaisia läheisiä perhesiteitä kuin sinulla ilmeisesti on? Myös ulkoasu on hyvin erikoinen lähes aina, onko sinulla? Estynyt ja eristäytynyt vetäytyy ihmissuhteista, koska niissä on vaikeuksia, joiden syyt estynyt ja eristynyt näkee muissa ihmisissä, ei itsessään.
Minulla on tällainen suvun kautta tullut tuttava. Hänellä on myös selkeästi psykoottisia oireita ja on himohamstraaja.
Persoonallisuushäiriöisiä pidetään hyvin vaikeahoitoisina paitsi epävakaata, jos sen hoito aloitetaan nuorena. Muutenkin se tasaantuu iän myötä. Sen sijaan estynyt ja eristäytynyt erakoituu helposti vanhemmiten täysin. Jos siihen kuuluvia pelkoja ja virhetulkintoja henkilö itse tahtoo hoitaa, niin voihan terapiaakin kokeilla.
Ahaa, no ehkä olen sitten muuten vaan häiriintynyt. Mun mielestä kaikki inhoaa minua ja syy on vain minussa. Nyt olen minäkin perhettä lukuunottamatta erakoitumassa täysin, se on vähän pelottavaa. En halua tavata ketään, koska olen niin turha ja tyhmä ihminen.
Sitä juuri mietin, että voikohan millekään enää tässä iässä tehdä mitään. Kaikki toimintamallit on jo niin vakiintuneita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
Ap
Minulla tuo katoilu liittyy ahdistukseen. On vähentynyt iän ja psykoterapian myötä. Yleistynyt ahdistuneisuus oli meikäläisen dg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.
Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.
ApEi tuossa ole mitään erikoista. Olet normaali ihminen.
Kiitos tästä, vaikka en ihan sitä uskokaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estyneellä ja eristyneellä ei ole sellaisia läheisiä perhesiteitä kuin sinulla ilmeisesti on? Myös ulkoasu on hyvin erikoinen lähes aina, onko sinulla? Estynyt ja eristäytynyt vetäytyy ihmissuhteista, koska niissä on vaikeuksia, joiden syyt estynyt ja eristynyt näkee muissa ihmisissä, ei itsessään.
Minulla on tällainen suvun kautta tullut tuttava. Hänellä on myös selkeästi psykoottisia oireita ja on himohamstraaja.
Persoonallisuushäiriöisiä pidetään hyvin vaikeahoitoisina paitsi epävakaata, jos sen hoito aloitetaan nuorena. Muutenkin se tasaantuu iän myötä. Sen sijaan estynyt ja eristäytynyt erakoituu helposti vanhemmiten täysin. Jos siihen kuuluvia pelkoja ja virhetulkintoja henkilö itse tahtoo hoitaa, niin voihan terapiaakin kokeilla.
Ahaa, no ehkä olen sitten muuten vaan häiriintynyt. Mun mielestä kaikki inhoaa minua ja syy on vain minussa. Nyt olen minäkin perhettä lukuunottamatta erakoitumassa täysin, se on vähän pelottavaa. En halua tavata ketään, koska olen niin turha ja tyhmä ihminen.
Sitä juuri mietin, että voikohan millekään enää tässä iässä tehdä mitään. Kaikki toimintamallit on jo niin vakiintuneita.
Ap
Kuulostaa masennukselta ja/tai ahdistuneisuudelta. Ihminen voi tietämättään olla masentunut vuosikausia. Kannattaa ratkoa tämä ongelma, jos se sinua vaivaa. Ei tarvitse olla mitään sen kummmempaa kuin haitalliset ajatusmallit ja tunnelukot taustalla, jotka voi vaikka terapiassa purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estyneellä ja eristyneellä ei ole sellaisia läheisiä perhesiteitä kuin sinulla ilmeisesti on? Myös ulkoasu on hyvin erikoinen lähes aina, onko sinulla? Estynyt ja eristäytynyt vetäytyy ihmissuhteista, koska niissä on vaikeuksia, joiden syyt estynyt ja eristynyt näkee muissa ihmisissä, ei itsessään.
Minulla on tällainen suvun kautta tullut tuttava. Hänellä on myös selkeästi psykoottisia oireita ja on himohamstraaja.
Persoonallisuushäiriöisiä pidetään hyvin vaikeahoitoisina paitsi epävakaata, jos sen hoito aloitetaan nuorena. Muutenkin se tasaantuu iän myötä. Sen sijaan estynyt ja eristäytynyt erakoituu helposti vanhemmiten täysin. Jos siihen kuuluvia pelkoja ja virhetulkintoja henkilö itse tahtoo hoitaa, niin voihan terapiaakin kokeilla.
Ahaa, no ehkä olen sitten muuten vaan häiriintynyt. Mun mielestä kaikki inhoaa minua ja syy on vain minussa. Nyt olen minäkin perhettä lukuunottamatta erakoitumassa täysin, se on vähän pelottavaa. En halua tavata ketään, koska olen niin turha ja tyhmä ihminen.
Sitä juuri mietin, että voikohan millekään enää tässä iässä tehdä mitään. Kaikki toimintamallit on jo niin vakiintuneita.
ApKuulostaa masennukselta ja/tai ahdistuneisuudelta. Ihminen voi tietämättään olla masentunut vuosikausia. Kannattaa ratkoa tämä ongelma, jos se sinua vaivaa. Ei tarvitse olla mitään sen kummmempaa kuin haitalliset ajatusmallit ja tunnelukot taustalla, jotka voi vaikka terapiassa purkaa.
Joo, mutta en ole löytänyt itselleni sopivaa terapeuttia. Asiaa ei auta se, että asun ulkomailla. Saatan olla masentunut, ainakin omanarvontuntoni on ihan nollissa.
Ap
Luulis noin vanhan jo ymmärtävän itse ettet tee millään diagnoosilla yhtään mitään. Jos käyttäydyt törpösti lopeta se! Ei siihen mikään diagnoosi mitään auta.
Diagnoosista voi olla haittaakin. On leimaava, voi vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen odottamattomalla tavalla.
Onko täällä ketään?