"On mahdotonta tulla hyväksi kirjailijaksi ilman lukuharrastusta"

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Ei ehkä ratkaiseva tekijä, mutta vähimmäisedellytys. 

Onhan näitä "kirjailijoita", jotka oikein ääneen ovat sanoneet, etteivät lue ainakaan suomeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä "kirjailijoita", jotka oikein ääneen ovat sanoneet, etteivät lue ainakaan suomeksi. 

Jotain ulkomaalaisia, vai?

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Ehkä tämä on sitä samaa sakkia, jota Hotakainen kuvasi kirjassaan Tarina niiksi, jotka vain päättivät, että voisi vaikka kirjoittaa kirjan "hengittelyharjoituksista". 

Eikun ihan suomalaisia ja suomeksi kirjoittavia. 

Kuka edes haluaa kirjailijaksi

Kyllä lukeminen laajentaa sanavarastoa ja monipuolistaa lauserakenteita. Kun näkee miten muut ovat kirjoittaneet niin sieltä voi poimia parhaimmat omaan kirjoitustyyliin.

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Aloituksien uniikkius on itseisarvo lähinnä liikaa kirjoja lukeneille arvostelijoille.

Aivan kuin formulakuskin vähimmäisedellytys olisi kisakatsomossa istuminen.

Erinomainen kolumni, kiitos linkistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Aloituksien uniikkius on itseisarvo lähinnä liikaa kirjoja lukeneille arvostelijoille.

Miten kukaan voi olla lukenut liikaa?

Sama pätee kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, musiikkiin... Jotta voisi olla aidosti omaääninen, täytyy olla edes joskus kuunnellut toisten ääniä. Muuten vain keksii pyörää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Aloituksien uniikkius on itseisarvo lähinnä liikaa kirjoja lukeneille arvostelijoille.

Tässäkin näkee, että ei ole luettu kirjoja, tuskin edes Aku Ankkoja.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin formulakuskin vähimmäisedellytys olisi kisakatsomossa istuminen.

Kyllä paras formulakuski on sellainen, joka ei ole koskaan katsellut toisten ajolinjoja. Aidon uniikisti ajelee.

Ei välttämättä, jos on poikkeuksellisen älykäs.

Ei kannata olla hyvä kirjailija. Oma työ laitetaan jonkun toisen nimiin.

Nykyään annan proosakirjalle yhden tai kaksi sivua aikaa vakuuttaa. Jos en siihen mennessä ole imussa, jätän loput lukematta.

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin formulakuskin vähimmäisedellytys olisi kisakatsomossa istuminen.

Luuletko tosiaan, että hyvät formulakuskit eivät ole koskaan formuloita katsoneet ennen kuin ovat sellaisen rattiin hypänneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen lukenut viime vuosina useampia suomalaisia esikoiskirjoja, joista paistaa lukemattomuus. Näissä kirjoissa kerronnan ratkaisut ovat yhtä uniikkeja, kuin kouluaineen aloitus lauseella ”aamulla heräsin sängystäni”."

Ehkä tämä on sitä samaa sakkia, jota Hotakainen kuvasi kirjassaan Tarina niiksi, jotka vain päättivät, että voisi vaikka kirjoittaa kirjan "hengittelyharjoituksista". 

Hotakaisella on kyllä sana hallussa. Osuu asioiden ytimeen. Uusimmassa kirjassaan kuvaili, että asunnon seinillä oli tauluja, jotka eivät esittäneet mitään, mikä on merkki siitä, että ne ovat maksaneet paljon.