Olen yli 40 ja epäilen itselläni persoonallisuushäiriötä, mitä pitää tehdä?

Varaa aika terveyskeskukseen terapiaan. Mutta ethän sitä tee koska persoonahäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.

Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.

Ap

Ihan perussuomi paskapäältä vaikutat. Toihan on normi.

Vierailija kirjoitti:

Luulis noin vanhan jo ymmärtävän itse ettet tee millään diagnoosilla yhtään mitään. Jos käyttäydyt törpösti lopeta se! Ei siihen mikään diagnoosi mitään auta.

Lähinnä mietin, että jos kyseessä todella on persoonallisuushäiriö, voiko sellaiselle ylipäätään tehdä mitään. Olen todellakin yrittänyt lopettaa törpön käytökseni ja kärsin siitä itse todella paljon, mutta en vain osaa. Kyseessä on vähän samanlainen mekanismi kuin ylipainossa: ihminen tietää kyllä, miten pitäisi toimia, mutta tekee silti eri tavalla. En itsekään ymmärrä omaa käytöstäni joskus.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika terveyskeskukseen terapiaan. Mutta ethän sitä tee koska persoonahäiriö.

Lue koko ketju ennen kuin kommentoit. Mutta ethän sitä tee, koska av.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on hyvin lievää autismia tai introverttiyttä, eli ei välttämättä pers. häiriö. Tuskin kukaan yliampuvasti näyttää suomessa kiintymystä kaverille. Jos ne kaverit ovat vaan itse uppoutuneet arkeensa ja liukuneet pois. Joskus on vaikea pitää yhteyttä, jos ei tiedä miten toinen haluaa yhteyttä pidettävän ja kuinka usein.

Ei, vaan mulla tämä on ikävämpää. Saatan esim. "kadota", jos mulla on liian paha olla. Silloin en vastaa viesteihin enkä puheluihin. Usein multa myös jää vastaamatta muuten vaan viesteihin. En myöskään ota yhteyttä joskus, vaikka mietin sitä tosi paljon. Jotenkin kun olen miettinyt tekeväni asian, tuntuu siltä kuin se olisi jo tehty ja sitten en oikeasti teekään sitä, eli esim. toivota hyvää synttärit tmv.

Ap

Ihan perussuomi paskapäältä vaikutat. Toihan on normi.

Sinä vaikutat mukavalta.

Vai niin.

Mulla samastuttavia sillä ihanalla erotuksella , että en edes halua tai tarvitse suhteita.

Mulle on ilkeään sävyyn ehdotettu. Että ottaisin terapiaa sitoutumiskammoon, mutta miksi vidussa mä,sitä tarviin, kun en edes halua suhdetta. Siis en halua.

Ymmärrän että jos joku haluaa vaan ei pysty.

Minä en halua, mutta sehän ei yksinkertaisen päähän mene.

Ihminen kun muuttuu niin ne nuoruuden ajan ystävät voi alkaa tuntua riippakiviltä. Minä en enää jaksanut eikä ollut kiinnostusta sitoutua entiseen malliin ystävyyssuhteisiin. Harrastuksienkin elämäntilanteiden lisäksi muuttuessa ei ollut mitään yhteistä. Oma perhe riitti ja sellaisia vähemmän sitovia kaveri suhteita joita ei tarvinnut vapaa-ajallaan hoitaa eikä niihin sitoutua. 

Tarviiko aina hakea jotain vikaa, häiriöö itsestä tai jostain masennuksesta kun se voi olla ihan normaalia muutos prosessia. Antaa entisten suhteiden hiipua eikä väkisin yrittää. Se vaan alkaa kiukuttamaan jos ei tunnu ne suhteet enää hyviltä ja toimivilta vaan enemmän ahdistavilta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kun muuttuu niin ne nuoruuden ajan ystävät voi alkaa tuntua riippakiviltä. Minä en enää jaksanut eikä ollut kiinnostusta sitoutua entiseen malliin ystävyyssuhteisiin. Harrastuksienkin elämäntilanteiden lisäksi muuttuessa ei ollut mitään yhteistä. Oma perhe riitti ja sellaisia vähemmän sitovia kaveri suhteita joita ei tarvinnut vapaa-ajallaan hoitaa eikä niihin sitoutua. 

Tarviiko aina hakea jotain vikaa, häiriöö itsestä tai jostain masennuksesta kun se voi olla ihan normaalia muutos prosessia. Antaa entisten suhteiden hiipua eikä väkisin yrittää. Se vaan alkaa kiukuttamaan jos ei tunnu ne suhteet enää hyviltä ja toimivilta vaan enemmän ahdistavilta. 

Kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika terveyskeskukseen terapiaan. Mutta ethän sitä tee koska persoonahäiriö.

Ei terveyskeskuksesta voi noin vain varata terapia-aikoja.

Hah hah. Mitä väliä.

Ilman suhteitakin elää.

Vinkkinä vaan, että elämä On stressittömämpää ja rennompaa ilman turhia ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Itse puhuin asiasta psykologille, jonka vastaanotolla kävin muista syistä. Hän sanoi, että vaikka minulla olisikin persoonallisuushäiriö, niin ei sitä kuitenkaan voitaisi hoitaa mitenkään. Asia jäi sitten siihen.

No eihän se mitään tiennyt.

Varaa aika psykiatrille. Jos saat diagnoosin, voit hakeutua Kelan tukemaan psykoterapiaan. Itselläni on vaativa persoonallisuushäiriö. Aika hyvin sen kanssa pystyn elämään. Minua varmasti ottaa toiset ihmiset ja ennen kaikkea minä itse itseäni päähän enemmän kuin keskimääräistä kulkijaa, mutta jollakin toisella on sitten vaikka reumakipuja tai jotain muuta.

Vastoin kaikkia odotuksiani olen myös pystynyt olemaan jopa yli kolme vuotta parisuhteessa ja vieläkin olen.

Olen itse käynyt läpi kolmen vuoden psykoterapian kymmenisen vuotta sitten, suosittelen sitä. Valitse terapeutti huolella.

Mulla epävakaa persoonallisuus mut siitä en todellakaan ole huudellut. Elän normaalia, ihan ok elämää. Stressi ja kiire ei sovi mulle.

Sanoit asuvasi ulkomailla. Kulttuurierot voi olla suuria sosiaalisissa suhteissa ja etsit vikaa sisältäsi?

Minäkään en halua ylläpitää suhteita. Joudun niissä lopulta aina pompoteltavaksi ja ihmiset luulee omistavansa minut. Mieluummin olen vapaa ja yksin.

No vaikka olisikin, terapian tarkoituksena olisi oppia elämään häiriön kanssa.